1800-luvun Osmanien valtakunnalle oli ominaista etninen ja uskonnollinen monimuotoisuus, jota reunustivat itäisen ja länsimaisen kulttuurin vaikutteet. Tämä monimuotoinen maailma näkyi erityisesti taiteessa: arkkitehtuurin, kudonnan, kirjallisuuden ja maalaustaiteen kaltaisiin taidemuotoihin vaikutti vahvasti muilta alueilta, kuten persialaisista, arabialaisista ja eurooppalaisista tyyleistä, peräisin olevien mitä erilaisimpien elementtien mukauttaminen. Taidemaalari Osman Hamdi Bey ruumiillisti tämän aikansa olemuksen kuten tuskin kukaan muu taiteilija. Arkeologisen museon johtajana ja taideinstituutin perustajana hän muokkasi Konstantinopolin kulttuurielämää yhtä paljon kuin intohimoisena taiteilijana. Hänen teostensa motiivit heijastavat hänen asemaansa aikansa kulttuuristen - sekä modernien että perinteisten - vaikutteiden välissä.
Lyhyt katsaus Hamdin elämäntarinaan voi auttaa ymmärtämään paremmin hänen motiivivalintojaan: hänellä oli vahva yhteys Eurooppaan jo isänsä kautta, jossa hän lopulta opiskeli itse ja löysi intohimonsa maalaustaiteeseen Pariisin Kuvataideakatemiassa Jean-Léon Gérômen ja Gustave Boulangerin kaltaisten kuuluisien taidemaalareiden johdolla. Hän seurasi tätä intohimoa koko elämänsä ajan Osmanien valtakunnan hallinnossa tekemänsä työn ohella. Jopa tässä ammatillisessa tehtävässään hän oli kuitenkin kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista, olipa hän sitten toiminut Wienin maailmannäyttelyssä vuonna 1873 ottomaanien edustuksen komissaarina tai arkeologisen retkikunnan johtajana Sidonissa. Museonjohtajana hän sai käyttöönsä lisää kulttuuriesineitä, joita hän tutki ja käytti inspiraationa taiteelliseen työhönsä. Hänen vaikutuksensa ottomaanien valtakunnan taiteen kehitykseen näkyi selvästi hänen osallistumisessaan Istanbulin kuvataideinstituuttiin, joka oli ensimmäinen modernille maalaustaiteelle omistettu koulu.
Näin ranskalainen modernismi ja länsimainen maalaustaide vaikuttivat voimakkaasti Osman Hamdi Beyn taiteelliseen työskentelyyn, ja myöhempien historioitsijoiden keskuudessa hänen asemastaan kulttuurin sanansaattajana tuli hänen tunnusmerkkinsä. Hänen teostensa motiiveissa on myös paljon vaikutteita hänen työstään ottomaanien hallinnossa. Vaikka hän maalasi aluksi lähinnä maisemia ja perhemuotokuvia, museon islamilaisen kokoelman esineitä esiintyy myös myöhemmissä piirroksissa, samoin kuin yksityiskohtia ottomaanien arkkitehtuurista ja perinteisistä puvuista, joita hän tutki osana ottomaanien kulttuuriperintöä maailmannäyttelyä varten. Toisin kuin Gérômen kaltaisten länsimaalaisten taidemaalareiden usein hyvin orientalistiset motiivit, Hamdi kuvasi kuitenkin aina ottomaanien kulttuuria ja ihmisten jokapäiväistä elämää kunnioittavasti ja realistisesti, esimerkiksi kuvatessaan rukous- tai musiikkikohtauksia.
1800-luvun Osmanien valtakunnalle oli ominaista etninen ja uskonnollinen monimuotoisuus, jota reunustivat itäisen ja länsimaisen kulttuurin vaikutteet. Tämä monimuotoinen maailma näkyi erityisesti taiteessa: arkkitehtuurin, kudonnan, kirjallisuuden ja maalaustaiteen kaltaisiin taidemuotoihin vaikutti vahvasti muilta alueilta, kuten persialaisista, arabialaisista ja eurooppalaisista tyyleistä, peräisin olevien mitä erilaisimpien elementtien mukauttaminen. Taidemaalari Osman Hamdi Bey ruumiillisti tämän aikansa olemuksen kuten tuskin kukaan muu taiteilija. Arkeologisen museon johtajana ja taideinstituutin perustajana hän muokkasi Konstantinopolin kulttuurielämää yhtä paljon kuin intohimoisena taiteilijana. Hänen teostensa motiivit heijastavat hänen asemaansa aikansa kulttuuristen - sekä modernien että perinteisten - vaikutteiden välissä.
Lyhyt katsaus Hamdin elämäntarinaan voi auttaa ymmärtämään paremmin hänen motiivivalintojaan: hänellä oli vahva yhteys Eurooppaan jo isänsä kautta, jossa hän lopulta opiskeli itse ja löysi intohimonsa maalaustaiteeseen Pariisin Kuvataideakatemiassa Jean-Léon Gérômen ja Gustave Boulangerin kaltaisten kuuluisien taidemaalareiden johdolla. Hän seurasi tätä intohimoa koko elämänsä ajan Osmanien valtakunnan hallinnossa tekemänsä työn ohella. Jopa tässä ammatillisessa tehtävässään hän oli kuitenkin kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista, olipa hän sitten toiminut Wienin maailmannäyttelyssä vuonna 1873 ottomaanien edustuksen komissaarina tai arkeologisen retkikunnan johtajana Sidonissa. Museonjohtajana hän sai käyttöönsä lisää kulttuuriesineitä, joita hän tutki ja käytti inspiraationa taiteelliseen työhönsä. Hänen vaikutuksensa ottomaanien valtakunnan taiteen kehitykseen näkyi selvästi hänen osallistumisessaan Istanbulin kuvataideinstituuttiin, joka oli ensimmäinen modernille maalaustaiteelle omistettu koulu.
Näin ranskalainen modernismi ja länsimainen maalaustaide vaikuttivat voimakkaasti Osman Hamdi Beyn taiteelliseen työskentelyyn, ja myöhempien historioitsijoiden keskuudessa hänen asemastaan kulttuurin sanansaattajana tuli hänen tunnusmerkkinsä. Hänen teostensa motiiveissa on myös paljon vaikutteita hänen työstään ottomaanien hallinnossa. Vaikka hän maalasi aluksi lähinnä maisemia ja perhemuotokuvia, museon islamilaisen kokoelman esineitä esiintyy myös myöhemmissä piirroksissa, samoin kuin yksityiskohtia ottomaanien arkkitehtuurista ja perinteisistä puvuista, joita hän tutki osana ottomaanien kulttuuriperintöä maailmannäyttelyä varten. Toisin kuin Gérômen kaltaisten länsimaalaisten taidemaalareiden usein hyvin orientalistiset motiivit, Hamdi kuvasi kuitenkin aina ottomaanien kulttuuria ja ihmisten jokapäiväistä elämää kunnioittavasti ja realistisesti, esimerkiksi kuvatessaan rukous- tai musiikkikohtauksia.
Sivu 1 / 1