William Alexanderin piirrokset ja kuvitukset muokkasivat eurooppalaista kuvaa kiinalaisesta kulttuurista 1900-luvulle asti. Kiinasta ja erityisesti Kiinan keisarillisesta palatsista tuli yhtäältä kaipauksen paikkoja ja toisaalta konkreettisten taloudellisten toiveiden kohteita. Kiinalaisen kulttuurin outous kiehtoi Aleksanterin aikalaisia, ja monet toiveet käsittämättömistä taloudellisista voitoista Keskisessä kuningaskunnassa saivat mielikuvituksen valtaan. Projektiot kukoistivat kiinalaisen kulttuurin salaperäisyydestä. Eurooppaan kantautui vain vähän tietoa, sillä valtakunta sulkeutui ulkomaailmalta ja katsoi muuta maailmaa halveksuen. Vuonna 1792 Britannian hallituksen retkikunta lähti kiellettyyn kaupunkiin tavoitteenaan taivutella Lähi-idän kuningaskunta liittymään kauppasuhteisiin Britannian imperiumin kanssa. 25-vuotias aloitteleva piirtäjä ja taidemaalari William Alexander sai elämänsä tilaisuuden, ja hänet palkattiin taidemaalari Thomas Hickeyn avustajaksi avustamaan retkikuntaa taiteellisesti. Williams oli valittu 15-vuotiaana Lontooseen taidekoulutukseen lahjakkuutensa vuoksi, ja hän oli herättänyt kuninkaallisen hovimaalarin ja Royal Academyn puheenjohtajan Joshua Reynoldsin huomion Royal Academy Schoolsissa. Jälkimmäinen seurasi nuoren oppilaan taideharjoittelua ja kannusti häntä. Reynoldsin suosituksesta Williams otettiin lopulta myös Kiinan poliittisen retkikunnan taiteelliseen henkilökuntaan.
Kahden vuoden mittaisen Kiinan-matkan ja -oleskelun aikana Williams otti väistämättä taiteellisen johtoaseman mukana olleessa työryhmässä, sillä Thomas Hickeyn nimityksestä tuli täydellinen epäonnistuja, jolla oli mielenterveysongelmia, eikä hän pystynyt tuottamaan yhtään piirrosta tai kuvitusta koko matkan aikana. Nuori Williams sen sijaan kulki Kiinan valtakunnan oudossa maailmassa silmät auki ja hänestä tuli tuhansien piirrosten avulla vieraan maailman kronikoitsija. Williams kohtasi kulttuurin, joka väitti olevansa taloudellisesti, teknisesti ja älyllisesti paljon ylivoimaisempi. Keskimmäinen kuningaskunta oli valtansa huipulla 1700-luvun lopulla Quing-dynastian aikana, ja se hallitsi aluetta, joka ulottui kauas nyky-Kiinan rajojen ulkopuolelle. Keisari hallitsi yli 300 miljoonan asukkaan valtakuntaa, joka ylitti eurooppalaisten mielikuvituksen.
Macartneyn retkikunta epäonnistui täydellisesti muun muassa siksi, että brittiläinen lähettiläs kieltäytyi tekemästä alistumisen seremoniallisen eleen, kumarruksen, keisarin edessä. Retkikunnan palattua vuonna 1794 sen 2000 piirrosta kiinalaisesta kulttuurista ja arkielämästä keskisessä kuningaskunnassa käytettiin virallisten matkakertomusten kuvituksena, ja ne saavuttivat suuren suosion Britanniassa ja kaikkialla Euroopassa. Vuosina 1798-1814 julkaistiin kolme kuvateosta, joiden piirustukset toimivat malleina. Williams loi keisarillisen hovin loiston ja mahtipontisuuden, ihmiset ja kulttuurin yksityiskohtaisesti ja todentuntuisesti, ilman muiden taiteilijoiden kolonialistista ylemmyyden tunnetta ja poseerausta.
