1800-luvun lopulla, kun taidemaailmaa hallitsivat miehet, eräs merkittävä nainen nousee esiin, kapinoi yhteiskunnallisia normeja vastaan ja viitoittaa oman tiensä taiteen kentällä. Hänen nimensä on Rosa Bonheur, ranskalainen eläinkuvaaja, joka teki itsestään kuuluisan poikkeuksellisella kyvyllään kuvata luontoa sen raaimmassa ja aidoimmassa muodossa. Bonheur syntyi Bordeaux'ssa 16. maaliskuuta 1822 ja kuoli Thomeryssä 25. toukokuuta 1899. Hän jätti perinnön, joka elää taiteen ystävien sydämissä vielä tänäkin päivänä.
Taiteilijaperheestä lähtöisin olleen Bonheurin tutustutti taiteeseen isänsä, piirtäjä ja maisemamaalari Raymond Bonheur. Hän erikoistui jo varhain eläinten maalaamiseen keskittyen karjaan ja hevosiin, mikä erotti hänet aikalaisistaan, joilla oli taipumus keskittyä pienempiin eläimiin, kuten lintuihin ja kaloihin. Bonheur ei ollut mikään tavallinen taiteilija; hän ei pitänyt maalaamista vain harrastuksena vaan ammattina ja eli elämäänsä perinteisten roolimallien ulkopuolella. Hän oli poikkeus 1800-luvun miesvaltaisessa taidemaailmassa, ja hän pystyi muokkaamaan elämäänsä emansipoituneena lesbona pitkälti omilla ehdoillaan.
Äitinsä kuoltua vuonna 1833 Bonheur työskenteli tilapäisesti räätälinliikkeessä ja auttoi sen jälkeen erästä hänen ystäviään olleen avioparin värjäämisessä. Hän kävi tyttöjen sisäoppilaitosta, josta hänet kuitenkin erotettiin 13-vuotiaana vaikeasti kasvatettavana. Siitä lähtien hän työskenteli päivisin isänsä ateljeessa ja kopioi Louvressa olevien TAITEILIJA0:n, TAITEILIJA1:n ja hollantilaisen eläinmaalarin TAITEILIJA2:n teoksia. Nämä varhaiset kokemukset muokkasivat hänen taiteellista tyyliään ja omistautumistaan taiteelle.
Bonheur tuli tunnetuksi osallistumalla Pariisin Salon-näyttelyihin. Hänen maalauksensa "Bœufs et Taureaux, race du Cantal", joka oli esillä vuoden 1848 Salonissa, toi hänelle tunnustusta. Hänen teoksensa "Hevosmarkkinat", joka oli esillä vuoden 1853 Salonissa, teki hänet tunnetuksi. Tämän maalauksen, joka toi hänelle maailmanlaajuista mainetta, osti lopulta Pohjois-Amerikan rautatiekuningas Cornelius Vanderbilt, ja se lahjoitettiin New Yorkin Metropolitan Museum of Artiin, jossa se on edelleen. Tämän mestariteoksen rinnalla on olemassa useita muita versioita.
Bonheur oli paitsi taiteellisesti myös taloudellisesti hyvin menestynyt. Hän valmisti lähinnä eläinmuotokuvia varakkaille asiakkaille Englannissa ja Amerikassa. Kun hänen ateljeessaan kävi yhä enemmän vierailijoita, hän vetäytyi pieneen Château de By'n linnaan Fontainebleaun metsän reunalla. Siellä hän asui ystävänsä ja kumppaninsa Nathalie Micas'n kanssa, jonka hän oli ostanut maalaustensa tuotoilla. Tässä idyllisessä turvapaikassa, jota ympäröi laaja yksityinen eläintarha, hän jatkoi upeiden, luonnon kauneutta ja villiyttä kuvaavien teostensa luomista.
