Samuel Palmerin isä oli kirjakauppias ja myöhemmin myös baptistipappi Lontoossa, minkä vuoksi nuori Palmer sai hyvin uskonnollisen koulutuksen. Jo kymmenvuotiaana hän innostui maalaamisesta. Jo 14-vuotiaana hänellä oli ensimmäinen julkinen näyttely Royal Academyssa, vaikka hän ei saanut säännöllistä taidekoulutusta vaan oli itseoppinut. Hänen suuri esikuvansa oli William Turner, jonka tunnelmalliset maalaukset auringonlaskuista, kuutamomaisemista, myrskyistä ja maaseudun idylleistä inspiroivat häntä suuresti jo nuorena. Kaksikymmenvuotiaana hän tapasi tuttavansa kautta runoilijan ja taidemaalarin William Blake , ja tällä taiteilijalla, jota kuvailtiin "englantilaisen runouden historian merkkihenkilöksi", oli vieläkin pysyvämpi vaikutus Palmerin työhön. Hän osti köyhän pienen mökin läheltä Shorehamia, Kentistä, jossa hän maalasi tunnelmallisia maisemia, usein kuunvalossa ja seepian sävyissä. Hänen mökillään, jota usein kutsuttiin pilkallisesti nimellä "Rat-Abbey", vietetty aika oli yksi hänen elämänsä tuottavimmista ja parhaista ajoista. Tunnettuja maalauksia tältä kaudelta ovat muun muassa "Maissipelto kuunvalossa ja iltatähti" sekä "Into a Shoreham Garden". Mutta myös yksityisesti Samuel Palmer löysi onnensa täältä. Hän rakastui vasta kaksitoistavuotiaaseen Hannah Linneliin, taidemaalari John Linellin tyttäreen, josta tuli hänen vaimonsa seitsemän vuotta myöhemmin.
Kolmekymmentäviisi vuotiaana Palmer palasi Lontooseen, jossa hän meni naimisiin Hannahin kanssa. Aviomiehenä ja pian perheenisänä taiteilijan oli yritettävä saavuttaa myös taloudellista menestystä. Siksi hänen oli pakko sopeutua ajan henkeen, sillä hänen usein mystiset ja idylliset öljyvärimaalauksensa eivät myyneet hyvin. Niinpä hän maalasi enemmän akvarelleja, jotka olivat tuohon aikaan Englannissa muotia. Hän antoi myös yksityisiä taidetunteja. Italian-matkalla, jonka pariskunta rahoitti appensa avulla, hän loi hyvin kuuluisan maalauksen "A Dream in the Apenin". Tänä aikana hän menestyi jälleen varsin hyvin sekä maisemillaan että suurilla akvarelleillaan Miltonin runoihin ja etsauksillaan. Kun hänen vanhin poikansa Thomas kuoli äkillisesti vuonna 1861 vain 19-vuotiaana, Palmer ei koskaan toipunut häntä ja hänen vaimoaan kohdanneesta järkytyksestä. Hän kuitenkin jatkoi elämäänsä eristäytyneenä Surreyssä vielä 20 vuotta.
Kuolemansa jälkeen Samuel Palmer unohdettiin suurelta osin, ja hänen toinen poikansa Alfred tuhosi monet hänen "Shorehamin kauden" teoksistaan sekä luonnos- ja muistikirjat isänsä jäämistöstä, koska hän piti niitä arvottomina. Vasta yli 50 vuotta myöhemmin taiteilija niin sanotusti löydettiin uudelleen. Juuri siksi, että monia hänen maalauksiaan ei ole enää olemassa, ne, jotka ovat säilyneet, ovat erittäin haluttuja, ja niistä maksetaan huutokaupoissa usein yli miljoona Yhdysvaltain dollaria.
Samuel Palmerin isä oli kirjakauppias ja myöhemmin myös baptistipappi Lontoossa, minkä vuoksi nuori Palmer sai hyvin uskonnollisen koulutuksen. Jo kymmenvuotiaana hän innostui maalaamisesta. Jo 14-vuotiaana hänellä oli ensimmäinen julkinen näyttely Royal Academyssa, vaikka hän ei saanut säännöllistä taidekoulutusta vaan oli itseoppinut. Hänen suuri esikuvansa oli William Turner, jonka tunnelmalliset maalaukset auringonlaskuista, kuutamomaisemista, myrskyistä ja maaseudun idylleistä inspiroivat häntä suuresti jo nuorena. Kaksikymmenvuotiaana hän tapasi tuttavansa kautta runoilijan ja taidemaalarin William Blake , ja tällä taiteilijalla, jota kuvailtiin "englantilaisen runouden historian merkkihenkilöksi", oli vieläkin pysyvämpi vaikutus Palmerin työhön. Hän osti köyhän pienen mökin läheltä Shorehamia, Kentistä, jossa hän maalasi tunnelmallisia maisemia, usein kuunvalossa ja seepian sävyissä. Hänen mökillään, jota usein kutsuttiin pilkallisesti nimellä "Rat-Abbey", vietetty aika oli yksi hänen elämänsä tuottavimmista ja parhaista ajoista. Tunnettuja maalauksia tältä kaudelta ovat muun muassa "Maissipelto kuunvalossa ja iltatähti" sekä "Into a Shoreham Garden". Mutta myös yksityisesti Samuel Palmer löysi onnensa täältä. Hän rakastui vasta kaksitoistavuotiaaseen Hannah Linneliin, taidemaalari John Linellin tyttäreen, josta tuli hänen vaimonsa seitsemän vuotta myöhemmin.
Kolmekymmentäviisi vuotiaana Palmer palasi Lontooseen, jossa hän meni naimisiin Hannahin kanssa. Aviomiehenä ja pian perheenisänä taiteilijan oli yritettävä saavuttaa myös taloudellista menestystä. Siksi hänen oli pakko sopeutua ajan henkeen, sillä hänen usein mystiset ja idylliset öljyvärimaalauksensa eivät myyneet hyvin. Niinpä hän maalasi enemmän akvarelleja, jotka olivat tuohon aikaan Englannissa muotia. Hän antoi myös yksityisiä taidetunteja. Italian-matkalla, jonka pariskunta rahoitti appensa avulla, hän loi hyvin kuuluisan maalauksen "A Dream in the Apenin". Tänä aikana hän menestyi jälleen varsin hyvin sekä maisemillaan että suurilla akvarelleillaan Miltonin runoihin ja etsauksillaan. Kun hänen vanhin poikansa Thomas kuoli äkillisesti vuonna 1861 vain 19-vuotiaana, Palmer ei koskaan toipunut häntä ja hänen vaimoaan kohdanneesta järkytyksestä. Hän kuitenkin jatkoi elämäänsä eristäytyneenä Surreyssä vielä 20 vuotta.
Kuolemansa jälkeen Samuel Palmer unohdettiin suurelta osin, ja hänen toinen poikansa Alfred tuhosi monet hänen "Shorehamin kauden" teoksistaan sekä luonnos- ja muistikirjat isänsä jäämistöstä, koska hän piti niitä arvottomina. Vasta yli 50 vuotta myöhemmin taiteilija niin sanotusti löydettiin uudelleen. Juuri siksi, että monia hänen maalauksiaan ei ole enää olemassa, ne, jotka ovat säilyneet, ovat erittäin haluttuja, ja niistä maksetaan huutokaupoissa usein yli miljoona Yhdysvaltain dollaria.
Sivu 1 / 5