Ruth Addinall on nykyaikainen taidemaalari ja kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Edinburghissa. Hänen töitään on ollut säännöllisesti esillä 1990-luvulta lähtien, mutta hän löysi intohimonsa taiteeseen suhteellisen myöhään ja melko sattumalta. Osallistuessaan taidehistorian seminaariin osana romantiikan opintojaan hän tutustui ensimmäisen kerran intensiivisesti eri aikakausien ja liikkeiden taiteilijoihin, minkä jälkeen hänelle avautui aivan uusi maailma. Addinall kiinnostui nopeasti itse taiteellisesta toiminnasta ja alkoi tehdä ensimmäisiä maalauksia ja veistoksia. Aluksi hän työskenteli useita vuosia itseoppineena taiteilijana. Myöhemmin hän aloitti opinnot Frinckin kuvanveistokoulussa Pariisissa. Lisäksi hän työskentelee pianonsoitonopettajana.
Addinallin repertuaariin kuuluu esittävää maalausta, kukka-aiheisia asetelmia, maisemakuvia ja muotokuvia. Hänen figuratiivisten maalaustensa aiheet ovat yksittäisiä ihmiskuvia, usein naisia, joista välittyy vaikutelma intiimistä mietteliäisyydestä ja maallisesta eristäytyneisyydestä. Addinall on ensisijaisesti kiinnostunut olemassaolomme arkipäiväisyydestä ja siitä, miten muokkaamme elämän ulkoista todellisuutta sisäisten tunne- ja ajatusmaailmojemme kautta. Hänen henkilöhahmonsa esitetään tavallisissa tilanteissa, joissa he näyttävät olevan ajatuksiinsa uppoutuneita ja sisäänpäin kääntyneitä, täysin eristyksissä ulkomaailmasta: Kirjoittaminen, lukeminen, kahvin juominen, tupakointi tai bussipysäkillä odottaminen. Surrealistiset vartalon mittasuhteet, jotka tyyliteltyinä tuovat esiin lähes staattisen fyysisen olemuksen, korostavat teosten mietiskelevää luonnetta. Addinallin maalauksellisessa työskentelyssä näkyy myös hänen kiinnostuksensa kuvanveistoon käyttämällä veistoksellisilta näyttäviä muotoja.
Vaikka Addinall on kiinnostunut kokeilemaan eri taidetyylejä, hän on epäilemättä kehittänyt omaleimaisen, omaperäisen taiteellisen tyylin, joka välittää nykyaikaisella tavalla hänen oman sisäisen maailmansa intiimejä, ajatuksissaan eksyneitä tiloja. Mitä tulee hänen käsitykseensä taiteesta ja hänen henkilökohtaisen luovan työnsä tarkoituksesta, hän jättää sen saksalaisen taiteilijan Max Beckmannin lausuman varaan. Kirjeessään "Kirje taidemaalarille" hän kuvaa taiteilijoiden työtä "kurinalaiseksi vimmaksi", joka kumpuaa "taiteen fantasiapalatsista". Tämä palatsi antaa Addinallin mukaan mahdollisuuden paeta ulkomaailman ahtautta ja ammentaa sisäisen maailman äärettömistä avaruuksista.
Ruth Addinall on nykyaikainen taidemaalari ja kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Edinburghissa. Hänen töitään on ollut säännöllisesti esillä 1990-luvulta lähtien, mutta hän löysi intohimonsa taiteeseen suhteellisen myöhään ja melko sattumalta. Osallistuessaan taidehistorian seminaariin osana romantiikan opintojaan hän tutustui ensimmäisen kerran intensiivisesti eri aikakausien ja liikkeiden taiteilijoihin, minkä jälkeen hänelle avautui aivan uusi maailma. Addinall kiinnostui nopeasti itse taiteellisesta toiminnasta ja alkoi tehdä ensimmäisiä maalauksia ja veistoksia. Aluksi hän työskenteli useita vuosia itseoppineena taiteilijana. Myöhemmin hän aloitti opinnot Frinckin kuvanveistokoulussa Pariisissa. Lisäksi hän työskentelee pianonsoitonopettajana.
Addinallin repertuaariin kuuluu esittävää maalausta, kukka-aiheisia asetelmia, maisemakuvia ja muotokuvia. Hänen figuratiivisten maalaustensa aiheet ovat yksittäisiä ihmiskuvia, usein naisia, joista välittyy vaikutelma intiimistä mietteliäisyydestä ja maallisesta eristäytyneisyydestä. Addinall on ensisijaisesti kiinnostunut olemassaolomme arkipäiväisyydestä ja siitä, miten muokkaamme elämän ulkoista todellisuutta sisäisten tunne- ja ajatusmaailmojemme kautta. Hänen henkilöhahmonsa esitetään tavallisissa tilanteissa, joissa he näyttävät olevan ajatuksiinsa uppoutuneita ja sisäänpäin kääntyneitä, täysin eristyksissä ulkomaailmasta: Kirjoittaminen, lukeminen, kahvin juominen, tupakointi tai bussipysäkillä odottaminen. Surrealistiset vartalon mittasuhteet, jotka tyyliteltyinä tuovat esiin lähes staattisen fyysisen olemuksen, korostavat teosten mietiskelevää luonnetta. Addinallin maalauksellisessa työskentelyssä näkyy myös hänen kiinnostuksensa kuvanveistoon käyttämällä veistoksellisilta näyttäviä muotoja.
Vaikka Addinall on kiinnostunut kokeilemaan eri taidetyylejä, hän on epäilemättä kehittänyt omaleimaisen, omaperäisen taiteellisen tyylin, joka välittää nykyaikaisella tavalla hänen oman sisäisen maailmansa intiimejä, ajatuksissaan eksyneitä tiloja. Mitä tulee hänen käsitykseensä taiteesta ja hänen henkilökohtaisen luovan työnsä tarkoituksesta, hän jättää sen saksalaisen taiteilijan Max Beckmannin lausuman varaan. Kirjeessään "Kirje taidemaalarille" hän kuvaa taiteilijoiden työtä "kurinalaiseksi vimmaksi", joka kumpuaa "taiteen fantasiapalatsista". Tämä palatsi antaa Addinallin mukaan mahdollisuuden paeta ulkomaailman ahtautta ja ammentaa sisäisen maailman äärettömistä avaruuksista.
Sivu 1 / 1