Merkittävän genremaalarin Petrus van Schendelin elämä alkoi keskellä Alankomaiden ja Belgian historiallista maisemaa. Hän syntyi vuonna 1806 ja toi valon ja pimeyden sinfonian kankaalle elinaikanaan vuoteen 1870 asti. Van Schendel löysi kutsumuksensa romanttisesta maalaustaiteesta ja erikoistui yöllisiin kohtauksiin, jotka loistivat pehmeässä kynttilän- tai lampunvalossa. Juuri tämä mestaruus toi hänelle lempinimen "Monsieur Chandelle" ja teki hänen teoksistaan, jotka nyt jäljennetään taidegrafiikoina, erehtymättömiä.
Van Schendelin elämä oli yhtä monipuolista kuin hänen taiteelliset työnsä. Hänen matkansa alkoi Antwerpenin Kuninkaallisesta taideakatemiasta, jossa hän aloitti opiskelun perheystävän suosituksesta. Historiamaalari Mattheus Ignatius van Bree:n ohjauksessa hän kehitti taitojaan ja sai lopulta kultamitalin "Perspektiivistä". Akateemisen uransa jälkeen van Schendel asettui asumaan useisiin kaupunkeihin ja hioi taitojaan muotokuvamaalarina. Bredassa, Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Haagissa hän jätti kaikkialla taiteellisen jälkensä ja osallistui lukuisiin näyttelyihin ja salonkeihin. Vuonna 1845 van Schendel juurtui Brysseliin. Hänen ateljeensa siellä todisti hänen ainutlaatuisesta lähestymistavastaan: se oli jaettu valoisaan huoneeseen, jossa hän maalasi, ja pimeään huoneeseen, jossa hänen mallinsa poseerasivat. Hänen tunnettuutensa ja menestyksensä kasvoi, mistä todistivat mitalit Pariisissa ja Lontoossa pidetyissä näyttelyissä. Kuningas Leopold I kuului hänen töidensä keräilijöihin, ja hänen panoksensa taiteeseen kirjattiin myös perspektiiviä ja mimiikkaa käsittelevien oppikirjojen muodossa.
Petrus van Schendelin mestarilliset taidegrafiikat kutsuvat meidät uppoutumaan hänen yömaalaustensa pehmeään loistoon, jotka vaihtelevat raamatullisista motiiveista maisemiin ja perinteisiin muotokuviin. Hänen kokeilunsa sähkökaarilamppujen valaistuksella kertovat hänen uteliaisuudestaan ja halustaan kokeilla maalaustaiteen ilmaisun rajoja. Hän ei ollut vain taiteilija vaan myös keksijä. Hänen kiinnostuksensa höyrykoneiden mekaniikkaan johti höyrylaivojen roottorilavoja parantavan laitteen patentointiin, ja hän kehitti innovatiivisia lähestymistapoja De Kempenin nummien kunnostamiseen. Kaikista taiteellisista ja teknisistä saavutuksistaan huolimatta hän oli yksinkertainen mies, jolla oli rikas perhe-elämä, joka oli kolme kertaa naimisissa ja jolla oli viisitoista lasta. Van Schendelin hämmästyttävä kyky vangita valoa töissään ja hänen innovaationsa elävät laadukkaissa taidegrafiikoissa, joita me nykyään jäljennämme ja vaalimme. Hänen taiteensa on elävä muistutus siitä, miten yksittäinen taiteilija voi vangita maailman valon ja ikuistaa sen taidegrafiikkaan.
Merkittävän genremaalarin Petrus van Schendelin elämä alkoi keskellä Alankomaiden ja Belgian historiallista maisemaa. Hän syntyi vuonna 1806 ja toi valon ja pimeyden sinfonian kankaalle elinaikanaan vuoteen 1870 asti. Van Schendel löysi kutsumuksensa romanttisesta maalaustaiteesta ja erikoistui yöllisiin kohtauksiin, jotka loistivat pehmeässä kynttilän- tai lampunvalossa. Juuri tämä mestaruus toi hänelle lempinimen "Monsieur Chandelle" ja teki hänen teoksistaan, jotka nyt jäljennetään taidegrafiikoina, erehtymättömiä.
Van Schendelin elämä oli yhtä monipuolista kuin hänen taiteelliset työnsä. Hänen matkansa alkoi Antwerpenin Kuninkaallisesta taideakatemiasta, jossa hän aloitti opiskelun perheystävän suosituksesta. Historiamaalari Mattheus Ignatius van Bree:n ohjauksessa hän kehitti taitojaan ja sai lopulta kultamitalin "Perspektiivistä". Akateemisen uransa jälkeen van Schendel asettui asumaan useisiin kaupunkeihin ja hioi taitojaan muotokuvamaalarina. Bredassa, Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Haagissa hän jätti kaikkialla taiteellisen jälkensä ja osallistui lukuisiin näyttelyihin ja salonkeihin. Vuonna 1845 van Schendel juurtui Brysseliin. Hänen ateljeensa siellä todisti hänen ainutlaatuisesta lähestymistavastaan: se oli jaettu valoisaan huoneeseen, jossa hän maalasi, ja pimeään huoneeseen, jossa hänen mallinsa poseerasivat. Hänen tunnettuutensa ja menestyksensä kasvoi, mistä todistivat mitalit Pariisissa ja Lontoossa pidetyissä näyttelyissä. Kuningas Leopold I kuului hänen töidensä keräilijöihin, ja hänen panoksensa taiteeseen kirjattiin myös perspektiiviä ja mimiikkaa käsittelevien oppikirjojen muodossa.
Petrus van Schendelin mestarilliset taidegrafiikat kutsuvat meidät uppoutumaan hänen yömaalaustensa pehmeään loistoon, jotka vaihtelevat raamatullisista motiiveista maisemiin ja perinteisiin muotokuviin. Hänen kokeilunsa sähkökaarilamppujen valaistuksella kertovat hänen uteliaisuudestaan ja halustaan kokeilla maalaustaiteen ilmaisun rajoja. Hän ei ollut vain taiteilija vaan myös keksijä. Hänen kiinnostuksensa höyrykoneiden mekaniikkaan johti höyrylaivojen roottorilavoja parantavan laitteen patentointiin, ja hän kehitti innovatiivisia lähestymistapoja De Kempenin nummien kunnostamiseen. Kaikista taiteellisista ja teknisistä saavutuksistaan huolimatta hän oli yksinkertainen mies, jolla oli rikas perhe-elämä, joka oli kolme kertaa naimisissa ja jolla oli viisitoista lasta. Van Schendelin hämmästyttävä kyky vangita valoa töissään ja hänen innovaationsa elävät laadukkaissa taidegrafiikoissa, joita me nykyään jäljennämme ja vaalimme. Hänen taiteensa on elävä muistutus siitä, miten yksittäinen taiteilija voi vangita maailman valon ja ikuistaa sen taidegrafiikkaan.
Sivu 1 / 1