1800-luku toi Irlannille sekä ylä- että alamäkiä. Luultavasti suurin inhimillinen katastrofi koetteli saarta perunaruton myötä. Maaseutuväestöltä vietiin kaikki elinkeinot, ja ne, jotka olivat hyvin onnekkaita, pääsivät laivaan, joka purjehti parempaan maailmaan. Jäljelle jäänyt irlantilaisväestö kärsi nälänhädän jälkivaikutuksista pitkään. Muutamat irlantilaiset taiteilijat olivat vetäytyneet mantereelle. Eurooppalaiset taidemaalarit hakeutuivat Ranskaan. Siellä impressionistit olivat löytäneet avomaalauksen, ja taidepiireissä oli kasvava halu tutkia tätä tekniikkaa. Nuoret taiteilijat jäivät harvoin saarelle. Taiteellinen koulutus oli mahdollista vain irlantilaisen yläluokan jäsenille, ja näin ollen nämä olivat vaikeita aikoja nuorille naisille, jotka tavoittelivat taiteellista uraa.
Rose Mary Barton syntyi Dublinissa. Asianajajan tyttärenä hän nautti yksityisen koulutuksen eduista. Yhdessä siskonsa ja serkkunsa kanssa hän syvensi taiteellisia taitojaan Brysselissä. Rose Mary Barton ystävystyi taiteilija Mildred Anne Butlerin kanssa, ja naiset muodostivat intiimin piirin. Rose omistautui akvarellimaalaukselle. Maisemat ja erityisesti kaupunkimaisemat olivat taiteilijan suosikkiaiheita. Taiteilija valitsi ruokapaikkansa tietoisesti ja löysi kotinsa ja toiminta-alueensa Dublinin ja Lontoon kaupunkielämästä. Kun utu ja sumu ajelehtivat kaduilla tunnelmallisissa tunnelmissa, Rose alkoi levittää herkkiä akvarelleja. Taiteilijalla oli taito vangita Lontoon sumun kostea tunnelma. Hän valaisi kohtauksia katuvalojen usein vain vilahtelevalla välähdyksellä. Barton saa katsojansa tuntemaan kiiltävillä kaduilla havaitsemansa kosteuden. Kaupunkimuotokuvien suuri autenttisuus piilotetuine puutarhoineen ja vilkkaine katunäkymineen johti siihen, että niitä käytettiin kuvituksina kaupunkimuotokuvan kuvallisena tukena.
Taidehistoriallisesti taiteilijan takana olevasta naisesta tiedetään vain vähän. Rose rakasti hevoskilpailuja ja vedonlyöntiä siitä, kuka voittaa. Hän oli poliittisesti liberaali ja sitoutunut sosiaalisiin kysymyksiin. Taidekoulutuksen loputtua hänen ystävänsä Mildred Anne Butler vetäytyi perhe-elämään. Kahden naisen välille jäi vain vähän yhteyksiä. Bartonista tuli naistaiteilijoiden yhdistyksen jäsen. Taiteilijoiden yhdistys, joka on omistautunut naisten mentoroinnille ja edistämiselle taiteen alalla. 1800-luvun naiskuva näki naisen passiivisessa roolissa. Naisen kyky maalata kuva johti kiistelyyn brittiläisessä taidemaailmassa. Naistaiteilijalle asetettiin paljon korkeammat odotukset kuvauksellisesta kyvystä kuin miespuolisille taiteilijoille, mikä loi suuria suorituspaineita. Aktiivisten naistaiteilijoiden yhteisönä tämä tuki naisia löytämään paikkansa kuvataiteen parissa.
1800-luku toi Irlannille sekä ylä- että alamäkiä. Luultavasti suurin inhimillinen katastrofi koetteli saarta perunaruton myötä. Maaseutuväestöltä vietiin kaikki elinkeinot, ja ne, jotka olivat hyvin onnekkaita, pääsivät laivaan, joka purjehti parempaan maailmaan. Jäljelle jäänyt irlantilaisväestö kärsi nälänhädän jälkivaikutuksista pitkään. Muutamat irlantilaiset taiteilijat olivat vetäytyneet mantereelle. Eurooppalaiset taidemaalarit hakeutuivat Ranskaan. Siellä impressionistit olivat löytäneet avomaalauksen, ja taidepiireissä oli kasvava halu tutkia tätä tekniikkaa. Nuoret taiteilijat jäivät harvoin saarelle. Taiteellinen koulutus oli mahdollista vain irlantilaisen yläluokan jäsenille, ja näin ollen nämä olivat vaikeita aikoja nuorille naisille, jotka tavoittelivat taiteellista uraa.
Rose Mary Barton syntyi Dublinissa. Asianajajan tyttärenä hän nautti yksityisen koulutuksen eduista. Yhdessä siskonsa ja serkkunsa kanssa hän syvensi taiteellisia taitojaan Brysselissä. Rose Mary Barton ystävystyi taiteilija Mildred Anne Butlerin kanssa, ja naiset muodostivat intiimin piirin. Rose omistautui akvarellimaalaukselle. Maisemat ja erityisesti kaupunkimaisemat olivat taiteilijan suosikkiaiheita. Taiteilija valitsi ruokapaikkansa tietoisesti ja löysi kotinsa ja toiminta-alueensa Dublinin ja Lontoon kaupunkielämästä. Kun utu ja sumu ajelehtivat kaduilla tunnelmallisissa tunnelmissa, Rose alkoi levittää herkkiä akvarelleja. Taiteilijalla oli taito vangita Lontoon sumun kostea tunnelma. Hän valaisi kohtauksia katuvalojen usein vain vilahtelevalla välähdyksellä. Barton saa katsojansa tuntemaan kiiltävillä kaduilla havaitsemansa kosteuden. Kaupunkimuotokuvien suuri autenttisuus piilotetuine puutarhoineen ja vilkkaine katunäkymineen johti siihen, että niitä käytettiin kuvituksina kaupunkimuotokuvan kuvallisena tukena.
Taidehistoriallisesti taiteilijan takana olevasta naisesta tiedetään vain vähän. Rose rakasti hevoskilpailuja ja vedonlyöntiä siitä, kuka voittaa. Hän oli poliittisesti liberaali ja sitoutunut sosiaalisiin kysymyksiin. Taidekoulutuksen loputtua hänen ystävänsä Mildred Anne Butler vetäytyi perhe-elämään. Kahden naisen välille jäi vain vähän yhteyksiä. Bartonista tuli naistaiteilijoiden yhdistyksen jäsen. Taiteilijoiden yhdistys, joka on omistautunut naisten mentoroinnille ja edistämiselle taiteen alalla. 1800-luvun naiskuva näki naisen passiivisessa roolissa. Naisen kyky maalata kuva johti kiistelyyn brittiläisessä taidemaailmassa. Naistaiteilijalle asetettiin paljon korkeammat odotukset kuvauksellisesta kyvystä kuin miespuolisille taiteilijoille, mikä loi suuria suorituspaineita. Aktiivisten naistaiteilijoiden yhteisönä tämä tuki naisia löytämään paikkansa kuvataiteen parissa.
Sivu 1 / 2