Theodor Severin Kittelsen oli norjalainen taiteilija, joka tunnetaan vielä nykyäänkin luontokuvistaan sekä satujen ja saagojen kuvituksistaan. Hän syntyi idyllisessä Kragerøn rannikkokaupungissa. Jo lapsuudessa Kittelsen joutui selviytymään isänsä menetyksestä. Siitä lähtien hänen äitinsä joutui huolehtimaan yksin yhteensä kahdeksasta lapsesta. Se oli perheelle henkisesti ja taloudellisesti vaikeaa aikaa. Kittelsen aloitti yhdentoista vuoden iässä kellosepän oppisopimuskoulutuksen. Kittelsen ei löytänyt tietään taiteen pariin suoraan vaan kiertotietä. Kun hän oli 17-vuotias, hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin. Siitä lähtien hän opiskeli maalausta ja piirtämistä taidekoulussa Christianiassa, nykyisessä Oslossa. Hänen taiteellisen lahjakkuutensa löysi norjalainen asianajaja Diderich Maria Aall. Hänen löytäjänsä pyysi häntä tukemaan taiteellista koulutusta taloudellisesti. Tämän tuen ansiosta hän pystyi toteuttamaan opintonsa Münchenin taideakatemiassa. Vuodesta 1879 lähtien asianajajalla ei ollut enää varaa taloudelliseen tukeen. Siitä lähtien Kittelsen rahoitti opintonsa itse tekemällä piirroksia saksalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Opintojensa jälkeen Kittelsen työskenteli karikatyristinä, genremaalarina ja kuvittajana. Vuonna 1882 hän sai valtion stipendin jatko-opintoja varten Pariisiin. Viisi vuotta myöhemmin hän päätti palata kotimaahansa Norjaan. Siellä hän sai paljon inspiraatiota teoksiinsa luonnosta. Hän vietti lähes kaksi vuotta sisarensa ja lankonsa kanssa Lofoottien rauhallisessa syrjässä. Tuolloin hän alkoi kirjoittaa tekstejä teostensa yhteyteen.
Vuodesta 1899 lähtien hän asui perheen kanssa asuintalossa, jota hän itse kutsui Lauvliaksi. Siellä vietetty aika oli yksi hänen taiteilijaelämänsä menestyksekkäimmistä luovista jaksoista. Hänen maalaustyylinsä voidaan luokitella uusromanttiseksi ja naiiviksi maalaukseksi. Theodor Severin Kittelsen oli varsin suosittu kotimaassaan. Hän ei kuitenkaan saavuttanut kansainvälistä läpimurtoa. Norjalaiset yhdistävät Kittelsenin ja Erik Theodor Werenskiold:n kaltaiset taiteilijat oman maansa satumaailmaan. Peter Christen Asbjørnsenin satukokoelma sisältää molempien taiteilijoiden kuvituksia. Peter Christen Asbjørnsens oli tunnettu norjalainen kansanperinteen keräilijä, joka arvosti Kittelsenin lahjakkuutta ja maalaustyyliä. Vuonna 1908 taiteilija sai Norjan kuninkaallisen Pyhän Olavin ritarikunnan ritarin arvonimen. Vuonna 1910 hän lähti Lauvliasta. Hän joutui myymään asuintalonsa taloudellisista ja terveydellisistä syistä. Vaikka hän sai taiteilija-apurahan vuonna 1911, hän vietti kolme viimeistä elinvuottaan köyhyydessä kuolemaansa saakka vuonna 1914. Jälkipolvet muistavat Theodor Severin Kittelsenin idyllisistä luontokuvistaan sekä fantastisista ja satumaisista teoksistaan. Norjassa sanotaan, että vain Kittelsenin teosten ansiosta ihmiset tietävät, miltä norjalainen peikko oikeastaan näyttää. Hänen taideteoksensa ovat tunnettuja vielä nykyäänkin. Jotkut hänen piirroksistaan koristavat kahden norjalaisen metalliyhtyeen levynkansia.
