Peder Balkea voidaan perustellusti pitää modernismin pioneerina. Norjalainen taidemaalari tuotti kiehtovia maisemamaalauksia, joita voisi ensisilmäyksellä luulla romanttisiksi luontotutkimuksiksi. Hänen teoksensa ovat kuitenkin epätavallisia ja ainutlaatuisia, ja niitä voi verrata oikeastaan vain William Turnerin teoksiin. 1800-luvulla Peder Balke loi uraauurtavia maalauksia modernismin tiellä. Ne on luotu siveltimillä ja märkä-märkä-tekniikalla tai raaputettu suoraan maaliin ja pidetty tarkasti rajatussa väriskaalassa. Jälkimmäinen lisää entisestään niiden dramaattista luonnetta.
Villit vuoristomaisemat ja auringonlaskut pauhaavan meren yllä tai hiljaiset järvet metsässä: Balke ei valinnut motiivia sattumanvaraisesti. Eräällä matkalla hän tutustui Pohjois-Norjan ylivoimaiseen luonnonkauneuteen. Hän oli itse asiassa käymässä kuninkaallista piirustuskoulua, ja koska hän oli välttänyt asevelvollisuuden muuttamalla Christianiaan ja elätti itsensä talon- ja koristemaalarina, hänellä ei ollut rahaa. Eräs opiskelutoveri sai hänet kuitenkin suostuteltua käymään Finnmarkissa. Onnellinen yhteensattuma, kuten kävi ilmi. Se muokkasi hänen elämänsä lisäksi koko hänen uraansa taiteilijana. Hän itse sanoi oleskelustaan, ettei ollut nähnyt matkoillaan mitään vastaavaa, joka olisi liikuttanut ja koskettanut häntä samalla tavalla - ei kotimaassa eikä ulkomailla. Ihmiset olivat hänen mukaansa vain statisteja, joilla oli alisteinen rooli ylevässä maisemassa.
Vuosina 1846-1847 Balke jätti rakkaan kotimaansa ja lähti Pariisiin. Hän oli kuullut, että kuningas Louis Philippe oli hyvin kiinnostunut Pohjois-Norjasta ja sen kauneudesta. Nuorena prinssinä hallitsija oli vieraillut Pohjois-Kapissa inkognito. Balke uskoi vakaasti, että kuningas olisi kiinnostunut hänen kuvistaan, jotka muistuttaisivat häntä nuoruuden kokemuksista, ja otti yhteyttä palatsiin. Hän onnistui myös toimittamaan joitakin luonnoksia. Hänen majesteettinsa tilasikin heti 30 maalausta Versaillesin palatsiinsa. Valitettavasti helmikuun vallankumous esti maalausten valmistumisen. Balken luonnokset ovat kuitenkin edelleen Louvren lehdissä.
Kuningas oli siis pitänyt näkemästään. Kesti kuitenkin melko kauan, ennen kuin taidemaailma arvosti Peder Balken taiteellista työtä asianmukaisesti ja aateloi sen julkaisulla. Balke kuoli raskaasti velkaantuneena miehenä aivohalvauksen jälkeen. Sitä ennen hän oli useaan otteeseen kampanjoinut tuloksetta työläisten eläkerahaston sekä lesken- ja invalidieläkkeen puolesta, sillä hän ei ollut vain maisemamaalari vaan myöhempinä vuosina myös sosiaalipoliittinen aktivisti. Vuonna 1804 syntynyt taiteilija sai asianmukaisen tunnustuksen vasta 1900-luvulla: tanskalainen taidemaalari Per Kirkeby kirjoitti jo 1990-luvulla kirjan yksinäisestä taiteilijasta.
Peder Balkea voidaan perustellusti pitää modernismin pioneerina. Norjalainen taidemaalari tuotti kiehtovia maisemamaalauksia, joita voisi ensisilmäyksellä luulla romanttisiksi luontotutkimuksiksi. Hänen teoksensa ovat kuitenkin epätavallisia ja ainutlaatuisia, ja niitä voi verrata oikeastaan vain William Turnerin teoksiin. 1800-luvulla Peder Balke loi uraauurtavia maalauksia modernismin tiellä. Ne on luotu siveltimillä ja märkä-märkä-tekniikalla tai raaputettu suoraan maaliin ja pidetty tarkasti rajatussa väriskaalassa. Jälkimmäinen lisää entisestään niiden dramaattista luonnetta.
Villit vuoristomaisemat ja auringonlaskut pauhaavan meren yllä tai hiljaiset järvet metsässä: Balke ei valinnut motiivia sattumanvaraisesti. Eräällä matkalla hän tutustui Pohjois-Norjan ylivoimaiseen luonnonkauneuteen. Hän oli itse asiassa käymässä kuninkaallista piirustuskoulua, ja koska hän oli välttänyt asevelvollisuuden muuttamalla Christianiaan ja elätti itsensä talon- ja koristemaalarina, hänellä ei ollut rahaa. Eräs opiskelutoveri sai hänet kuitenkin suostuteltua käymään Finnmarkissa. Onnellinen yhteensattuma, kuten kävi ilmi. Se muokkasi hänen elämänsä lisäksi koko hänen uraansa taiteilijana. Hän itse sanoi oleskelustaan, ettei ollut nähnyt matkoillaan mitään vastaavaa, joka olisi liikuttanut ja koskettanut häntä samalla tavalla - ei kotimaassa eikä ulkomailla. Ihmiset olivat hänen mukaansa vain statisteja, joilla oli alisteinen rooli ylevässä maisemassa.
Vuosina 1846-1847 Balke jätti rakkaan kotimaansa ja lähti Pariisiin. Hän oli kuullut, että kuningas Louis Philippe oli hyvin kiinnostunut Pohjois-Norjasta ja sen kauneudesta. Nuorena prinssinä hallitsija oli vieraillut Pohjois-Kapissa inkognito. Balke uskoi vakaasti, että kuningas olisi kiinnostunut hänen kuvistaan, jotka muistuttaisivat häntä nuoruuden kokemuksista, ja otti yhteyttä palatsiin. Hän onnistui myös toimittamaan joitakin luonnoksia. Hänen majesteettinsa tilasikin heti 30 maalausta Versaillesin palatsiinsa. Valitettavasti helmikuun vallankumous esti maalausten valmistumisen. Balken luonnokset ovat kuitenkin edelleen Louvren lehdissä.
Kuningas oli siis pitänyt näkemästään. Kesti kuitenkin melko kauan, ennen kuin taidemaailma arvosti Peder Balken taiteellista työtä asianmukaisesti ja aateloi sen julkaisulla. Balke kuoli raskaasti velkaantuneena miehenä aivohalvauksen jälkeen. Sitä ennen hän oli useaan otteeseen kampanjoinut tuloksetta työläisten eläkerahaston sekä lesken- ja invalidieläkkeen puolesta, sillä hän ei ollut vain maisemamaalari vaan myöhempinä vuosina myös sosiaalipoliittinen aktivisti. Vuonna 1804 syntynyt taiteilija sai asianmukaisen tunnustuksen vasta 1900-luvulla: tanskalainen taidemaalari Per Kirkeby kirjoitti jo 1990-luvulla kirjan yksinäisestä taiteilijasta.
Sivu 1 / 1