Thomas Fearnley -parka oli vain viisivuotias, kun hänet lähetettiin Christianiaan (nykyiseen Osloon) asumaan tätinsä ja setänsä luokse. Tämä varhainen käänne hänen elämässään osoittautui kuitenkin onnenpotkuksi. Hänet nimittäin hyväksyttiin Norjan sotilasakatemiaan. Tämä oli yksi harvoista paikoista Norjassa, jossa saattoi oppia piirtämään ammattimaisesti. Valitettavasti Thomasilla oli vaikeuksia kurinpidon kanssa, ja hän keskeytti sotilaskoulutuksensa 17-vuotiaana. Hän pysyi kuitenkin uskollisena piirtämiselle ja kävi iltakursseja juuri avatussa Tegneskolenissa (piirustuskoulu). Hän oli lahjakas oppilas. Niinpä kaksi Fearnleyn maalausta esiteltiin piirustuskoulun ensimmäisessä julkisessa näyttelyssä. Nuoren taiteilijan piirustukset olivat tasavertaisia Norjan taidehistorian merkkihenkilöiden, kuten J. C. Dahlin tai Johannes Flintoen kanssa. Näyttely, jossa Thomas oli siis aivan keskellä, aiheutti sensaation. Pääkaupunkilaiset pääsivät ensimmäistä kertaa näkemään kotimaansa taiteilijan silmin ja löytämään Norjan upean luonnonkauneuden uudelleen.
Niin innovatiivinen kuin piirustuskoulu olikin, Norjassa oli hyvin vähän taiteellisia mahdollisuuksia nuorille aloitteleville taiteilijoille. Niinpä Thomas päätti jatkaa opintojaan Kööpenhaminassa ja Dresdenissä, Englannissa, Hollannissa ja Tukholmassa. Päätös lähteä Ruotsiin osoittautui jälleen yhdeksi onnekkaaksi sattumaksi hänen elämässään. Ruotsin kuningasperhe tilasi häneltä useita maalauksia. Menestyksestään huolimatta hän ei kuitenkaan viipynyt Tukholmassa pitkään. Pian tämän jälkeen Fearnley lähti Italiaan. Hän kulki Münchenistä Alppien yli Veronaan kävellen. Matka oli kylmä ja märkä. Yksi hänen seuralaisistaan ja ystävistään, tanskalainen taidemaalari William Bendz, sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli pian Italiaan saavuttuaan.
Thomas itse oleskeli Italiassa kaksi vuotta, jossa hän viimeisteli valon ja varjonvalon tekniikkaansa. Kun hän lopulta lähti paluumatkalle, hän valitsi reitin Bernin Alppien yli ja löysi sieltä motiivin, josta tuli yksi hänen tärkeimmistä motiiveistaan: Grindelwaldin ylänköjäätikkö, joka ulottui tuolloin vielä kylään asti ja oli helposti matkailijoiden saavutettavissa. Nykyään ilmastonmuutoksen vuoksi vain jäänne aikoinaan massiivisesta jäätiköstä on jäljellä. Fearleyn maalaukset ovat kuitenkin muistuttaneet siitä. Hänen aikalaisensa puhuivat hänestä usein kunnioittavasti nimellä "eurooppalainen", sillä hän oli hyvin matkustellut mies. Hänen ystävänsä arvostivat häntä siitä, että hän "oli aina valmis jakamaan hyvän viinipullon". Entä jälkipolville? Vaikka Thomas Fearnley kuoli lavantautiin vain 39-vuotiaana, hän jätti suuren jäljen taidemaailmaan ja taidehistoriaan. Hänen hautansa on Oslossa, Vår Frelsersin hautausmaan kunniakkaassa metsässä.
Thomas Fearnley -parka oli vain viisivuotias, kun hänet lähetettiin Christianiaan (nykyiseen Osloon) asumaan tätinsä ja setänsä luokse. Tämä varhainen käänne hänen elämässään osoittautui kuitenkin onnenpotkuksi. Hänet nimittäin hyväksyttiin Norjan sotilasakatemiaan. Tämä oli yksi harvoista paikoista Norjassa, jossa saattoi oppia piirtämään ammattimaisesti. Valitettavasti Thomasilla oli vaikeuksia kurinpidon kanssa, ja hän keskeytti sotilaskoulutuksensa 17-vuotiaana. Hän pysyi kuitenkin uskollisena piirtämiselle ja kävi iltakursseja juuri avatussa Tegneskolenissa (piirustuskoulu). Hän oli lahjakas oppilas. Niinpä kaksi Fearnleyn maalausta esiteltiin piirustuskoulun ensimmäisessä julkisessa näyttelyssä. Nuoren taiteilijan piirustukset olivat tasavertaisia Norjan taidehistorian merkkihenkilöiden, kuten J. C. Dahlin tai Johannes Flintoen kanssa. Näyttely, jossa Thomas oli siis aivan keskellä, aiheutti sensaation. Pääkaupunkilaiset pääsivät ensimmäistä kertaa näkemään kotimaansa taiteilijan silmin ja löytämään Norjan upean luonnonkauneuden uudelleen.
Niin innovatiivinen kuin piirustuskoulu olikin, Norjassa oli hyvin vähän taiteellisia mahdollisuuksia nuorille aloitteleville taiteilijoille. Niinpä Thomas päätti jatkaa opintojaan Kööpenhaminassa ja Dresdenissä, Englannissa, Hollannissa ja Tukholmassa. Päätös lähteä Ruotsiin osoittautui jälleen yhdeksi onnekkaaksi sattumaksi hänen elämässään. Ruotsin kuningasperhe tilasi häneltä useita maalauksia. Menestyksestään huolimatta hän ei kuitenkaan viipynyt Tukholmassa pitkään. Pian tämän jälkeen Fearnley lähti Italiaan. Hän kulki Münchenistä Alppien yli Veronaan kävellen. Matka oli kylmä ja märkä. Yksi hänen seuralaisistaan ja ystävistään, tanskalainen taidemaalari William Bendz, sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli pian Italiaan saavuttuaan.
Thomas itse oleskeli Italiassa kaksi vuotta, jossa hän viimeisteli valon ja varjonvalon tekniikkaansa. Kun hän lopulta lähti paluumatkalle, hän valitsi reitin Bernin Alppien yli ja löysi sieltä motiivin, josta tuli yksi hänen tärkeimmistä motiiveistaan: Grindelwaldin ylänköjäätikkö, joka ulottui tuolloin vielä kylään asti ja oli helposti matkailijoiden saavutettavissa. Nykyään ilmastonmuutoksen vuoksi vain jäänne aikoinaan massiivisesta jäätiköstä on jäljellä. Fearleyn maalaukset ovat kuitenkin muistuttaneet siitä. Hänen aikalaisensa puhuivat hänestä usein kunnioittavasti nimellä "eurooppalainen", sillä hän oli hyvin matkustellut mies. Hänen ystävänsä arvostivat häntä siitä, että hän "oli aina valmis jakamaan hyvän viinipullon". Entä jälkipolville? Vaikka Thomas Fearnley kuoli lavantautiin vain 39-vuotiaana, hän jätti suuren jäljen taidemaailmaan ja taidehistoriaan. Hänen hautansa on Oslossa, Vår Frelsersin hautausmaan kunniakkaassa metsässä.
Sivu 1 / 1