Venäläisen taiteen kehitys alkaa, kun pakanallisesta uskonnosta siirryttiin kristinuskoon. Uskon muuttumisen myötä alkoi ikonien luominen. Uskonnolliset kuvaukset ovat venäläisen maalaustaiteen muoto, joka juontaa juurensa 1. vuosisadalle. Ikonit ovat kuvauksia uskonnollisista hahmoista ja kohtauksista, jotka on usein toteutettu ylenpalttisen värimaailman, runsaiden sinisten ja kultaisten elementtien avulla. Näkökulma on silmiinpistävän litteä. Ikonit ovat ortodoksisessa kristinuskossa laajalle levinneet. Esitykset koristavat pääasiassa jumalanpalveluspaikkoja, mutta ne ovat hyvin suosittuja myös yksityishuoneissa uskon merkkinä. Yksi tämän tyylilajin tunnetuimmista maalareista on Euroopan keskiajalla elänyt Andrei Rublev. Ikonimaalaus oli venäläisen maalaustaiteen tärkein taidemuoto 1600-luvulle asti. Kuvissa näkyvät kehitysvaiheet. Simon Ushakov käytti ikonimaalausta kohtauksiin, joilla ei ollut yksinomaan raamatullista alkuperää, ja hänen teoksissaan on nähtävissä perspektiiviä ja syvyyttä koskevia lähestymistapoja.
Kun Pietari Suuresta tuli Venäjän tsaari, maan poliittinen asenne muuttui. Tsaari avautui lähes vallankumouksellisella tavalla länsimaisille virtauksille, jotka vaikuttivat kaikkiin yhteiskunnallisiin virtauksiin. Erityisesti taide koki suuren muutoksen Länsi-Euroopan ansiosta. 1700-luvulla uusklassisismista tuli venäläisen maalaustaiteen vallitseva taidemuoto. Kreikkalaisten ja roomalaisten jumalien myyteistä ja legendoista tuli yksi keskeisistä kuvausteemoista. Anton Losenko:sta tuli yksi venäläisen klassismin lyhyen mutta intensiivisen aikakauden tunnetuimmista maalareista.
Venäläiset taiteilijat halusivat muutakin kuin akateemisia ja epärealistisia kuvauksia legendaarisista hahmoista. 1800-luvun edetessä kehittyi halu realistisiin kuvauksiin, jotka liittyivät poliittisiin ja kulttuurisiin teemoihin. Kyseessä oli taiteellinen suuntaus, joka oli kehittynyt ranskalaisessa maalaustaiteen koulukunnassa ja joka löysi tiensä venäläiseen maalaustaiteeseen kirjallisuuden kautta. Tähän aikakauteen asti venäläinen koulukunta oli kehittynyt hyvin eri tavoin kuin eurooppalainen maalaustaide. Perinteet ja kulttuuriset juuret olivat aina taiteellisten mahdollisuuksien uskollisia kumppaneita. Tutut sakraaliset perinteet väistyivät hitaammin, kun venäläisten taiteilijoiden modernisaatiopyrkimykset lisääntyivät. Venäläisen symboliikan rinnalla realistinen esitystapa vakiintui. Arkielämä koettiin arvokkaaksi maalauksen keskeiseksi aiheeksi. Näkymä ikkunasta kaupungin katoille, elämä pelloilla tai näkymä luokkahuoneeseen. Hetkiä, jotka vaikuttavat valokuvamaisilta ja joilla venäläiset taiteilijat saavuttivat eurooppalaisten esikuviensa tason. Venäläisen avantgarden muuttumisen myötä taidekentästä tuli lopulta inspiraation lähde eurooppalaiselle taidemaailmalle.
Venäläisen taiteen kehitys alkaa, kun pakanallisesta uskonnosta siirryttiin kristinuskoon. Uskon muuttumisen myötä alkoi ikonien luominen. Uskonnolliset kuvaukset ovat venäläisen maalaustaiteen muoto, joka juontaa juurensa 1. vuosisadalle. Ikonit ovat kuvauksia uskonnollisista hahmoista ja kohtauksista, jotka on usein toteutettu ylenpalttisen värimaailman, runsaiden sinisten ja kultaisten elementtien avulla. Näkökulma on silmiinpistävän litteä. Ikonit ovat ortodoksisessa kristinuskossa laajalle levinneet. Esitykset koristavat pääasiassa jumalanpalveluspaikkoja, mutta ne ovat hyvin suosittuja myös yksityishuoneissa uskon merkkinä. Yksi tämän tyylilajin tunnetuimmista maalareista on Euroopan keskiajalla elänyt Andrei Rublev. Ikonimaalaus oli venäläisen maalaustaiteen tärkein taidemuoto 1600-luvulle asti. Kuvissa näkyvät kehitysvaiheet. Simon Ushakov käytti ikonimaalausta kohtauksiin, joilla ei ollut yksinomaan raamatullista alkuperää, ja hänen teoksissaan on nähtävissä perspektiiviä ja syvyyttä koskevia lähestymistapoja.
Kun Pietari Suuresta tuli Venäjän tsaari, maan poliittinen asenne muuttui. Tsaari avautui lähes vallankumouksellisella tavalla länsimaisille virtauksille, jotka vaikuttivat kaikkiin yhteiskunnallisiin virtauksiin. Erityisesti taide koki suuren muutoksen Länsi-Euroopan ansiosta. 1700-luvulla uusklassisismista tuli venäläisen maalaustaiteen vallitseva taidemuoto. Kreikkalaisten ja roomalaisten jumalien myyteistä ja legendoista tuli yksi keskeisistä kuvausteemoista. Anton Losenko:sta tuli yksi venäläisen klassismin lyhyen mutta intensiivisen aikakauden tunnetuimmista maalareista.
Venäläiset taiteilijat halusivat muutakin kuin akateemisia ja epärealistisia kuvauksia legendaarisista hahmoista. 1800-luvun edetessä kehittyi halu realistisiin kuvauksiin, jotka liittyivät poliittisiin ja kulttuurisiin teemoihin. Kyseessä oli taiteellinen suuntaus, joka oli kehittynyt ranskalaisessa maalaustaiteen koulukunnassa ja joka löysi tiensä venäläiseen maalaustaiteeseen kirjallisuuden kautta. Tähän aikakauteen asti venäläinen koulukunta oli kehittynyt hyvin eri tavoin kuin eurooppalainen maalaustaide. Perinteet ja kulttuuriset juuret olivat aina taiteellisten mahdollisuuksien uskollisia kumppaneita. Tutut sakraaliset perinteet väistyivät hitaammin, kun venäläisten taiteilijoiden modernisaatiopyrkimykset lisääntyivät. Venäläisen symboliikan rinnalla realistinen esitystapa vakiintui. Arkielämä koettiin arvokkaaksi maalauksen keskeiseksi aiheeksi. Näkymä ikkunasta kaupungin katoille, elämä pelloilla tai näkymä luokkahuoneeseen. Hetkiä, jotka vaikuttavat valokuvamaisilta ja joilla venäläiset taiteilijat saavuttivat eurooppalaisten esikuviensa tason. Venäläisen avantgarden muuttumisen myötä taidekentästä tuli lopulta inspiraation lähde eurooppalaiselle taidemaailmalle.
Sivu 1 / 5