Taiteellisesta näkökulmasta katsottuna 1800-luku oli vuosisata, joka oli täynnä tyylillisiä muutoksia. Klassismista romantiikkaan ja realismiin eurooppalaiset taiteilijat omistautuivat yhä uudelleen uusille tuotantotekniikoille ja ennen kaikkea motiiveille. Alussa maalarit loivat lähinnä sentimentaalisia, melankolisia ja runollisia kuvia. Menneisyys ja erityisesti keskiaika olivat suosittuja motiiveja. Tyylin muuttuessa kohti realismia maisemamaalauksesta tuli hitaasti yhä tärkeämpää. Monet taiteilijat jatkoivat kuitenkin kaipauksen ja luonnollisen yhdistämistä. "Italian kaipuun" vaikutuksesta monet luovat taiteilijat lähtivät rannikoille ja saappaan vanhoihin kaupunkeihin. Monet tunnetut ja aloittelevat taiteilijat hakeutuivat Italiaan, jossa he vangitsivat jännittäviä merenrantoja ja aurinkoisia maisemia kankaalle. Italiassa syntyneet ymmärsivät ulkomaalaisten kaipuun paikallista kasvistoa ja eläimistöä kohtaan, mutta usein he itse etsivät inspiraatiota muualta.
Raimundo Petrarojan luomiskausi sijoittuu jännittävän vuosisadan viimeiseen kolmannekseen. Napolissa asuvana italialaisena taiteilijana hän omistautui ennen kaikkea realistisille ja luonnollisille aiheille. Vaikka monet taiteilijat toteuttivat tuohon aikaan uusia suuntauksia ja harrastivat impressionismia tai avomaalausta, Petraroja keskittyi edelleen realistisiin aiheisiin. Luontotutkimuksissaan hän loi lukuisia taideteoksia, jotka esittävät pääasiassa eläimiä, kasveja ja eksoottisia kuvauksia. Joihinkin teoksiinsa hän käytti tuolloin kehittyvää litografiatekniikkaa. Litografiat on sitten värjätty käsin ja signeerattu. Maan kaikkien maanosien lukuisten olentojen lisäksi hän loi vähintään yhtä monta merenelävää. Painopiste ei koskaan ollut pelkästään eläimessä. Naturalistiset taustat ja rehevä kasvimaailma olivat kiinteä osa hänen tyyliään. Realistinen luonne näkyy paitsi itse teoksissa myös usein niiden otsikoissa, joissa on usein eläimistön latinankieliset nimet.
Lisäksi hänen teoksensa veivät harvoin koko kankaan. Olipa kyseessä mäyrä, apina tai vedenalainen sieni, ne kaikki oli sijoitettu keskitetysti pintaan, jotta päämotiiviin saatiin vielä enemmän huomiota. Tämä tekniikka oli ja on tyypillinen tieteellisille kuvituksille. Kuvaustapa kertoo paljon Petraroijasta, joka omisti koko taiteellisen tuotantonsa luonnonkuvien yksityiskohtaiselle esittämiselle. Luontoon keskittyminen oli muutos 1800-luvun lopun poliittisiin jännitteisiin ja levottomuuksiin. Italian kuningaskunta perustettiin vasta vuonna 1861. Seuraavina vuosina maata leimasi pohjoisen ja etelän välinen kahtiajako, joka näkyi sisällissodan kaltaisina oloina. Viimeisten vuosikymmenten aikana Italia liittyi Itävalta-Unkarin ja Saksan keisarikunnan siirtomaavaltoihin. Vastaperustettu kolmoisliitto valloitti alueita Etiopiassa, Eritreassa ja Somaliassa 1880-luvulla. Ei siis ole yllättävää, että myös afrikkalaiset motiivit ovat osa Petrarojan ohjelmistoa.
Taiteellisesta näkökulmasta katsottuna 1800-luku oli vuosisata, joka oli täynnä tyylillisiä muutoksia. Klassismista romantiikkaan ja realismiin eurooppalaiset taiteilijat omistautuivat yhä uudelleen uusille tuotantotekniikoille ja ennen kaikkea motiiveille. Alussa maalarit loivat lähinnä sentimentaalisia, melankolisia ja runollisia kuvia. Menneisyys ja erityisesti keskiaika olivat suosittuja motiiveja. Tyylin muuttuessa kohti realismia maisemamaalauksesta tuli hitaasti yhä tärkeämpää. Monet taiteilijat jatkoivat kuitenkin kaipauksen ja luonnollisen yhdistämistä. "Italian kaipuun" vaikutuksesta monet luovat taiteilijat lähtivät rannikoille ja saappaan vanhoihin kaupunkeihin. Monet tunnetut ja aloittelevat taiteilijat hakeutuivat Italiaan, jossa he vangitsivat jännittäviä merenrantoja ja aurinkoisia maisemia kankaalle. Italiassa syntyneet ymmärsivät ulkomaalaisten kaipuun paikallista kasvistoa ja eläimistöä kohtaan, mutta usein he itse etsivät inspiraatiota muualta.
Raimundo Petrarojan luomiskausi sijoittuu jännittävän vuosisadan viimeiseen kolmannekseen. Napolissa asuvana italialaisena taiteilijana hän omistautui ennen kaikkea realistisille ja luonnollisille aiheille. Vaikka monet taiteilijat toteuttivat tuohon aikaan uusia suuntauksia ja harrastivat impressionismia tai avomaalausta, Petraroja keskittyi edelleen realistisiin aiheisiin. Luontotutkimuksissaan hän loi lukuisia taideteoksia, jotka esittävät pääasiassa eläimiä, kasveja ja eksoottisia kuvauksia. Joihinkin teoksiinsa hän käytti tuolloin kehittyvää litografiatekniikkaa. Litografiat on sitten värjätty käsin ja signeerattu. Maan kaikkien maanosien lukuisten olentojen lisäksi hän loi vähintään yhtä monta merenelävää. Painopiste ei koskaan ollut pelkästään eläimessä. Naturalistiset taustat ja rehevä kasvimaailma olivat kiinteä osa hänen tyyliään. Realistinen luonne näkyy paitsi itse teoksissa myös usein niiden otsikoissa, joissa on usein eläimistön latinankieliset nimet.
Lisäksi hänen teoksensa veivät harvoin koko kankaan. Olipa kyseessä mäyrä, apina tai vedenalainen sieni, ne kaikki oli sijoitettu keskitetysti pintaan, jotta päämotiiviin saatiin vielä enemmän huomiota. Tämä tekniikka oli ja on tyypillinen tieteellisille kuvituksille. Kuvaustapa kertoo paljon Petraroijasta, joka omisti koko taiteellisen tuotantonsa luonnonkuvien yksityiskohtaiselle esittämiselle. Luontoon keskittyminen oli muutos 1800-luvun lopun poliittisiin jännitteisiin ja levottomuuksiin. Italian kuningaskunta perustettiin vasta vuonna 1861. Seuraavina vuosina maata leimasi pohjoisen ja etelän välinen kahtiajako, joka näkyi sisällissodan kaltaisina oloina. Viimeisten vuosikymmenten aikana Italia liittyi Itävalta-Unkarin ja Saksan keisarikunnan siirtomaavaltoihin. Vastaperustettu kolmoisliitto valloitti alueita Etiopiassa, Eritreassa ja Somaliassa 1880-luvulla. Ei siis ole yllättävää, että myös afrikkalaiset motiivit ovat osa Petrarojan ohjelmistoa.
Sivu 1 / 5