Elämme klassismin maalaustaiteen aikakautta, johon liittyy osittain romantiikka ja kuvataiteilijoiden romanttinen näkemys. Tämän taiteellisen aikakauden pääpiirteet suuntautuvat vahvasti Italian renessanssiin ja kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin. Tämä taiteellinen ilmaisumuoto syntyi 1700- ja 1800-luvuilla valistuksen aikakaudella, ja sille ovat ominaisia ihanteet, kuten järki ja rationaalisuus, mutta myös tunteellisuus ja aistillisuus. Eri virtausten kautta olemme siis aikakaudella, joka on varustettu erilaisilla ihanteilla.
Richard Westall oli englantilainen taidemaalari ja kuvittaja. Hän suuntautui vahvasti nykyiseen uusklassiseen tyyliin ja loi siroja fantasiasävellyksiä, joilla oli tuolloin suuri kysyntä. Hän muun muassa maalasi maalauksia John Boydellin Shakespeare-galleriaan, häntä arvostettiin historiallisista ja kirjallisista taustoista tehdyistä muotokuvistaan, ja hän ihastutti aikalaisia erityisesti lordi Byronin muotokuvillaan. Nuori akvarellitaiteilija, joka tunnettiin epätavallisen rikkaista väritehosteistaan ja kaiverruksistaan, vietti varhaislapsuutensa Herfordissa, Englannissa. Vielä lapsena taiteilija muutti Lontooseen äitinsä kuoltua ja isänsä mentyä konkurssiin. Siellä Richard alkoi pian kouluttautua heraldiseksi hopeakaivertajaksi, kunnes 1700-luvun loppuvuosina hänen päämahtijansa Richard Payne Knight kutsui häntä erinomaiseksi taiteilijaksi ja herätti suurta kiinnostusta häneen. Ennen kuin tämä lahjakas englantilainen siirtyi öljy- ja akvarellimaalaukseen, hän julkaisi omien maalaustensa ja piirustustensa pohjalta etsauksia, akvatintteja (joista osa painettiin väreillä) ja mezzotintteja. Tämän taiteen alkuaikoina hän teki myös joitakin litografioita. Akvarellisti ja tuottelias kirjojen, sekä kaunokirjallisuuden että runouden, kuvittaja, hän oli aikakautensa hahmomaalauksen uudistuksen johtaja. Samaan aikaan Thomas Girtin oli luomassa muutosta myös maisemamaalaukseen. Westallin värityksen kirkkautta pidettiin omana aikanaan uutena ja hämmästyttävänä, vaikka hän käytti laajalti peittäviä pigmenttejä. Hänen aikalaisensa Thomas Gray. Byron, joka ihaili suuresti hänen työtään, totesi, että "sivellin on voittanut runouden".
Westall oli pienempi ja hoikempi maalari, ja hänen terveytensä oli heikko. Myöhempinä vuosinaan hän oli kuningatar Victorian piirustusmestari ja opetti kuningattaren taidetta maalauksen ja piirustuksen opettajana. Hänen työnsä kuningattaren opettajana oli hänen viimeinen ammattiammattinsa ennen eläkkeelle jäämistä, ja Kentin herttuatar joutui sokean sisarensa ohella tukemaan häntä. Tähän päättyi hänen taiteilijuutensa ja taiteellinen toimintansa, joka inspiroi meitä vielä tänäkin päivänä.
Elämme klassismin maalaustaiteen aikakautta, johon liittyy osittain romantiikka ja kuvataiteilijoiden romanttinen näkemys. Tämän taiteellisen aikakauden pääpiirteet suuntautuvat vahvasti Italian renessanssiin ja kreikkalais-roomalaiseen antiikkiin. Tämä taiteellinen ilmaisumuoto syntyi 1700- ja 1800-luvuilla valistuksen aikakaudella, ja sille ovat ominaisia ihanteet, kuten järki ja rationaalisuus, mutta myös tunteellisuus ja aistillisuus. Eri virtausten kautta olemme siis aikakaudella, joka on varustettu erilaisilla ihanteilla.
Richard Westall oli englantilainen taidemaalari ja kuvittaja. Hän suuntautui vahvasti nykyiseen uusklassiseen tyyliin ja loi siroja fantasiasävellyksiä, joilla oli tuolloin suuri kysyntä. Hän muun muassa maalasi maalauksia John Boydellin Shakespeare-galleriaan, häntä arvostettiin historiallisista ja kirjallisista taustoista tehdyistä muotokuvistaan, ja hän ihastutti aikalaisia erityisesti lordi Byronin muotokuvillaan. Nuori akvarellitaiteilija, joka tunnettiin epätavallisen rikkaista väritehosteistaan ja kaiverruksistaan, vietti varhaislapsuutensa Herfordissa, Englannissa. Vielä lapsena taiteilija muutti Lontooseen äitinsä kuoltua ja isänsä mentyä konkurssiin. Siellä Richard alkoi pian kouluttautua heraldiseksi hopeakaivertajaksi, kunnes 1700-luvun loppuvuosina hänen päämahtijansa Richard Payne Knight kutsui häntä erinomaiseksi taiteilijaksi ja herätti suurta kiinnostusta häneen. Ennen kuin tämä lahjakas englantilainen siirtyi öljy- ja akvarellimaalaukseen, hän julkaisi omien maalaustensa ja piirustustensa pohjalta etsauksia, akvatintteja (joista osa painettiin väreillä) ja mezzotintteja. Tämän taiteen alkuaikoina hän teki myös joitakin litografioita. Akvarellisti ja tuottelias kirjojen, sekä kaunokirjallisuuden että runouden, kuvittaja, hän oli aikakautensa hahmomaalauksen uudistuksen johtaja. Samaan aikaan Thomas Girtin oli luomassa muutosta myös maisemamaalaukseen. Westallin värityksen kirkkautta pidettiin omana aikanaan uutena ja hämmästyttävänä, vaikka hän käytti laajalti peittäviä pigmenttejä. Hänen aikalaisensa Thomas Gray. Byron, joka ihaili suuresti hänen työtään, totesi, että "sivellin on voittanut runouden".
Westall oli pienempi ja hoikempi maalari, ja hänen terveytensä oli heikko. Myöhempinä vuosinaan hän oli kuningatar Victorian piirustusmestari ja opetti kuningattaren taidetta maalauksen ja piirustuksen opettajana. Hänen työnsä kuningattaren opettajana oli hänen viimeinen ammattiammattinsa ennen eläkkeelle jäämistä, ja Kentin herttuatar joutui sokean sisarensa ohella tukemaan häntä. Tähän päättyi hänen taiteilijuutensa ja taiteellinen toimintansa, joka inspiroi meitä vielä tänäkin päivänä.
Sivu 1 / 2