William Alexanderin piirrokset ja kuvitukset muokkasivat eurooppalaista kuvaa kiinalaisesta kulttuurista 1900-luvulle asti. Kiinasta ja erityisesti Kiinan keisarillisesta palatsista tuli yhtäältä kaipauksen paikkoja ja toisaalta konkreettisten taloudellisten toiveiden kohteita. Kiinalaisen kulttuurin outous kiehtoi Aleksanterin aikalaisia, ja monet toiveet käsittämättömistä taloudellisista voitoista Keskisessä kuningaskunnassa saivat mielikuvituksen valtaan. Projektiot kukoistivat kiinalaisen kulttuurin salaperäisyydestä. Eurooppaan kantautui vain vähän tietoa, sillä valtakunta sulkeutui ulkomaailmalta ja katsoi muuta maailmaa halveksuen. Vuonna 1792 Britannian hallituksen retkikunta lähti kiellettyyn kaupunkiin tavoitteenaan taivutella Lähi-idän kuningaskunta liittymään kauppasuhteisiin Britannian imperiumin kanssa. 25-vuotias aloitteleva piirtäjä ja taidemaalari William Alexander sai elämänsä tilaisuuden, ja hänet palkattiin taidemaalari Thomas Hickeyn avustajaksi avustamaan retkikuntaa taiteellisesti. Williams oli valittu 15-vuotiaana Lontooseen taidekoulutukseen lahjakkuutensa vuoksi, ja hän oli herättänyt kuninkaallisen hovimaalarin ja Royal Academyn puheenjohtajan Joshua Reynoldsin huomion Royal Academy Schoolsissa. Jälkimmäinen seurasi nuoren oppilaan taideharjoittelua ja kannusti häntä. Reynoldsin suosituksesta Williams otettiin lopulta myös Kiinan poliittisen retkikunnan taiteelliseen henkilökuntaan.
Kahden vuoden mittaisen Kiinan-matkan ja -oleskelun aikana Williams otti väistämättä taiteellisen johtoaseman mukana olleessa työryhmässä, sillä Thomas Hickeyn nimityksestä tuli täydellinen epäonnistuja, jolla oli mielenterveysongelmia, eikä hän pystynyt tuottamaan yhtään piirrosta tai kuvitusta koko matkan aikana. Nuori Williams sen sijaan kulki Kiinan valtakunnan oudossa maailmassa silmät auki ja hänestä tuli tuhansien piirrosten avulla vieraan maailman kronikoitsija. Williams kohtasi kulttuurin, joka väitti olevansa taloudellisesti, teknisesti ja älyllisesti paljon ylivoimaisempi. Keskimmäinen kuningaskunta oli valtansa huipulla 1700-luvun lopulla Quing-dynastian aikana, ja se hallitsi aluetta, joka ulottui kauas nyky-Kiinan rajojen ulkopuolelle. Keisari hallitsi yli 300 miljoonan asukkaan valtakuntaa, joka ylitti eurooppalaisten mielikuvituksen.
Macartneyn retkikunta epäonnistui täydellisesti muun muassa siksi, että brittiläinen lähettiläs kieltäytyi tekemästä alistumisen seremoniallisen eleen, kumarruksen, keisarin edessä. Retkikunnan palattua vuonna 1794 sen 2000 piirrosta kiinalaisesta kulttuurista ja arkielämästä keskisessä kuningaskunnassa käytettiin virallisten matkakertomusten kuvituksena, ja ne saavuttivat suuren suosion Britanniassa ja kaikkialla Euroopassa. Vuosina 1798-1814 julkaistiin kolme kuvateosta, joiden piirustukset toimivat malleina. Williams loi keisarillisen hovin loiston ja mahtipontisuuden, ihmiset ja kulttuurin yksityiskohtaisesti ja todentuntuisesti, ilman muiden taiteilijoiden kolonialistista ylemmyyden tunnetta ja poseerausta.
Sivu 1 / 9