Parmigianinon oikea nimi on Girolimo Francesco Maria Mazzola. Hän oli Parman kaupungista kotoisin olevan Filippo Mazolan kahdeksas poika, ja hän oli peräisin laajasta käsityöläis- ja taiteilijasuvusta. Hänen isänsä kuoli varhain ruttoon, ja useat sedät kasvattivat pojan ja kannustivat hänen monia kykyjään tieteessä, musiikissa ja taiteessa. 18-vuotiaana nuori Parmigianino lähti Viadanan kaupunkiin ja sai töitä San Giovannin kirkon koristelemiseksi. Legendan mukaan hän tapasi siellä, kupolin telineillä, kuuluisan italialaisen renessanssimaalarin Antonio da Correggio, josta tuli hänen suuri esikuvansa. Parmigianino maalasi itse kirkon kolmen sivukappelin kaaripaljastukset. Myöhemmin, nuoresta iästään huolimatta, taiteilijalta tilattiin maalauksia Parman katedraaliin, mikä toi hänelle jälleen paljon tunnustusta.
Vuonna 1524 taiteilija matkusti Roomaan, jossa häntä juhlittiin hovissa "uutena Rafaelina", jota hän todellakin jäljitteli. Esimerkkinä tästä on hänen kuuluisa teoksensa "Omakuva kupera peili". Paavi Klemens VII lupasi hänelle jopa palkkion, Vatikaanin kirkon myyntitilaisuuden koristelun. Parmigianino jatkoi opiskelua ja maalaamista. Tunnettuja teoksia tältä kaudelta ovat "Lorenzo Cibon muotokuva", "Madonna ja lapsi" ja "Madonna Johannes Kastajan ja Hieronymuksen kanssa". Roomassa oleskelunsa jälkeen Parmigianino asui Bolognassa useita vuosia ja työskenteli tiiviisti kaivertaja Antonio da Trenton kanssa. Myöhemmin taiteilijat erosivat. Tämä johti siihen, että Parmigianino menetti kaikki piirustukset ja kaiverrukset, jotka hän oli tehnyt tänä aikana. Kun taiteilija lähti Bolognasta, hän palasi synnyinmaahansa Parmaan, jossa hän ryhtyi suunnittelemaan Santa Maria della Steccatan hiljattain rakennetun kirkon tynnyriholvia ja apsista. Parmigianino sai valmiiksi tynnyriholvin, mutta hänen fyysiset voimansa pettivät hänet apsiksen kohdalla. Sen viimeisteli myöhemmin kuuluisa freskomaalari Michelangelo Anselmi. Parmigianino jäi eläkkeelle ja kuoli jokikuumeeseen (luultavasti malariaan) vuonna 1540 vain 37-vuotiaana.
Lyhyestä elämästään huolimatta taiteilija jätti jälkeensä lukuisia merkittäviä teoksia, jotka ovat nykyään nähtävissä kuuluisissa museoissa, kuten Eremitaasissa Pietarissa tai Louvressa Pariisissa.
Parmigianinon oikea nimi on Girolimo Francesco Maria Mazzola. Hän oli Parman kaupungista kotoisin olevan Filippo Mazolan kahdeksas poika, ja hän oli peräisin laajasta käsityöläis- ja taiteilijasuvusta. Hänen isänsä kuoli varhain ruttoon, ja useat sedät kasvattivat pojan ja kannustivat hänen monia kykyjään tieteessä, musiikissa ja taiteessa. 18-vuotiaana nuori Parmigianino lähti Viadanan kaupunkiin ja sai töitä San Giovannin kirkon koristelemiseksi. Legendan mukaan hän tapasi siellä, kupolin telineillä, kuuluisan italialaisen renessanssimaalarin Antonio da Correggio, josta tuli hänen suuri esikuvansa. Parmigianino maalasi itse kirkon kolmen sivukappelin kaaripaljastukset. Myöhemmin, nuoresta iästään huolimatta, taiteilijalta tilattiin maalauksia Parman katedraaliin, mikä toi hänelle jälleen paljon tunnustusta.
Vuonna 1524 taiteilija matkusti Roomaan, jossa häntä juhlittiin hovissa "uutena Rafaelina", jota hän todellakin jäljitteli. Esimerkkinä tästä on hänen kuuluisa teoksensa "Omakuva kupera peili". Paavi Klemens VII lupasi hänelle jopa palkkion, Vatikaanin kirkon myyntitilaisuuden koristelun. Parmigianino jatkoi opiskelua ja maalaamista. Tunnettuja teoksia tältä kaudelta ovat "Lorenzo Cibon muotokuva", "Madonna ja lapsi" ja "Madonna Johannes Kastajan ja Hieronymuksen kanssa". Roomassa oleskelunsa jälkeen Parmigianino asui Bolognassa useita vuosia ja työskenteli tiiviisti kaivertaja Antonio da Trenton kanssa. Myöhemmin taiteilijat erosivat. Tämä johti siihen, että Parmigianino menetti kaikki piirustukset ja kaiverrukset, jotka hän oli tehnyt tänä aikana. Kun taiteilija lähti Bolognasta, hän palasi synnyinmaahansa Parmaan, jossa hän ryhtyi suunnittelemaan Santa Maria della Steccatan hiljattain rakennetun kirkon tynnyriholvia ja apsista. Parmigianino sai valmiiksi tynnyriholvin, mutta hänen fyysiset voimansa pettivät hänet apsiksen kohdalla. Sen viimeisteli myöhemmin kuuluisa freskomaalari Michelangelo Anselmi. Parmigianino jäi eläkkeelle ja kuoli jokikuumeeseen (luultavasti malariaan) vuonna 1540 vain 37-vuotiaana.
Lyhyestä elämästään huolimatta taiteilija jätti jälkeensä lukuisia merkittäviä teoksia, jotka ovat nykyään nähtävissä kuuluisissa museoissa, kuten Eremitaasissa Pietarissa tai Louvressa Pariisissa.
Sivu 1 / 5