Hän oli monien lahjojen ja kiinnostuksen kohteiden nainen. Hänen kiinnostuksensa suurriistaa kohtaan kasvoi yhä enemmän, ja hän sai jopa kaksi sirkusleijonaa lahjaksi. Erikoisluvalla kuusikymmentäseitsemänvuotias maalasi biisonit ja mustangit Buffalo Bill Codyn villin lännen näytöksessä Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Cody käytti hänestä hevosen selässä otettua muotokuvaa itsemainontaan ja kiitti häntä julkisuudesta ratsastamalla hänen villihevosillaan hänen maalaiskartanolleen. Bonheur sai Buffalo Billin näyttelystä inspiraation maalaukseensa "Intiaanit metsästävät biisoneita".
Viimeisenä elinvuotenaan hän ystävystyi amerikkalaisen taidemaalarin Anna Elizabeth Klumpken kanssa, joka maalasi hänestä useita muotokuvia. Näiden kahden naisen välinen rakkaussuhde kesti Bonheurin kuolemaan asti vuonna 1899. Rosa Bonheur kuoli Pariisissa 77-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père Lachaise -hautausmaalle Nathalie Micasin viereen.
Tänä päivänä Rosa Bonheurin perintö elää, ei ainoastaan taiteen ystävien sydämissä, vaan myös taidegrafiikoissa, jotka jäljentävät hänen teoksiaan. Taidegrafiikan jäljentämiseen erikoistuneena yrityksenä kunnioitamme ylpeänä Rosa Bonheurin kaltaisten taiteilijoiden kauneutta ja lahjakkuutta. Jäljennämme heidän teoksiaan äärimmäisen huolellisesti ja tarkasti, jotta voimme tehdä oikeutta alkuperäiselle teokselle ja vangita heidän taiteensa ytimen. Jokainen taidegrafiikka on kunnianosoitus Rosa Bonheurin lahjakkuudelle ja intohimolle ja muistutus sellaisen naisen voimasta ja rohkeudesta, joka kapinoi yhteiskunnan normeja vastaan ja viitoitti oman tiensä taiteen kentällä.
1800-luvun lopulla, kun taidemaailmaa hallitsivat miehet, eräs merkittävä nainen nousee esiin, kapinoi yhteiskunnallisia normeja vastaan ja viitoittaa oman tiensä taiteen kentällä. Hänen nimensä on Rosa Bonheur, ranskalainen eläinkuvaaja, joka teki itsestään kuuluisan poikkeuksellisella kyvyllään kuvata luontoa sen raaimmassa ja aidoimmassa muodossa. Bonheur syntyi Bordeaux'ssa 16. maaliskuuta 1822 ja kuoli Thomeryssä 25. toukokuuta 1899. Hän jätti perinnön, joka elää taiteen ystävien sydämissä vielä tänäkin päivänä.
Taiteilijaperheestä lähtöisin olleen Bonheurin tutustutti taiteeseen isänsä, piirtäjä ja maisemamaalari Raymond Bonheur. Hän erikoistui jo varhain eläinten maalaamiseen keskittyen karjaan ja hevosiin, mikä erotti hänet aikalaisistaan, joilla oli taipumus keskittyä pienempiin eläimiin, kuten lintuihin ja kaloihin. Bonheur ei ollut mikään tavallinen taiteilija; hän ei pitänyt maalaamista vain harrastuksena vaan ammattina ja eli elämäänsä perinteisten roolimallien ulkopuolella. Hän oli poikkeus 1800-luvun miesvaltaisessa taidemaailmassa, ja hän pystyi muokkaamaan elämäänsä emansipoituneena lesbona pitkälti omilla ehdoillaan.
Äitinsä kuoltua vuonna 1833 Bonheur työskenteli tilapäisesti räätälinliikkeessä ja auttoi sen jälkeen erästä hänen ystäviään olleen avioparin värjäämisessä. Hän kävi tyttöjen sisäoppilaitosta, josta hänet kuitenkin erotettiin 13-vuotiaana vaikeasti kasvatettavana. Siitä lähtien hän työskenteli päivisin isänsä ateljeessa ja kopioi Louvressa olevien TAITEILIJA0:n, TAITEILIJA1:n ja hollantilaisen eläinmaalarin TAITEILIJA2:n teoksia. Nämä varhaiset kokemukset muokkasivat hänen taiteellista tyyliään ja omistautumistaan taiteelle.
