Egyptin taiteen myöhäisvaihetta pidetään maan toisena kukoistuskautena. Arkkitehtuuri, kuvataide ja kirjallisuus kokivat renessanssin. Taiteilijat suuntautuivat vahvasti vanhan, uudemman ja keskimmäisen valtakunnan taiteellisiin tyyleihin. Poliittisesti maata seurasivat mullistukset. Aleksanteri Suuren sotaretket murskasivat toisen persialaisvallan. Kreikkalaisten läsnäolon myötä kehittyi kulttuurinen yhteys, joka ulottui kaikille yhteiskunnan ja kulttuurin aloille. Kreikkalainen kenraali Ptolemaios I perusti hallitsijadynastian, joka loi uuteen pääkaupunkiin Aleksandriaan kosmopoliittisen ilmapiirin. Kreikan vallan aika päättyi, kun myöhempi Rooman keisari Augustus valloitti Egyptin. Maasta tuli Rooman provinssi. Rooman hallitsijat jatkoivat Ptolemaioksen viitoittamalla tiellä. He pitivät itseään faaraoiden arvokkaina seuraajina ja laajensivat erilaisia temppelikomplekseja. Uusien hallitsijoiden kuvat mallinnettiin menneiden aikakausien kuvista.
Egyptin taide säilytti perinteiset piirteensä ulkovallan aikana. Taiteesta kehittyi kuitenkin pelkistetty muoto. Muumioita ei kääritty sarkofagiin, joka peitti ruumiin kokonaan. Valmistetaan lisää naamioita, jotka suojaavat vain vainajan päätä. Materiaali on erilaatuista. Tutankhamonin naamio oli tehty jalometalleista ja jalokivistä. Nämä materiaalit korvattiin yksinkertaisilla kivillä tai pellavanauhoilla. Egyptiläiset taiteilijat tuottivat taiteellisesti arvokkaita esineitä, joiden materiaalinen arvo jäi jälkeen aiempien aikojen teoksista. Kuvanveistäjät valmistivat pääasiassa miespatsaita. Jumalatarten kuvaukset olivat poikkeus. Kuvanveistossa noudatettiin tiukkoja perinteisiä sääntöjä, mutta toteutus ei ollut yhtä täydellistä kuin aiempina aikakausina. Raajat olivat eri pituisia ja näyttivät tyylitellyiltä. Näyttää siltä, että egyptiläinen taide on säilynyt yhtä muuttumattomana kuin Platon sen aikoinaan esitti.
Egyptin kreikkalais-roomalaisen kauden aikana temppelien merkitys kasvoi. Niistä tuli oppimiskeskuksia ja uskonnollisen vaihdon paikkoja. Jumalat Osiris, Isis ja Horus saivat yhä enemmän suosiota. Pieniä jumalallisia patsaita tehtiin lahjoituksina temppeleille. Reliefipaneelit ja rintakuvat koristivat temppelikomplekseja, ja taide muuttui. Jos aiempien aikakausien taide oli luotu kuolleita varten, nyt elävät ihailivat sitä. Hallitsijat, jotka olivat teettäneet itsestään patsaan, eivät halunneet, että heidän kuvansa asetetaan heidän hautaansa. Uskovien ja kansan oli kunnioitettava heidän kuvaansa. Maan uudet hallitsijat noudattivat poikkeuksellisen tarkasti esihistorian sääntöjä. Monia patsaita on tuskin erottaa malleistaan.
Egyptin taiteen myöhäisvaihetta pidetään maan toisena kukoistuskautena. Arkkitehtuuri, kuvataide ja kirjallisuus kokivat renessanssin. Taiteilijat suuntautuivat vahvasti vanhan, uudemman ja keskimmäisen valtakunnan taiteellisiin tyyleihin. Poliittisesti maata seurasivat mullistukset. Aleksanteri Suuren sotaretket murskasivat toisen persialaisvallan. Kreikkalaisten läsnäolon myötä kehittyi kulttuurinen yhteys, joka ulottui kaikille yhteiskunnan ja kulttuurin aloille. Kreikkalainen kenraali Ptolemaios I perusti hallitsijadynastian, joka loi uuteen pääkaupunkiin Aleksandriaan kosmopoliittisen ilmapiirin. Kreikan vallan aika päättyi, kun myöhempi Rooman keisari Augustus valloitti Egyptin. Maasta tuli Rooman provinssi. Rooman hallitsijat jatkoivat Ptolemaioksen viitoittamalla tiellä. He pitivät itseään faaraoiden arvokkaina seuraajina ja laajensivat erilaisia temppelikomplekseja. Uusien hallitsijoiden kuvat mallinnettiin menneiden aikakausien kuvista.
Egyptin taide säilytti perinteiset piirteensä ulkovallan aikana. Taiteesta kehittyi kuitenkin pelkistetty muoto. Muumioita ei kääritty sarkofagiin, joka peitti ruumiin kokonaan. Valmistetaan lisää naamioita, jotka suojaavat vain vainajan päätä. Materiaali on erilaatuista. Tutankhamonin naamio oli tehty jalometalleista ja jalokivistä. Nämä materiaalit korvattiin yksinkertaisilla kivillä tai pellavanauhoilla. Egyptiläiset taiteilijat tuottivat taiteellisesti arvokkaita esineitä, joiden materiaalinen arvo jäi jälkeen aiempien aikojen teoksista. Kuvanveistäjät valmistivat pääasiassa miespatsaita. Jumalatarten kuvaukset olivat poikkeus. Kuvanveistossa noudatettiin tiukkoja perinteisiä sääntöjä, mutta toteutus ei ollut yhtä täydellistä kuin aiempina aikakausina. Raajat olivat eri pituisia ja näyttivät tyylitellyiltä. Näyttää siltä, että egyptiläinen taide on säilynyt yhtä muuttumattomana kuin Platon sen aikoinaan esitti.
Egyptin kreikkalais-roomalaisen kauden aikana temppelien merkitys kasvoi. Niistä tuli oppimiskeskuksia ja uskonnollisen vaihdon paikkoja. Jumalat Osiris, Isis ja Horus saivat yhä enemmän suosiota. Pieniä jumalallisia patsaita tehtiin lahjoituksina temppeleille. Reliefipaneelit ja rintakuvat koristivat temppelikomplekseja, ja taide muuttui. Jos aiempien aikakausien taide oli luotu kuolleita varten, nyt elävät ihailivat sitä. Hallitsijat, jotka olivat teettäneet itsestään patsaan, eivät halunneet, että heidän kuvansa asetetaan heidän hautaansa. Uskovien ja kansan oli kunnioitettava heidän kuvaansa. Maan uudet hallitsijat noudattivat poikkeuksellisen tarkasti esihistorian sääntöjä. Monia patsaita on tuskin erottaa malleistaan.
Sivu 1 / 1