1800-luvun lopulla Kööpenhamina koki lähes ainutlaatuisen nousukauden. Teollistumisen myötä tuli vaurautta ja sen myötä suuri määrä uusia asukkaita. Viggo Johansen syntyi muutoksen aikaan. Monarkkinen rakenne oli muuttunut, ja melko monet ihmiset pystyivät saavuttamaan mukavan vaurauden näinä aikoina. Kauppiaan poika halusi omistautua kuvataiteelle ja aloitti opinnot Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa. Hän osoitti lahjakkuutta, mutta se ei riittänyt tutkintoon. Kolmen epäonnistuneen loppukokeen läpäisyyrityksen jälkeen hän jätti yliopiston. Viggo Johansen jakoi tämän kohtalon opiskelutoverinsa kanssa. Myös Michael Anker oli aloittanut opinnot 1870-luvun alussa ja keskeytti ne valmistumatta. Nuoret tanskalaiset taiteilijat alkoivat etsiä yhdessä näkökulmaa. Anker oli lopulta sysäyksenä ja houkutteli Viggo Johansenin Skageniin. Jyllannin pohjoisosassa sijaitseva kaupunki oli kiehtonut Michael Ankeria. Valo ja meri yhdistyvät Tanskan pohjoiskärjessä ainutlaatuiseksi sinfoniaksi. Johansen matkusti Skageniin, ja hänen vaikutuksestaan kehittyi Skagenin taiteilijakolonia. Vain vuosi akatemiasta valmistumisensa jälkeen Viggo pystyi menestyksekkäästi asettamaan ensimmäiset teoksensa näytteille.
Skagenin maalarit olivat tuttu taiteilijapiiri, jolla oli läheinen suhde toisiinsa. Viggo Johansen osoitti olevansa varautunut. Nykypäivän näkökulmasta Viggo oli ulkopuolinen. Hän osallistui harvoin ystävällisiin kokoontumisiin. Kun suurin osa maalareista pyrki kuvaamaan valoa, Johansen etsi kohtauksensa kalastajien ja asukkaiden keskeltä. Viggo Johansen orientoitui. Hän etsi mallia Alankomaiden vanhoista mestareista. Hänen maisemansa ovat todellisia luonnon heijastuksia, joissa valolla on aina keskeinen rooli. Viggo tapasi tulevan vaimonsa taiteilijakolonian piirissä. Kun he tutustuivat ensimmäisen kerran, Marta oli vasta neljätoistavuotias. Taiteellisen kehityksensä ja rakkautensa Martan välissä Viggo matkustaa ulkomaille. Taiteilija saa kokemusta ja kehittää tekniikkaansa. Viggo palaa Skageniin ja menee naimisiin Martan kanssa.
Pariskunta jättää Skagenin ja asuu tästä lähtien Kööpenhaminan pohjoispuolella. Viggo Johansen vetäytyy kotipesään niin paljon kuin mahdollista. Hän keskittyy kuvaamaan kotiolojaan. Sisätilat ja kohtaukset, joissa hänen vaimonsa esiintyy, ovat hänen maalaustensa keskiössä. Motiivit ovat henkilökohtaisia, ja niiden avulla on mahdollista tutustua perheen onnellisuuteen. Motiivit ovat usein kauniita ja yksinkertaisia, ja niistä muodostuu tunnelmallinen kokonaisuus taitavalla valoleikillä. Taiteellisen toimintansa ohella Viggo otti vastaan opetustehtäviä Kööpenhaminan ja myöhemmin Tukholman akatemiassa.
1800-luvun lopulla Kööpenhamina koki lähes ainutlaatuisen nousukauden. Teollistumisen myötä tuli vaurautta ja sen myötä suuri määrä uusia asukkaita. Viggo Johansen syntyi muutoksen aikaan. Monarkkinen rakenne oli muuttunut, ja melko monet ihmiset pystyivät saavuttamaan mukavan vaurauden näinä aikoina. Kauppiaan poika halusi omistautua kuvataiteelle ja aloitti opinnot Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa. Hän osoitti lahjakkuutta, mutta se ei riittänyt tutkintoon. Kolmen epäonnistuneen loppukokeen läpäisyyrityksen jälkeen hän jätti yliopiston. Viggo Johansen jakoi tämän kohtalon opiskelutoverinsa kanssa. Myös Michael Anker oli aloittanut opinnot 1870-luvun alussa ja keskeytti ne valmistumatta. Nuoret tanskalaiset taiteilijat alkoivat etsiä yhdessä näkökulmaa. Anker oli lopulta sysäyksenä ja houkutteli Viggo Johansenin Skageniin. Jyllannin pohjoisosassa sijaitseva kaupunki oli kiehtonut Michael Ankeria. Valo ja meri yhdistyvät Tanskan pohjoiskärjessä ainutlaatuiseksi sinfoniaksi. Johansen matkusti Skageniin, ja hänen vaikutuksestaan kehittyi Skagenin taiteilijakolonia. Vain vuosi akatemiasta valmistumisensa jälkeen Viggo pystyi menestyksekkäästi asettamaan ensimmäiset teoksensa näytteille.
Skagenin maalarit olivat tuttu taiteilijapiiri, jolla oli läheinen suhde toisiinsa. Viggo Johansen osoitti olevansa varautunut. Nykypäivän näkökulmasta Viggo oli ulkopuolinen. Hän osallistui harvoin ystävällisiin kokoontumisiin. Kun suurin osa maalareista pyrki kuvaamaan valoa, Johansen etsi kohtauksensa kalastajien ja asukkaiden keskeltä. Viggo Johansen orientoitui. Hän etsi mallia Alankomaiden vanhoista mestareista. Hänen maisemansa ovat todellisia luonnon heijastuksia, joissa valolla on aina keskeinen rooli. Viggo tapasi tulevan vaimonsa taiteilijakolonian piirissä. Kun he tutustuivat ensimmäisen kerran, Marta oli vasta neljätoistavuotias. Taiteellisen kehityksensä ja rakkautensa Martan välissä Viggo matkustaa ulkomaille. Taiteilija saa kokemusta ja kehittää tekniikkaansa. Viggo palaa Skageniin ja menee naimisiin Martan kanssa.
Pariskunta jättää Skagenin ja asuu tästä lähtien Kööpenhaminan pohjoispuolella. Viggo Johansen vetäytyy kotipesään niin paljon kuin mahdollista. Hän keskittyy kuvaamaan kotiolojaan. Sisätilat ja kohtaukset, joissa hänen vaimonsa esiintyy, ovat hänen maalaustensa keskiössä. Motiivit ovat henkilökohtaisia, ja niiden avulla on mahdollista tutustua perheen onnellisuuteen. Motiivit ovat usein kauniita ja yksinkertaisia, ja niistä muodostuu tunnelmallinen kokonaisuus taitavalla valoleikillä. Taiteellisen toimintansa ohella Viggo otti vastaan opetustehtäviä Kööpenhaminan ja myöhemmin Tukholman akatemiassa.
Sivu 1 / 1