Thomas Shotter Boys syntyi vuonna 1803 Pentonvillessä, Lontoon pohjoisessa esikaupungissa. Siinä kaikki tiedot hänen varhaiselämästään. Hänen lapsuudestaan ei tiedetä juuri mitään. Oli miten oli. Vanha sanonta kuuluu: "Teidän on tunnettava heidät tekojensa perusteella!" Tässä suhteessa englantilainen akvarellimaalari ja litografi ei antanut itsensä mennä hukkaan. Hänen maisemalliset akvarellimaalauksensa toivat hänelle paikan taidehistoriassa, ja häntä pidetään myös innovatiivisena tekijänä litografian käytössä.
Neljätoistavuotiaana Thomas Shotter Boys otettiin oppipojaksi menestyksekkääseen kaivertajaan ja kuparipainajaan George Cooke, jolle hän teki noin kaksisataa piirrosta - muun muassa kasvitieteilijä Conrad Loddigesin laajan teosluettelon. Thomas Shotter Boyn varhaisin säilynyt työ on vedos vuodelta 1819. Oppisopimuskoulutuksen päätyttyä hän muutti Pariisiin noin vuonna 1825, jossa hän halusi työskennellä kaivertajana. Asioiden piti kääntyä toisin. Ranskan pääkaupungissa hän tutustui englantilaiseen akvarellimaalariin Richard Parkes Bonington , joka otti hänet taiteilijapiiriinsä, hänestä tuli hänen läheinen ystävänsä ja sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että akvarellimaalausta olisi pitänyt harrastaa ainakin sivutoimisesti. Väite, jonka mukaan Thomas Shotter Boys olisi ollut Boningtonin oppilas, on kuitenkin hyvin kyseenalainen. Joka tapauksessa Boysin ammattikollega ja hyvä ystävä William Callow, jonka kanssa hänellä oli yhteinen studio Pariisissa, kiisti kategorisesti tämän väitteen.
Menestys taidemaalarina jäi aluksi saavuttamatta, koska Thomas Shotter Boysia pidettiin epäoikeudenmukaisesti "Bonington-imitaattorina". Hän ei kuitenkaan lannistunut, vaan onnistui melko nopeasti kehittämään ja vakiinnuttamaan oman, omaleimaisen tyylinsä. Richard Parkes Boningtonin kuoltua varhain vuonna 1828 hän sai valmiiksi joitakin ystävänsä keskeneräisiä teoksia ja oppi litografiatekniikan. Hän teki myös laajoja matkoja. Kiertolaisvuosien pysähdyspaikkoja olivat muun muassa Bryssel, Itävalta, Böömi, Saksa ja Italia. Lopulta hän palasi Englantiin, jossa hän työskenteli ensimmäisen kerran litografisen painomenetelmän parissa, joka oli tuohon aikaan vielä melko uusi. Tällä alalla hän teki useita vallankumouksellisia teoksia, jotka olivat vertaansa vailla. Ei ole liioiteltua sanoa, että maailma ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa. Kaikesta litografiamenestyksestään huolimatta hän pysyi tänä aikana uskollisena akvarellimaalaukselle. Ja myös tässä metierissä hän teki läpimurron.
Lontoon ja Pariisin taidemetropoleissa hän oli nyt julkkis; kiitokseksi työstään Ranskan kuningas Louis Philippe antoi hänelle jopa arvokkaan sormuksen, johon oli kaiverrettu nimikirjaimet "L.P." ja jota koristi timanteista tehty Ranskan kruunu. Thomas Shotter Boys sai toisen suuren kunnianosoituksen, kun hänet nimitettiin New Society of Painters in Water-colours -yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi vuonna 1841. Mutta sitten hänen taiteellinen-luova uransa lähti jyrkkään alamäkeen. Kiinnostus häntä ja hänen teoksiaan kohtaan hiipui, ja hänen oli pakko palata vanhaan ammattiinsa kaivertajana. Thomas Shotter Boysin kuuluisimmasta tai mieleenpainuvimmasta teoksesta on turha spekuloida. Pikemminkin voidaan antaa lausunto hänen lempiaiheestaan. Kyse on St. Omerin vanhasta kaupungintalosta, jonka hän maalasi yhteensä seitsemän kertaa. Tässä hän onnistui hyvin, sillä rakennus on säilynyt ainakin kuvallisesti. Vuonna 1831 se tuhoutui suurelta osin purkamalla, ja vain jäännös voitiin vielä asettaa muistomerkin suojaan.