Bonheur tuli tunnetuksi osallistumalla Pariisin Salon-näyttelyihin. Hänen maalauksensa "Bœufs et Taureaux, race du Cantal", joka oli esillä vuoden 1848 Salonissa, toi hänelle tunnustusta. Hänen teoksensa "Hevosmarkkinat", joka oli esillä vuoden 1853 Salonissa, teki hänet tunnetuksi. Tämän maalauksen, joka toi hänelle maailmanlaajuista mainetta, osti lopulta Pohjois-Amerikan rautatiekuningas Cornelius Vanderbilt, ja se lahjoitettiin New Yorkin Metropolitan Museum of Artiin, jossa se on edelleen. Tämän mestariteoksen rinnalla on olemassa useita muita versioita.
Bonheur oli paitsi taiteellisesti myös taloudellisesti hyvin menestynyt. Hän valmisti lähinnä eläinmuotokuvia varakkaille asiakkaille Englannissa ja Amerikassa. Kun hänen ateljeessaan kävi yhä enemmän vierailijoita, hän vetäytyi pieneen Château de By'n linnaan Fontainebleaun metsän reunalla. Siellä hän asui ystävänsä ja kumppaninsa Nathalie Micas'n kanssa, jonka hän oli ostanut maalaustensa tuotoilla. Tässä idyllisessä turvapaikassa, jota ympäröi laaja yksityinen eläintarha, hän jatkoi upeiden, luonnon kauneutta ja villiyttä kuvaavien teostensa luomista.
Hän oli monien lahjojen ja kiinnostuksen kohteiden nainen. Hänen kiinnostuksensa suurriistaa kohtaan kasvoi yhä enemmän, ja hän sai jopa kaksi sirkusleijonaa lahjaksi. Erikoisluvalla kuusikymmentäseitsemänvuotias maalasi biisonit ja mustangit Buffalo Bill Codyn villin lännen näytöksessä Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Cody käytti hänestä hevosen selässä otettua muotokuvaa itsemainontaan ja kiitti häntä julkisuudesta ratsastamalla hänen villihevosillaan hänen maalaiskartanolleen. Bonheur sai Buffalo Billin näyttelystä inspiraation maalaukseensa "Intiaanit metsästävät biisoneita".
Viimeisenä elinvuotenaan hän ystävystyi amerikkalaisen taidemaalarin Anna Elizabeth Klumpken kanssa, joka maalasi hänestä useita muotokuvia. Näiden kahden naisen välinen rakkaussuhde kesti Bonheurin kuolemaan asti vuonna 1899. Rosa Bonheur kuoli Pariisissa 77-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père Lachaise -hautausmaalle Nathalie Micasin viereen.
Tänä päivänä Rosa Bonheurin perintö elää, ei ainoastaan taiteen ystävien sydämissä, vaan myös taidegrafiikoissa, jotka jäljentävät hänen teoksiaan. Taidegrafiikan jäljentämiseen erikoistuneena yrityksenä kunnioitamme ylpeänä Rosa Bonheurin kaltaisten taiteilijoiden kauneutta ja lahjakkuutta. Jäljennämme heidän teoksiaan äärimmäisen huolellisesti ja tarkasti, jotta voimme tehdä oikeutta alkuperäiselle teokselle ja vangita heidän taiteensa ytimen. Jokainen taidegrafiikka on kunnianosoitus Rosa Bonheurin lahjakkuudelle ja intohimolle ja muistutus sellaisen naisen voimasta ja rohkeudesta, joka kapinoi yhteiskunnan normeja vastaan ja viitoitti oman tiensä taiteen kentällä.
Sivu 1 / 2