Jäinen, pimeä talvimyrsky riehuu maan yllä ja sen mukana taivaalla näkyy hallitsemattoman synkkä, myyttinen ratsumiesten lauma, joka on muinoin varustautunut jousilla ja nuolilla tai tikareilla ja joka on matkalla raahaten naisia hiuksista kiinni. Kun Peter Nicolai Arbon "Åsgårdsreien" ("Odinin villijahti") esiteltiin Kööpenhaminassa vuonna 1872, maalaus, kuten Arbo itsekään, ei kuulunut avantgardeen, eivätkä taidekriitikot olleet kovinkaan innoissaan. Silti teoksesta tuli kuuluisa.
Norjaa itsenäisenä valtiona ei ollut edes olemassa, kun Peter Nicolai Arbo (1831-1892) eli. Vuosisatoja Tanskaan kuulunut Tanskan kuningas oli luovuttanut maan Ruotsille vuonna 1814, mikä oli erittäin epäsuosittu siirto maan norjalaisissa osissa. Düsseldorfin taideakatemiassa opiskellut ja pitkään Pariisissa asunut Arbo kuvasi usein kohtauksia niin sanotusta pohjoismais-saksalaisesta mytologiasta ja osui maalauksillaan ajan henkeen. Kuten norjalaisilla maisemamaalauksilla ja "tyypillisesti norjalaisilla" kohtauksilla (genremaalaus), myös pakanallisen, pohjoiseurooppalaisen mytologian kuvaamisella ja ylistämisellä oli 1800-luvulla tärkeä rooli norjalaisen kansallistunteen luomisessa - samoin kuin erillisen kielen kehittämisellä, sillä norjaa ei tuolloin ollut olemassa omana kielenään, ja se luotiin vasta 1800-luvun kuluessa painottamalla maalle tyypillisiä murteita ja ottamalla mukaan vanhoja norjankielisiä tekstejä, mukaan lukien vanhoja norjalaisia saagoja ja satuja. Legendaarisen menneisyyden ihannointi ja identiteettiä muodostavan yhteisön - kansakunnan - etsiminen ja kehittäminen olivat tyypillisiä "norjalaiselle kansallisromantiikalle", jonka virtaukset hallitsivat Norjan kulttuurielämää vuoden 1850 tienoilla. Kulttuurieliitin kannalta Peter Nicolai Arbo oli siis pikemminkin "myöhäisherännäinen", kun hän muun muassa "Åsgårdsreien" -teoksensa "Villimetsästys" avulla lavasti vanhan norjalaisen saagan aarteen luonnollisena, sankarillisena norjalaisena elämänkokemuksena, jossa on suurta paatosta. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt hänen suosiotaan, ja nykyään monet hänen kuvistaan kuuluvat Oslossa sijaitsevan Norjan kansallismuseon Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og designin laajaan kokoelmaan.
Taidekriitikot eivät myöskään olleet osanneet ennakoida, että Peter Nicolai Arbon teoksilla olisi jälleen merkittävä rooli yli sata vuotta myöhemmin: "The Wild Hunt", pohjoismainen jumalten myrsky, joka jahtaa taivaalla villinä laumana, nousi musiikin suosittuun teemaan folkin ja erityisesti metallin nousun myötä 1980-luvulla. Tässä Peter Nicolai Arbon "Åsgårdsreien" oli jälleen merkittävässä asemassa: vuonna 1988 ruotsalainen metalliyhtye Bathory teki siitä kansikuvan albumilleen "Blood Fire Death", joka oli keskeinen albumi Pagan- ja Black Metalin kehitykselle ja yksi varhaisimmista esimerkeistä pohjoiseurooppalaisen saagamaailman "villien metsästyksen" teemoittelusta. Peter Nicolai Arbo asui elämänsä viimeiset vuodet Christianassa, joka sai nykyisen nimensä vasta paljon Norjan itsenäistymisen (1905) jälkeen vuonna 1924: Oslo.