Thomas Shotter Boys syntyi vuonna 1803 Pentonvillessä, Lontoon pohjoisessa esikaupungissa. Siinä kaikki tiedot hänen varhaiselämästään. Hänen lapsuudestaan ei tiedetä juuri mitään. Oli miten oli. Vanha sanonta kuuluu: "Teidän on tunnettava heidät tekojensa perusteella!" Tässä suhteessa englantilainen akvarellimaalari ja litografi ei antanut itsensä mennä hukkaan. Hänen maisemalliset akvarellimaalauksensa toivat hänelle paikan taidehistoriassa, ja häntä pidetään myös innovatiivisena tekijänä litografian käytössä.
Neljätoistavuotiaana Thomas Shotter Boys otettiin oppipojaksi menestyksekkääseen kaivertajaan ja kuparipainajaan George Cooke, jolle hän teki noin kaksisataa piirrosta - muun muassa kasvitieteilijä Conrad Loddigesin laajan teosluettelon. Thomas Shotter Boyn varhaisin säilynyt työ on vedos vuodelta 1819. Oppisopimuskoulutuksen päätyttyä hän muutti Pariisiin noin vuonna 1825, jossa hän halusi työskennellä kaivertajana. Asioiden piti kääntyä toisin. Ranskan pääkaupungissa hän tutustui englantilaiseen akvarellimaalariin Richard Parkes Bonington , joka otti hänet taiteilijapiiriinsä, hänestä tuli hänen läheinen ystävänsä ja sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että akvarellimaalausta olisi pitänyt harrastaa ainakin sivutoimisesti. Väite, jonka mukaan Thomas Shotter Boys olisi ollut Boningtonin oppilas, on kuitenkin hyvin kyseenalainen. Joka tapauksessa Boysin ammattikollega ja hyvä ystävä William Callow, jonka kanssa hänellä oli yhteinen studio Pariisissa, kiisti kategorisesti tämän väitteen.
Menestys taidemaalarina jäi aluksi saavuttamatta, koska Thomas Shotter Boysia pidettiin epäoikeudenmukaisesti "Bonington-imitaattorina". Hän ei kuitenkaan lannistunut, vaan onnistui melko nopeasti kehittämään ja vakiinnuttamaan oman, omaleimaisen tyylinsä. Richard Parkes Boningtonin kuoltua varhain vuonna 1828 hän sai valmiiksi joitakin ystävänsä keskeneräisiä teoksia ja oppi litografiatekniikan. Hän teki myös laajoja matkoja. Kiertolaisvuosien pysähdyspaikkoja olivat muun muassa Bryssel, Itävalta, Böömi, Saksa ja Italia. Lopulta hän palasi Englantiin, jossa hän työskenteli ensimmäisen kerran litografisen painomenetelmän parissa, joka oli tuohon aikaan vielä melko uusi. Tällä alalla hän teki useita vallankumouksellisia teoksia, jotka olivat vertaansa vailla. Ei ole liioiteltua sanoa, että maailma ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa. Kaikesta litografiamenestyksestään huolimatta hän pysyi tänä aikana uskollisena akvarellimaalaukselle. Ja myös tässä metierissä hän teki läpimurron.
Lontoon ja Pariisin taidemetropoleissa hän oli nyt julkkis; kiitokseksi työstään Ranskan kuningas Louis Philippe antoi hänelle jopa arvokkaan sormuksen, johon oli kaiverrettu nimikirjaimet "L.P." ja jota koristi timanteista tehty Ranskan kruunu. Thomas Shotter Boys sai toisen suuren kunnianosoituksen, kun hänet nimitettiin New Society of Painters in Water-colours -yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi vuonna 1841. Mutta sitten hänen taiteellinen-luova uransa lähti jyrkkään alamäkeen. Kiinnostus häntä ja hänen teoksiaan kohtaan hiipui, ja hänen oli pakko palata vanhaan ammattiinsa kaivertajana. Thomas Shotter Boysin kuuluisimmasta tai mieleenpainuvimmasta teoksesta on turha spekuloida. Pikemminkin voidaan antaa lausunto hänen lempiaiheestaan. Kyse on St. Omerin vanhasta kaupungintalosta, jonka hän maalasi yhteensä seitsemän kertaa. Tässä hän onnistui hyvin, sillä rakennus on säilynyt ainakin kuvallisesti. Vuonna 1831 se tuhoutui suurelta osin purkamalla, ja vain jäännös voitiin vielä asettaa muistomerkin suojaan.
Sivu 1 / 4