Tanskalainen taidemaalari Vilhelm Hammershoi löysi suosikkimotiivinsa nykyisen asuntonsa huoneista: avoimet pariovet tai -ikkunat, niukasti kalustettuihin huoneisiin laskeutuva auringonvalo, seinälle heittyvät varjot tai jopa kotitöihin uppoutuva vaimo. Myös hänen sisarensa tai äitinsä tyypillisine hattuineen esiintyy yhä uudelleen hänen maalauksissaan. Kun katsoo hänen teoksiaan vuosien varrella, voi seurata Frederikke-vaimon vanhenemista.
Vilhelm Hammershoi oli kotoisin ylemmän keskiluokan perheestä, mutta hän ei halunnut isänsä tavoin kauppiaaksi. Hän syntyi Kööpenhaminassa vuonna 1864, otti lapsena piirustustunteja ja opiskeli myöhemmin Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa. Kööpenhaminan taidepiireissä hänen melankolisille, rauhallisille interiööreilleen ja genreskohtauksilleen ei ollut juuri käyttöä, ja hänen ensimmäiset kuvansa hylättiin. Siksi hän loi taistelutoverinsa kanssa omat näyttelytilaisuutensa ja perusti "Den Frie Udstilling" - "Vapaan näyttelyn", eräänlaisen tanskalaisen separatismin. Jo vuonna 1889 hän esitteli muutaman teoksen Tanskan puolesta Pariisin Suuressa maailmannäyttelyssä. Hänen interiöörinsä näyttävät saaneen vaikutteita ranskalaisilta nabeilta, ja juuri niiden ensimmäisinä vuosina hän oleskeli Ranskan pääkaupungissa. Nabien maalauksissaan mielellään käyttämät kirkkaat värit eivät kuitenkaan ole hänen juttunsa. Hän rakastaa hillittyjen värien melankoliaa, mutta käyttää yhä uudelleen myös väri- tai valosävyjä. Esimerkiksi kun auringonvalon säde osuu ikkunan karmiin pimeässä takapihalla. Merkki toivosta? Pohjoismainen temperamentti? Joistakin hänen maalauksistaan tulee mieleen Edward Hopperin teokset. Mutta jos jälkimmäinen on paljon vahvemmin juurtunut 1900-luvun moderniin maailmaan, Hammershoin teokset tuntuvat olevan ajasta pudonneita, oudon liikkumattomia. Ei ole syyttä, että häntä kutsutaan nykyään "Tanskan Vermeeriksi". Hänen maalauksensa säilyttävät salaperäisyytensä. Ne vaikuttavat symbolisesti latautuneilta olematta kuitenkaan tungettelevia.
Vilhelm Hammershoi ihailee erityisesti suuren yhdysvaltalaisen TAITEILIJAN TYÖTÄTREPLACE0. Usean kuukauden Lontoossa oleskelun aikana hän haluaa tavata tämän, mutta ei onnistu. Niinpä Hammershoi jatkaa työskentelyä ikään kuin salassa ja vähitellen hänen työnsä saavat mainetta. Jopa suuri impresario Sergei Djagilev, uraauurtavan "Ballets Russesin" perustaja, hankki kaksi hänen maalaustaan. Myös berliiniläinen galleristi ja taidekauppias Paul Cassirer esitteli häntä Hampurin tiloissaan. Kööpenhaminan taideakatemian arvostettu neuvoston jäsen Hammershoi vietti viimeiset vuotensa enimmäkseen maalaamalla tuttujen neljän seinän sisällä. Vain harvoin hän maalasi melankolisia, autioita kaupunki- tai satamakuvia Kööpenhaminassa, Lontoossa tai Roomassa, mutta hän ei tullut tunnetuksi siitä. Hänen kuoltuaan syöpään vuonna 1916 hänen työnsä unohdettiin Tanskan ulkopuolella aluksi vuosikymmeniksi. Vasta 1990-luvulla hänen ainutlaatuisen tunnelmalliset maalauksensa löydettiin uudelleen. Nykyään Vilhelm Hammershoita pidetään yhtenä symbolismin tärkeimmistä edustajista.