Theodor Severin Kittelsen oli norjalainen taiteilija, joka tunnetaan vielä nykyäänkin luontokuvistaan sekä satujen ja saagojen kuvituksistaan. Hän syntyi idyllisessä Kragerøn rannikkokaupungissa. Jo lapsuudessa Kittelsen joutui selviytymään isänsä menetyksestä. Siitä lähtien hänen äitinsä joutui huolehtimaan yksin yhteensä kahdeksasta lapsesta. Se oli perheelle henkisesti ja taloudellisesti vaikeaa aikaa. Kittelsen aloitti yhdentoista vuoden iässä kellosepän oppisopimuskoulutuksen. Kittelsen ei löytänyt tietään taiteen pariin suoraan vaan kiertotietä. Kun hän oli 17-vuotias, hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin. Siitä lähtien hän opiskeli maalausta ja piirtämistä taidekoulussa Christianiassa, nykyisessä Oslossa. Hänen taiteellisen lahjakkuutensa löysi norjalainen asianajaja Diderich Maria Aall. Hänen löytäjänsä pyysi häntä tukemaan taiteellista koulutusta taloudellisesti. Tämän tuen ansiosta hän pystyi toteuttamaan opintonsa Münchenin taideakatemiassa. Vuodesta 1879 lähtien asianajajalla ei ollut enää varaa taloudelliseen tukeen. Siitä lähtien Kittelsen rahoitti opintonsa itse tekemällä piirroksia saksalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Opintojensa jälkeen Kittelsen työskenteli karikatyristinä, genremaalarina ja kuvittajana. Vuonna 1882 hän sai valtion stipendin jatko-opintoja varten Pariisiin. Viisi vuotta myöhemmin hän päätti palata kotimaahansa Norjaan. Siellä hän sai paljon inspiraatiota teoksiinsa luonnosta. Hän vietti lähes kaksi vuotta sisarensa ja lankonsa kanssa Lofoottien rauhallisessa syrjässä. Tuolloin hän alkoi kirjoittaa tekstejä teostensa yhteyteen.
Vuodesta 1899 lähtien hän asui perheen kanssa asuintalossa, jota hän itse kutsui Lauvliaksi. Siellä vietetty aika oli yksi hänen taiteilijaelämänsä menestyksekkäimmistä luovista jaksoista. Hänen maalaustyylinsä voidaan luokitella uusromanttiseksi ja naiiviksi maalaukseksi. Theodor Severin Kittelsen oli varsin suosittu kotimaassaan. Hän ei kuitenkaan saavuttanut kansainvälistä läpimurtoa. Norjalaiset yhdistävät Kittelsenin ja Erik Theodor Werenskiold:n kaltaiset taiteilijat oman maansa satumaailmaan. Peter Christen Asbjørnsenin satukokoelma sisältää molempien taiteilijoiden kuvituksia. Peter Christen Asbjørnsens oli tunnettu norjalainen kansanperinteen keräilijä, joka arvosti Kittelsenin lahjakkuutta ja maalaustyyliä. Vuonna 1908 taiteilija sai Norjan kuninkaallisen Pyhän Olavin ritarikunnan ritarin arvonimen. Vuonna 1910 hän lähti Lauvliasta. Hän joutui myymään asuintalonsa taloudellisista ja terveydellisistä syistä. Vaikka hän sai taiteilija-apurahan vuonna 1911, hän vietti kolme viimeistä elinvuottaan köyhyydessä kuolemaansa saakka vuonna 1914. Jälkipolvet muistavat Theodor Severin Kittelsenin idyllisistä luontokuvistaan sekä fantastisista ja satumaisista teoksistaan. Norjassa sanotaan, että vain Kittelsenin teosten ansiosta ihmiset tietävät, miltä norjalainen peikko oikeastaan näyttää. Hänen taideteoksensa ovat tunnettuja vielä nykyäänkin. Jotkut hänen piirroksistaan koristavat kahden norjalaisen metalliyhtyeen levynkansia.
Sivu 1 / 2