Itävallan taiteen ytimeen on syntymässä merkittävä luku, joka liittyy erinomaisen maisemamaalarin Theodor Hörmann von Hörbachin (* 13. joulukuuta 1840 Imstissä, Tirolissa; † 1. heinäkuuta 1895 Grazissa) elämäntarinaan. Hänen elämäänsä leimasivat lukuisat käänteet, jotka alkoivat hänen palveluksestaan Itävallan keisarillisessa armeijassa, jossa hän osallistui Sardinian sotaan vuonna 1859 ja Saksan sotaan vuonna 1866, ja huipentuivat hänen huomattavaan nousuunsa yliluutnantiksi. Hänen tiensä taiteen pariin alkoi vuonna 1873, kun hän keskeytti sotilasuransa opiskellakseen arvostetussa Wienin taideakatemiassa TAITEILIJA0 von Lichtenfelsin ja TAITEILIJA1:n johdolla. Jo vuonna 1875 hänet nimitettiin vapaakäsipiirustuksen ja miekkailun opettajaksi Sankt Pöltenin sotilaslukioon. Hänen sotilaspalveluksensa päättyi lopullisesti hänen avioituessaan Laura Bertuchin kanssa vuonna 1884. Uuden vapauden myötä Hörmann alkoi laajentaa taiteellisia kykyjään laajoilla opintomatkoilla.
Ratkaiseva muutos Hörmannin taiteellisessa ilmaisuvoimassa tapahtui hänen Pariisissa viettämänsä ajan (1886-1890) aikana. Siellä hän löysi impressionismin, joka vaikutti syvästi hänen taiteelliseen jatkokehitykseensä. Palattuaan Pariisista hän muutti Znojmoon vuonna 1890 ja lopulta Wieniin vuonna 1893, jossa hänestä tuli Künstlerhausin jäsen vuonna 1895. Hörmannin työlle ovat ominaisia hänen eloisat ja värikkäät maisemamaalauksensa, jotka on aina tehty ulkoilmassa ja joiden omaleimaista tyyliä kutsutaan itävaltalaiseksi tunnelmalliseksi impressionismiksi. Hänen teoksiaan elävöittivät usein hahmomaiset henkilökuvat, jotka antoivat niille lisäulottuvuutta.
Vaikka aikalaiset suhtautuivat aluksi epäilevästi hänen eloisaan värivalintaansa, hänen tyylinsä sai tunnustusta hieman ennen kuolemaansa Emil Jakob Schindler:n vaikutuksesta. Hörmannin taidetta alettiin kuitenkin täysin arvostaa vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun Hermann Bahr kuvaili häntä ensimmäiseksi seksezionistiksi. Hörmannin taiteellinen suuruus ja merkitys tunnustetaan hänen teostensa korkealaatuisten taidegrafiikoiden kokoelmallamme. Näiden taidegrafiikoiden katsojana voit kohdata Hörmannin mestarillisesti vangitsemat eloisat värit ja tunnelmalliset maisemat. Jokainen taidegrafiikka tarjoaa mahdollisuuden lähteä visuaaliselle matkalle, jonka avulla voimme nähdä maailman tämän merkittävän itävaltalaisen maisemamaalarin silmin.
Itävallan taiteen ytimeen on syntymässä merkittävä luku, joka liittyy erinomaisen maisemamaalarin Theodor Hörmann von Hörbachin (* 13. joulukuuta 1840 Imstissä, Tirolissa; † 1. heinäkuuta 1895 Grazissa) elämäntarinaan. Hänen elämäänsä leimasivat lukuisat käänteet, jotka alkoivat hänen palveluksestaan Itävallan keisarillisessa armeijassa, jossa hän osallistui Sardinian sotaan vuonna 1859 ja Saksan sotaan vuonna 1866, ja huipentuivat hänen huomattavaan nousuunsa yliluutnantiksi. Hänen tiensä taiteen pariin alkoi vuonna 1873, kun hän keskeytti sotilasuransa opiskellakseen arvostetussa Wienin taideakatemiassa TAITEILIJA0 von Lichtenfelsin ja TAITEILIJA1:n johdolla. Jo vuonna 1875 hänet nimitettiin vapaakäsipiirustuksen ja miekkailun opettajaksi Sankt Pöltenin sotilaslukioon. Hänen sotilaspalveluksensa päättyi lopullisesti hänen avioituessaan Laura Bertuchin kanssa vuonna 1884. Uuden vapauden myötä Hörmann alkoi laajentaa taiteellisia kykyjään laajoilla opintomatkoilla.
Ratkaiseva muutos Hörmannin taiteellisessa ilmaisuvoimassa tapahtui hänen Pariisissa viettämänsä ajan (1886-1890) aikana. Siellä hän löysi impressionismin, joka vaikutti syvästi hänen taiteelliseen jatkokehitykseensä. Palattuaan Pariisista hän muutti Znojmoon vuonna 1890 ja lopulta Wieniin vuonna 1893, jossa hänestä tuli Künstlerhausin jäsen vuonna 1895. Hörmannin työlle ovat ominaisia hänen eloisat ja värikkäät maisemamaalauksensa, jotka on aina tehty ulkoilmassa ja joiden omaleimaista tyyliä kutsutaan itävaltalaiseksi tunnelmalliseksi impressionismiksi. Hänen teoksiaan elävöittivät usein hahmomaiset henkilökuvat, jotka antoivat niille lisäulottuvuutta.
Vaikka aikalaiset suhtautuivat aluksi epäilevästi hänen eloisaan värivalintaansa, hänen tyylinsä sai tunnustusta hieman ennen kuolemaansa Emil Jakob Schindler:n vaikutuksesta. Hörmannin taidetta alettiin kuitenkin täysin arvostaa vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun Hermann Bahr kuvaili häntä ensimmäiseksi seksezionistiksi. Hörmannin taiteellinen suuruus ja merkitys tunnustetaan hänen teostensa korkealaatuisten taidegrafiikoiden kokoelmallamme. Näiden taidegrafiikoiden katsojana voit kohdata Hörmannin mestarillisesti vangitsemat eloisat värit ja tunnelmalliset maisemat. Jokainen taidegrafiikka tarjoaa mahdollisuuden lähteä visuaaliselle matkalle, jonka avulla voimme nähdä maailman tämän merkittävän itävaltalaisen maisemamaalarin silmin.
Sivu 1 / 1