Pierre Paul Prud'honia pidetään ranskalaisen varhaisromantiikan malliesimerkkinä. Hän tuli maailmaan räätälimestarin seitsemäntenä ja viimeisenä lapsena. Hän opiskeli 16-vuotiaana taidemaalari ja kuvanveistäjä Francois Devosgen oppilaana. Opintojensa päätyttyä hän muutti Pariisiin, jossa hän työskenteli ensin kaivertajan palveluksessa ja ystävystyi paroni de Joursanvault'n kanssa, josta tuli hänen suojelijansa. Hän ystävystyy myös "lahjomattoman" poliitikon ja vallankumouksellisen Maximilien de Robespierren kanssa. Tärkeistä ystävyyssuhteista ja joidenkin kardinaalien huolenpidosta huolimatta Prud'hon vajoaa yksinäisyyteen ja melankoliaan. Hänellä on hyvä maine ja hän valmistaa allegorisia maalauksia, mutta hänen kiintymyksensä Robespierreen pakottaa hänet lähtemään Ranskan pääkaupungista. Nykyään hän asuu Burgundin vapaassa kreivikunnassa, jossa hän tekee muotokuvia ja kuvituksia kirjapainon omistaja Pierre Didot'lle. Muutaman vuoden kuluttua häntä vetää takaisin Pariisiin, ja hänen uransa saa uutta puhtia.
Louvressa Prud'hon saa ateljeen, jossa hän maalaa vuoden ajan "La sagesse et la vérité descendant sur la terre" (suomeksi: Viisaus ja totuus laskeutuvat maan päälle) sekä joitakin Louvren kattoja. Hallitus osoittaa hänelle työhuoneen Sorbonnesta, ja täältä häntä etsii hänen vaimonsa Jeanne, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin 19-vuotiaana. Pakoon päästäkseen hän pyytää museonjohtajalta suojelua. Vuonna 1808 hän kirjoitti teoksensa "La justice et la vengeance divine poursuivant le crime" (suomeksi: Oikeus ja jumalallinen kosto ajavat rikosta takaa). Samana vuonna hänestä tehtiin myös kunnialegioonan ritari, ja hän pystyi lopullisesti irtautumaan ärtyneestä vaimostaan. Pian hän sitoutuu jälleen oppilaansa ja uusklassismin maalarin Constance Mayerin kanssa. Pierre saa toimeksiannon maalata Napoleonin keisarinnan ja vaimon Joséphine de Beauharnais'n muotokuvan, joka on edelleen nähtävissä Louvressa. Hän maalasi myös pienen "Roi de Rome" (Roi de Rome, Rooman kuningas). Vuonna 1816 Kuvataideakatemia valitsee hänet jäsenekseen, jossa hän asettuu Taiteilija0:n maalaustaiteen osaston käsinojalle.
Muutamaa vuotta myöhemmin hänen masentunut vaimonsa tekee itsemurhan, Prud'hon viimeistelee tuskissaan viimeisen teoksensa "Une famille malheureuse" (suom. Onneton perhe) ja asettaa sen näytteille. Hän itse kuolee pian tämän jälkeen ja hänet haudataan Pariisiin.
Monet tunnetut taiteilijat ihailivat Prud'honin "clair-obscur"-maalausta, chiaroscuro-maalausta ja hienovaraista realismia. Hänen ihailijoihinsa kuuluvat ARTISTREPLEPLACE1, ARTISTREPLEPLACE2, ARTISTREPLEPLACE3 ja monet muut.
Pierre Paul Prud'honia pidetään ranskalaisen varhaisromantiikan malliesimerkkinä. Hän tuli maailmaan räätälimestarin seitsemäntenä ja viimeisenä lapsena. Hän opiskeli 16-vuotiaana taidemaalari ja kuvanveistäjä Francois Devosgen oppilaana. Opintojensa päätyttyä hän muutti Pariisiin, jossa hän työskenteli ensin kaivertajan palveluksessa ja ystävystyi paroni de Joursanvault'n kanssa, josta tuli hänen suojelijansa. Hän ystävystyy myös "lahjomattoman" poliitikon ja vallankumouksellisen Maximilien de Robespierren kanssa. Tärkeistä ystävyyssuhteista ja joidenkin kardinaalien huolenpidosta huolimatta Prud'hon vajoaa yksinäisyyteen ja melankoliaan. Hänellä on hyvä maine ja hän valmistaa allegorisia maalauksia, mutta hänen kiintymyksensä Robespierreen pakottaa hänet lähtemään Ranskan pääkaupungista. Nykyään hän asuu Burgundin vapaassa kreivikunnassa, jossa hän tekee muotokuvia ja kuvituksia kirjapainon omistaja Pierre Didot'lle. Muutaman vuoden kuluttua häntä vetää takaisin Pariisiin, ja hänen uransa saa uutta puhtia.
Louvressa Prud'hon saa ateljeen, jossa hän maalaa vuoden ajan "La sagesse et la vérité descendant sur la terre" (suomeksi: Viisaus ja totuus laskeutuvat maan päälle) sekä joitakin Louvren kattoja. Hallitus osoittaa hänelle työhuoneen Sorbonnesta, ja täältä häntä etsii hänen vaimonsa Jeanne, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin 19-vuotiaana. Pakoon päästäkseen hän pyytää museonjohtajalta suojelua. Vuonna 1808 hän kirjoitti teoksensa "La justice et la vengeance divine poursuivant le crime" (suomeksi: Oikeus ja jumalallinen kosto ajavat rikosta takaa). Samana vuonna hänestä tehtiin myös kunnialegioonan ritari, ja hän pystyi lopullisesti irtautumaan ärtyneestä vaimostaan. Pian hän sitoutuu jälleen oppilaansa ja uusklassismin maalarin Constance Mayerin kanssa. Pierre saa toimeksiannon maalata Napoleonin keisarinnan ja vaimon Joséphine de Beauharnais'n muotokuvan, joka on edelleen nähtävissä Louvressa. Hän maalasi myös pienen "Roi de Rome" (Roi de Rome, Rooman kuningas). Vuonna 1816 Kuvataideakatemia valitsee hänet jäsenekseen, jossa hän asettuu Taiteilija0:n maalaustaiteen osaston käsinojalle.
Muutamaa vuotta myöhemmin hänen masentunut vaimonsa tekee itsemurhan, Prud'hon viimeistelee tuskissaan viimeisen teoksensa "Une famille malheureuse" (suom. Onneton perhe) ja asettaa sen näytteille. Hän itse kuolee pian tämän jälkeen ja hänet haudataan Pariisiin.
Monet tunnetut taiteilijat ihailivat Prud'honin "clair-obscur"-maalausta, chiaroscuro-maalausta ja hienovaraista realismia. Hänen ihailijoihinsa kuuluvat ARTISTREPLEPLACE1, ARTISTREPLEPLACE2, ARTISTREPLEPLACE3 ja monet muut.
Sivu 1 / 1