Jäinen, pimeä talvimyrsky riehuu maan yllä ja sen mukana taivaalla näkyy hallitsemattoman synkkä, myyttinen ratsumiesten lauma, joka on muinoin varustautunut jousilla ja nuolilla tai tikareilla ja joka on matkalla raahaten naisia hiuksista kiinni. Kun Peter Nicolai Arbon "Åsgårdsreien" ("Odinin villijahti") esiteltiin Kööpenhaminassa vuonna 1872, maalaus, kuten Arbo itsekään, ei kuulunut avantgardeen, eivätkä taidekriitikot olleet kovinkaan innoissaan. Silti teoksesta tuli kuuluisa.
Norjaa itsenäisenä valtiona ei ollut edes olemassa, kun Peter Nicolai Arbo (1831-1892) eli. Vuosisatoja Tanskaan kuulunut Tanskan kuningas oli luovuttanut maan Ruotsille vuonna 1814, mikä oli erittäin epäsuosittu siirto maan norjalaisissa osissa. Düsseldorfin taideakatemiassa opiskellut ja pitkään Pariisissa asunut Arbo kuvasi usein kohtauksia niin sanotusta pohjoismais-saksalaisesta mytologiasta ja osui maalauksillaan ajan henkeen. Kuten norjalaisilla maisemamaalauksilla ja "tyypillisesti norjalaisilla" kohtauksilla (genremaalaus), myös pakanallisen, pohjoiseurooppalaisen mytologian kuvaamisella ja ylistämisellä oli 1800-luvulla tärkeä rooli norjalaisen kansallistunteen luomisessa - samoin kuin erillisen kielen kehittämisellä, sillä norjaa ei tuolloin ollut olemassa omana kielenään, ja se luotiin vasta 1800-luvun kuluessa painottamalla maalle tyypillisiä murteita ja ottamalla mukaan vanhoja norjankielisiä tekstejä, mukaan lukien vanhoja norjalaisia saagoja ja satuja. Legendaarisen menneisyyden ihannointi ja identiteettiä muodostavan yhteisön - kansakunnan - etsiminen ja kehittäminen olivat tyypillisiä "norjalaiselle kansallisromantiikalle", jonka virtaukset hallitsivat Norjan kulttuurielämää vuoden 1850 tienoilla. Kulttuurieliitin kannalta Peter Nicolai Arbo oli siis pikemminkin "myöhäisherännäinen", kun hän muun muassa "Åsgårdsreien" -teoksensa "Villimetsästys" avulla lavasti vanhan norjalaisen saagan aarteen luonnollisena, sankarillisena norjalaisena elämänkokemuksena, jossa on suurta paatosta. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt hänen suosiotaan, ja nykyään monet hänen kuvistaan kuuluvat Oslossa sijaitsevan Norjan kansallismuseon Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og designin laajaan kokoelmaan.
Taidekriitikot eivät myöskään olleet osanneet ennakoida, että Peter Nicolai Arbon teoksilla olisi jälleen merkittävä rooli yli sata vuotta myöhemmin: "The Wild Hunt", pohjoismainen jumalten myrsky, joka jahtaa taivaalla villinä laumana, nousi musiikin suosittuun teemaan folkin ja erityisesti metallin nousun myötä 1980-luvulla. Tässä Peter Nicolai Arbon "Åsgårdsreien" oli jälleen merkittävässä asemassa: vuonna 1988 ruotsalainen metalliyhtye Bathory teki siitä kansikuvan albumilleen "Blood Fire Death", joka oli keskeinen albumi Pagan- ja Black Metalin kehitykselle ja yksi varhaisimmista esimerkeistä pohjoiseurooppalaisen saagamaailman "villien metsästyksen" teemoittelusta. Peter Nicolai Arbo asui elämänsä viimeiset vuodet Christianassa, joka sai nykyisen nimensä vasta paljon Norjan itsenäistymisen (1905) jälkeen vuonna 1924: Oslo.
Sivu 1 / 1