William Blake Richmond oli käytännössä syntynyt lahjakkaaksi. Hänen isänsä George oli jo merkittävä muotokuvamaalari, ja hänen isoisänsä Thomas oli niittänyt mainetta miniatyyrien maalaajana Englannin taidemaailmassa. Niinpä oli lähes väistämätöntä, että nuori William Blake seurasi näiden jalanjälkiä.
Marraskuun 29. päivänä 1842 Lontoon West Endissä sijaitsevassa Marylebonessa syntynyt tuleva Royal Academy of Arts -ylioppilas, joka oli saanut nimensä perheen läheisen ystävän, kuuluisan kirjailijan ja taidemaalarin William Blaken mukaan, sai lapsena opetusta lähinnä kotona yksityisopettajilta. Lisäksi hän vietti paljon aikaa John Ruskinin, yhden viktoriaanisen aikakauden merkittävimmistä taidekriitikoista, kotona, jossa hän sai piirustustunteja. Hän alkoi opiskella vanhoja mestareita jo teini-iässä. Vuosina 1859 ja 1860 tehdyt opintomatkat Italiassa vaikuttivat häneen voimakkaasti tyylillisesti. Hänen esikuviinsa kuuluivat muun muassa Tintoretto, Giotto ja Michelangelo. Hän oli myös läheinen preraafaliittien kanssa, joka oli 1800-luvun puolivälissä Englannissa muodostunut taiteilijaryhmä, joka pyrki teoksissaan luomaan luonnon uudelleen ja sai vaikutteita Italian Trecenton ja Quattrocenton, renessanssin ja saksalaisten natsareenien maalareilta. William Blake Richmondin ensimmäinen maalaus Enid ja Geraint valmistui vuonna 1859. Hän myi sen 20 punnalla ja sijoitti rahat ensimmäiseen Italian-matkalleen.
Maalaustaiteessa hän oli hyvin monipuolinen, eikä häntä voi määritellä tiettyyn tyylilajiin. Hän kuitenkin suosi naisia (erityisesti muotokuvissa) ja mytologisia aiheita. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat "Hera Hephaistoksen talossa", "Venus ja Anchises" tai "Elektra Agamemnonin haudalla". William Blake Richmond saavutti suurta tunnustusta taidemaalarin työnsä lisäksi myös kuvanveistäjänä sekä lasi- ja mosaiikkisuunnittelijana. Kaikille hänen töilleen ovat ominaisia rohkeat värit ja materiaalit, mikä tekee hänestä yhden merkittävimmistä Arts and Crafts -liikkeen edustajista. Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluu Lontoon Pyhän Paavalin katedraalin koristelu. Myöhemmin hän aloitti akateemisen uran, ja hänestä tuli Oxfordin yliopiston kuvataiteen Slade-professori viideksi vuodeksi vuonna 1878. Kuninkaallisessa akatemiassa hän opetti maalaustaiteen professorina. Hän kunnostautui myös taidekirjailijana ja taidenäyttelyiden järjestäjänä. Vuonna 1888 hänet valittiin Kuninkaallisen akatemian jäseneksi ja vuonna 1897 hänet aateloitiin kylpyläritarikunnan ritarikomentajaksi. Ehkä hänen tärkein tittelinsä on kuitenkin ympäristönsuojelijan titteli. Hän oli massiivisesti sitoutunut parempaan ilmaan Lontoossa, sillä kaupungin synkät valo-olosuhteet talvella ja voimakkaat hengitystieongelmat, jotka johtuivat suuresta hiilipöly- ja nokipäästöstä, olivat hänelle kauhistus.
William Blake Richmond oli käytännössä syntynyt lahjakkaaksi. Hänen isänsä George oli jo merkittävä muotokuvamaalari, ja hänen isoisänsä Thomas oli niittänyt mainetta miniatyyrien maalaajana Englannin taidemaailmassa. Niinpä oli lähes väistämätöntä, että nuori William Blake seurasi näiden jalanjälkiä.
Marraskuun 29. päivänä 1842 Lontoon West Endissä sijaitsevassa Marylebonessa syntynyt tuleva Royal Academy of Arts -ylioppilas, joka oli saanut nimensä perheen läheisen ystävän, kuuluisan kirjailijan ja taidemaalarin William Blaken mukaan, sai lapsena opetusta lähinnä kotona yksityisopettajilta. Lisäksi hän vietti paljon aikaa John Ruskinin, yhden viktoriaanisen aikakauden merkittävimmistä taidekriitikoista, kotona, jossa hän sai piirustustunteja. Hän alkoi opiskella vanhoja mestareita jo teini-iässä. Vuosina 1859 ja 1860 tehdyt opintomatkat Italiassa vaikuttivat häneen voimakkaasti tyylillisesti. Hänen esikuviinsa kuuluivat muun muassa Tintoretto, Giotto ja Michelangelo. Hän oli myös läheinen preraafaliittien kanssa, joka oli 1800-luvun puolivälissä Englannissa muodostunut taiteilijaryhmä, joka pyrki teoksissaan luomaan luonnon uudelleen ja sai vaikutteita Italian Trecenton ja Quattrocenton, renessanssin ja saksalaisten natsareenien maalareilta. William Blake Richmondin ensimmäinen maalaus Enid ja Geraint valmistui vuonna 1859. Hän myi sen 20 punnalla ja sijoitti rahat ensimmäiseen Italian-matkalleen.
Maalaustaiteessa hän oli hyvin monipuolinen, eikä häntä voi määritellä tiettyyn tyylilajiin. Hän kuitenkin suosi naisia (erityisesti muotokuvissa) ja mytologisia aiheita. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat "Hera Hephaistoksen talossa", "Venus ja Anchises" tai "Elektra Agamemnonin haudalla". William Blake Richmond saavutti suurta tunnustusta taidemaalarin työnsä lisäksi myös kuvanveistäjänä sekä lasi- ja mosaiikkisuunnittelijana. Kaikille hänen töilleen ovat ominaisia rohkeat värit ja materiaalit, mikä tekee hänestä yhden merkittävimmistä Arts and Crafts -liikkeen edustajista. Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluu Lontoon Pyhän Paavalin katedraalin koristelu. Myöhemmin hän aloitti akateemisen uran, ja hänestä tuli Oxfordin yliopiston kuvataiteen Slade-professori viideksi vuodeksi vuonna 1878. Kuninkaallisessa akatemiassa hän opetti maalaustaiteen professorina. Hän kunnostautui myös taidekirjailijana ja taidenäyttelyiden järjestäjänä. Vuonna 1888 hänet valittiin Kuninkaallisen akatemian jäseneksi ja vuonna 1897 hänet aateloitiin kylpyläritarikunnan ritarikomentajaksi. Ehkä hänen tärkein tittelinsä on kuitenkin ympäristönsuojelijan titteli. Hän oli massiivisesti sitoutunut parempaan ilmaan Lontoossa, sillä kaupungin synkät valo-olosuhteet talvella ja voimakkaat hengitystieongelmat, jotka johtuivat suuresta hiilipöly- ja nokipäästöstä, olivat hänelle kauhistus.
Sivu 1 / 1