Simone Martinin on täytynyt nähdä paratiisi. Näin ainakin Petrarca totesi nähtyään Martinin muotokuvan rakkaasta Laurastaan. Sillä hänen fyysisen kauneutensa lisäksi maalari oli vanginnut myös hänen taivaalliset hyveensä. Kuka oli tämä mies, jolla oli ilmeisesti lähes yliluonnollisia kykyjä? Simone Martini oli todellakin yksi 1300-luvun alun johtavista taidemaalareista. Nykyaikojen kynnyksellä hänen taiteensa ruokkii menneisyyden lähteitä ja viittaa tulevaan. Martini eli taiteellisen murroksen aikaa. Hän oli firenzeläisen kuvanveistäjän ja rakennusmestarin Filippo Brunelleschin (1377-1447) aikalainen, jonka katsotaan keksineen perspektiivin. Vasarin epitafin kiistanalaisen jäljennöksen mukaan Simone Martini syntyi Sienassa vuonna 1284. Tavan mukaan hän liittyi mestarin kouluun oppipojaksi. Duccio di Buoninsegna on todennäköisin valinta, vaikka renessanssiajan lähteistä löytyy myös Giotto di Bondone. Joka tapauksessa hän oli vaihdossa aikansa suurten kanssa.
Martinin ensimmäinen vahvistettu teos, Sienan Palazzo Pubblicon Maestà vuodelta 1315, osoittaa hänet jo oman tasoiseksi maalariksi. Hänen maineensa levisi nopeasti ja vei hänet vuonna 1317 Napoliin Anjoun Robertin hovimaalariksi, jossa hän maalasi San Lorenzo Maggioreen kuninkaan kruunajaiset, jotka hänen kanonisoitu veljensä Toulousen Ludvig suoritti. Tätä seurasi vuosina 1322-1326 freskosarja, jossa oli kohtauksia Pyhän Martinuksen elämästä Assisin San Francescon basilikan Pyhän Martinuksen kappeliin, vuonna 1342 Orsinin perheelle tehty polyptyykki Passio, ja vuonna 1329 Guidoriccio da Foglianon kuvaus Montemassin piirityksessä, jälleen Sienan Palazzo Pubblicoon. 1335 paavi Benedictus XII kutsui Martinin Avignoniin maalaamaan kappelin. Martini Avignoniin koristamaan paavin hovia freskoilla. Tuolloin hän tapasi Petrarcan, joka tilasi Laurasta muotokuvan sekä etukuvan Serviuksen Vergilius-kommentaarin painokseensa. Maalaustaiteen ja runouden välinen ystävyys näiden kahden miehen muodossa on merkittävä episodi humanismin varhaiskaudelta.
Martinin innovaatiovoima näkyy jo Sienan Maestassa. Duccion vaikutus on edelleen havaittavissa esimerkiksi Pisanilaisesta koulukunnasta ja Giottosta otetuissa bysanttilaisissa vaikutteissa. Teos kiehtoo kevyellä siveltimenvedollaan ja hienolla, yksityiskohtaisella toteutuksellaan eloisilla ja arvokkailla väreillä. Alppien takaa tulleet virtaavat goottilaiset muodot, miniatyyrit ja kultaseppien taide jättivät vaikutuksensa, samoin kuin sienalaisen kuvanveistäjän Lorenzo Maitanin töistä peräisin olevat arabeskielementit tai Giotton maalauksellinen realismi. Avignonissa työskennellessään Martini yhdisti italialaiset ja ranskalaiset tyylit uuteen maalaustyyliin, joka tuli tunnetuksi Avignonin koulukuntana. Simone Martini kuoli erittäin kunnioitettuna Avignonissa vuonna 1344.
Simone Martinin on täytynyt nähdä paratiisi. Näin ainakin Petrarca totesi nähtyään Martinin muotokuvan rakkaasta Laurastaan. Sillä hänen fyysisen kauneutensa lisäksi maalari oli vanginnut myös hänen taivaalliset hyveensä. Kuka oli tämä mies, jolla oli ilmeisesti lähes yliluonnollisia kykyjä? Simone Martini oli todellakin yksi 1300-luvun alun johtavista taidemaalareista. Nykyaikojen kynnyksellä hänen taiteensa ruokkii menneisyyden lähteitä ja viittaa tulevaan. Martini eli taiteellisen murroksen aikaa. Hän oli firenzeläisen kuvanveistäjän ja rakennusmestarin Filippo Brunelleschin (1377-1447) aikalainen, jonka katsotaan keksineen perspektiivin. Vasarin epitafin kiistanalaisen jäljennöksen mukaan Simone Martini syntyi Sienassa vuonna 1284. Tavan mukaan hän liittyi mestarin kouluun oppipojaksi. Duccio di Buoninsegna on todennäköisin valinta, vaikka renessanssiajan lähteistä löytyy myös Giotto di Bondone. Joka tapauksessa hän oli vaihdossa aikansa suurten kanssa.
Martinin ensimmäinen vahvistettu teos, Sienan Palazzo Pubblicon Maestà vuodelta 1315, osoittaa hänet jo oman tasoiseksi maalariksi. Hänen maineensa levisi nopeasti ja vei hänet vuonna 1317 Napoliin Anjoun Robertin hovimaalariksi, jossa hän maalasi San Lorenzo Maggioreen kuninkaan kruunajaiset, jotka hänen kanonisoitu veljensä Toulousen Ludvig suoritti. Tätä seurasi vuosina 1322-1326 freskosarja, jossa oli kohtauksia Pyhän Martinuksen elämästä Assisin San Francescon basilikan Pyhän Martinuksen kappeliin, vuonna 1342 Orsinin perheelle tehty polyptyykki Passio, ja vuonna 1329 Guidoriccio da Foglianon kuvaus Montemassin piirityksessä, jälleen Sienan Palazzo Pubblicoon. 1335 paavi Benedictus XII kutsui Martinin Avignoniin maalaamaan kappelin. Martini Avignoniin koristamaan paavin hovia freskoilla. Tuolloin hän tapasi Petrarcan, joka tilasi Laurasta muotokuvan sekä etukuvan Serviuksen Vergilius-kommentaarin painokseensa. Maalaustaiteen ja runouden välinen ystävyys näiden kahden miehen muodossa on merkittävä episodi humanismin varhaiskaudelta.
Martinin innovaatiovoima näkyy jo Sienan Maestassa. Duccion vaikutus on edelleen havaittavissa esimerkiksi Pisanilaisesta koulukunnasta ja Giottosta otetuissa bysanttilaisissa vaikutteissa. Teos kiehtoo kevyellä siveltimenvedollaan ja hienolla, yksityiskohtaisella toteutuksellaan eloisilla ja arvokkailla väreillä. Alppien takaa tulleet virtaavat goottilaiset muodot, miniatyyrit ja kultaseppien taide jättivät vaikutuksensa, samoin kuin sienalaisen kuvanveistäjän Lorenzo Maitanin töistä peräisin olevat arabeskielementit tai Giotton maalauksellinen realismi. Avignonissa työskennellessään Martini yhdisti italialaiset ja ranskalaiset tyylit uuteen maalaustyyliin, joka tuli tunnetuksi Avignonin koulukuntana. Simone Martini kuoli erittäin kunnioitettuna Avignonissa vuonna 1344.
Sivu 1 / 2