Tanskalainen taidemaalari Vilhelm Hammershoi löysi suosikkimotiivinsa nykyisen asuntonsa huoneista: avoimet pariovet tai -ikkunat, niukasti kalustettuihin huoneisiin laskeutuva auringonvalo, seinälle heittyvät varjot tai jopa kotitöihin uppoutuva vaimo. Myös hänen sisarensa tai äitinsä tyypillisine hattuineen esiintyy yhä uudelleen hänen maalauksissaan. Kun katsoo hänen teoksiaan vuosien varrella, voi seurata Frederikke-vaimon vanhenemista.
Vilhelm Hammershoi oli kotoisin ylemmän keskiluokan perheestä, mutta hän ei halunnut isänsä tavoin kauppiaaksi. Hän syntyi Kööpenhaminassa vuonna 1864, otti lapsena piirustustunteja ja opiskeli myöhemmin Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa. Kööpenhaminan taidepiireissä hänen melankolisille, rauhallisille interiööreilleen ja genreskohtauksilleen ei ollut juuri käyttöä, ja hänen ensimmäiset kuvansa hylättiin. Siksi hän loi taistelutoverinsa kanssa omat näyttelytilaisuutensa ja perusti "Den Frie Udstilling" - "Vapaan näyttelyn", eräänlaisen tanskalaisen separatismin. Jo vuonna 1889 hän esitteli muutaman teoksen Tanskan puolesta Pariisin Suuressa maailmannäyttelyssä. Hänen interiöörinsä näyttävät saaneen vaikutteita ranskalaisilta nabeilta, ja juuri niiden ensimmäisinä vuosina hän oleskeli Ranskan pääkaupungissa. Nabien maalauksissaan mielellään käyttämät kirkkaat värit eivät kuitenkaan ole hänen juttunsa. Hän rakastaa hillittyjen värien melankoliaa, mutta käyttää yhä uudelleen myös väri- tai valosävyjä. Esimerkiksi kun auringonvalon säde osuu ikkunan karmiin pimeässä takapihalla. Merkki toivosta? Pohjoismainen temperamentti? Joistakin hänen maalauksistaan tulee mieleen Edward Hopperin teokset. Mutta jos jälkimmäinen on paljon vahvemmin juurtunut 1900-luvun moderniin maailmaan, Hammershoin teokset tuntuvat olevan ajasta pudonneita, oudon liikkumattomia. Ei ole syyttä, että häntä kutsutaan nykyään "Tanskan Vermeeriksi". Hänen maalauksensa säilyttävät salaperäisyytensä. Ne vaikuttavat symbolisesti latautuneilta olematta kuitenkaan tungettelevia.
Vilhelm Hammershoi ihailee erityisesti suuren yhdysvaltalaisen TAITEILIJAN TYÖTÄTREPLACE0. Usean kuukauden Lontoossa oleskelun aikana hän haluaa tavata tämän, mutta ei onnistu. Niinpä Hammershoi jatkaa työskentelyä ikään kuin salassa ja vähitellen hänen työnsä saavat mainetta. Jopa suuri impresario Sergei Djagilev, uraauurtavan "Ballets Russesin" perustaja, hankki kaksi hänen maalaustaan. Myös berliiniläinen galleristi ja taidekauppias Paul Cassirer esitteli häntä Hampurin tiloissaan. Kööpenhaminan taideakatemian arvostettu neuvoston jäsen Hammershoi vietti viimeiset vuotensa enimmäkseen maalaamalla tuttujen neljän seinän sisällä. Vain harvoin hän maalasi melankolisia, autioita kaupunki- tai satamakuvia Kööpenhaminassa, Lontoossa tai Roomassa, mutta hän ei tullut tunnetuksi siitä. Hänen kuoltuaan syöpään vuonna 1916 hänen työnsä unohdettiin Tanskan ulkopuolella aluksi vuosikymmeniksi. Vasta 1990-luvulla hänen ainutlaatuisen tunnelmalliset maalauksensa löydettiin uudelleen. Nykyään Vilhelm Hammershoita pidetään yhtenä symbolismin tärkeimmistä edustajista.
Sivu 1 / 2