Sivu 1 / 2
Ranskalainen runoilija Guillaume Apollinaire kutsui vuonna 1912 maanmiestään Robert Delaunayta "orfaattiseksi kubistiksi" nähtyään tämän enimmäkseen pyöreiden maalausten kirkkaat värit. Lämpimät ja kylmät värit ovat vastakkain, mikä herättää katsojan silmissä vaikutelman liikkeestä.
"Taide on rytmistä", Delaunay selitti. "Ilman visuaalista herkkyyttä ei ole valoa eikä liikettä."
Delaunay oli koulutukseltaan näyttämösuunnittelija, mutta hän oli itseoppineena kääntynyt maalaustaiteen puoleen ja kehittänyt Seurat'n pointillismia. Hänen varhaisissa teoksissaan neliönmuotoiset muodot korvasivat ne pisteet, joista jälkimmäisen maalaukset olivat rakentuneet. Häntä pidetäänkin kubismin perustajana. Delaunay maalasi ensin maisemia ja kaupunkikuvia tällä tekniikalla. Erityisen tunnettuja tämän vaiheen teoksia ovat "ikkunat", joista avautuu näkymä Eiffel-torniin.
Robert Delaunay oli tuolloin jo Münchenin Blaue Reiterin jäsen, jonka ensimmäisessä näyttelyssä oli esillä yksi hänen Eiffel-tornimaalauksistaan. Delaunay pystyi myymään kolme neljästä esillä olleesta maalauksesta. Menestyksekkään konseptin jatkamisen sijaan hän siirtyi abstraktimpiin maalauksiin, joissa ei enää tarkoituksella ollut esittäviä malleja. Nyt luotiin sarja "Rythmes". Delaunayn Pariisin asunnosta tuli ranskalaisen taiteen keskus. Vaikutusvaltaisilla teoreettisilla kirjoituksillaan, kuten "Valosta", Delaunay vaikutti voimakkaasti ranskalais-saksalaisen rajan yli taiteilijoihin Franz Marciin, August Mackeen ja Paul Kleeen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Robert Delaunay joutui pakenemaan vaimonsa Sonian kanssa Espanjaan, jossa hän palasi väliaikaisesti työskentelemään lavastajana. Sodan jälkeen hän palasi Pariisiin. Hän kuoli syöpään Montpellierissä vuonna 1941.
Ranskalainen runoilija Guillaume Apollinaire kutsui vuonna 1912 maanmiestään Robert Delaunayta "orfaattiseksi kubistiksi" nähtyään tämän enimmäkseen pyöreiden maalausten kirkkaat värit. Lämpimät ja kylmät värit ovat vastakkain, mikä herättää katsojan silmissä vaikutelman liikkeestä.
"Taide on rytmistä", Delaunay selitti. "Ilman visuaalista herkkyyttä ei ole valoa eikä liikettä."
Delaunay oli koulutukseltaan näyttämösuunnittelija, mutta hän oli itseoppineena kääntynyt maalaustaiteen puoleen ja kehittänyt Seurat'n pointillismia. Hänen varhaisissa teoksissaan neliönmuotoiset muodot korvasivat ne pisteet, joista jälkimmäisen maalaukset olivat rakentuneet. Häntä pidetäänkin kubismin perustajana. Delaunay maalasi ensin maisemia ja kaupunkikuvia tällä tekniikalla. Erityisen tunnettuja tämän vaiheen teoksia ovat "ikkunat", joista avautuu näkymä Eiffel-torniin.
Robert Delaunay oli tuolloin jo Münchenin Blaue Reiterin jäsen, jonka ensimmäisessä näyttelyssä oli esillä yksi hänen Eiffel-tornimaalauksistaan. Delaunay pystyi myymään kolme neljästä esillä olleesta maalauksesta. Menestyksekkään konseptin jatkamisen sijaan hän siirtyi abstraktimpiin maalauksiin, joissa ei enää tarkoituksella ollut esittäviä malleja. Nyt luotiin sarja "Rythmes". Delaunayn Pariisin asunnosta tuli ranskalaisen taiteen keskus. Vaikutusvaltaisilla teoreettisilla kirjoituksillaan, kuten "Valosta", Delaunay vaikutti voimakkaasti ranskalais-saksalaisen rajan yli taiteilijoihin Franz Marciin, August Mackeen ja Paul Kleeen. Ensimmäisen maailmansodan aikana Robert Delaunay joutui pakenemaan vaimonsa Sonian kanssa Espanjaan, jossa hän palasi väliaikaisesti työskentelemään lavastajana. Sodan jälkeen hän palasi Pariisiin. Hän kuoli syöpään Montpellierissä vuonna 1941.