William Dobson oli Englannin kaikkien aikojen suurin taidemaalari - näin totesi filosofi ja kirjailija John Aubrey aikalaisestaan. Vielä yli 350 vuotta myöhemmin tämä lausunto tekee enemmän kuin oikeutta taiteilijan työlle ja elämälle.
William Dobsonin tie taiteilijaksi ei välttämättä kulkenut suoraviivaisesti. Melko konservatiivisen oikeustieteilijän pojalle halu ryhtyä taiteilijaksi oli kaikkea muuta kuin hänen asemaansa sopivaa. Jos hänen isänsä olisi ollut hieman vakavampi ja vakavampi, se ei luultavasti olisi myöskään onnistunut. Hänen isänsä elintaso ylitti kuitenkin hänen varansa. Kun William Dobson oli 14-vuotias, perhe oli taloudellisesti raunioina, ja nuoren miehen oli elätettävä itsensä. Hän aloitti oppisopimuskoulutuksen julistemaalarin - nykyään sanoisimme mainospiirtäjän - luona. Samalla hän oppi myös liiketoiminnan kaupallisesta puolesta ja hankki taidekaupan tuntemusta. 21-vuotiaana Dobson vaihtoi ammattia ja alkoi työskennellä saksalaissyntyisen taiteilijan Francis Cleynin palveluksessa. Cleyn oli aiemmin työskennellyt Tanskan kuninkaallisessa hovissa ja oli sittemmin vakiinnuttanut asemansa Lontoossa menestyksekkäänä seinävaatteiden suunnittelijana. Tänä aikana Dobsonilla oli suuri etuoikeus päästä käsiksi kuninkaalliseen taidekokoelmaan. Tämä kokemus vaikutti ratkaisevasti hänen taiteelliseen kehitykseensä. Ilman suoraa kosketusta TAITEILIJA0:n, TAITEILIJA1:n tai TAITEILIJA2:n teoksiin Dobson ei todennäköisesti olisi löytänyt hänelle tyypillistä maalaustyyliä. Värivalinnat, niiden rakenne ja levitystapa muistuttavat vahvasti italialaista, erityisesti venetsialaista maalausta.
Vuosien 1642 ja 1649 välisen Englannin sisällissodan myllerryksessä William Dobson löysi itsensä Oxfordin yliopistokaupungista. Hän muutti studioon St. Johns Collegessa, jossa hän ansaitsi rahaa maalaamalla muotokuvia. Hän loi poikkeuksellisen paljon kuvia hovin ja yliopistojen työntekijöistä, kuvasi runoilijoita ja filosofeja, poliitikkoja ja ulkomaisia diplomaatteja. Ennen kaikkea hän maalasi mielellään kuninkaallisten "Cavaliersin" upseereita ja kannattajia. Tämän myrskyisän kauden maalaukset kuuluvat englantilaisen barokin suurimpiin teoksiin. Koska Vilhelm oli monarkian ja kuningas Kaarle I:n kiihkeä kannattaja, "pyöreiden päiden" eli parlamentaristien voitosta tuli hänelle suuri ongelma. Hän menetti kaikki etuoikeudet ja omaisuutensa. Lyhyeksi aikaa hän joutui jopa vankilaan. Aivan liian lyhyen, vain 35 vuotta kestäneen elämänsä aikana William Dobson oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa Elizabeth kuoli varhain, ja hänen toinen vaimonsa Judith jäi eloon monella vuodella.
Taiteilijan laajasta tuotannosta vain noin kuusikymmentä maalausta on säilynyt ajan testissä. Niitä on ripustettu eri puolille Englantia, ja niitä on muun muassa Skotlannin kansallisgalleriassa, Tate-galleriassa, Greenwichin Queens Housessa ja Liverpoolin Walker Art Galleryssa. Jotkut niistä ovat yksityisomistuksessa ja koristavat englantilaisten maalaistalojen arvokkaita saleja.
William Dobson oli Englannin kaikkien aikojen suurin taidemaalari - näin totesi filosofi ja kirjailija John Aubrey aikalaisestaan. Vielä yli 350 vuotta myöhemmin tämä lausunto tekee enemmän kuin oikeutta taiteilijan työlle ja elämälle.
William Dobsonin tie taiteilijaksi ei välttämättä kulkenut suoraviivaisesti. Melko konservatiivisen oikeustieteilijän pojalle halu ryhtyä taiteilijaksi oli kaikkea muuta kuin hänen asemaansa sopivaa. Jos hänen isänsä olisi ollut hieman vakavampi ja vakavampi, se ei luultavasti olisi myöskään onnistunut. Hänen isänsä elintaso ylitti kuitenkin hänen varansa. Kun William Dobson oli 14-vuotias, perhe oli taloudellisesti raunioina, ja nuoren miehen oli elätettävä itsensä. Hän aloitti oppisopimuskoulutuksen julistemaalarin - nykyään sanoisimme mainospiirtäjän - luona. Samalla hän oppi myös liiketoiminnan kaupallisesta puolesta ja hankki taidekaupan tuntemusta. 21-vuotiaana Dobson vaihtoi ammattia ja alkoi työskennellä saksalaissyntyisen taiteilijan Francis Cleynin palveluksessa. Cleyn oli aiemmin työskennellyt Tanskan kuninkaallisessa hovissa ja oli sittemmin vakiinnuttanut asemansa Lontoossa menestyksekkäänä seinävaatteiden suunnittelijana. Tänä aikana Dobsonilla oli suuri etuoikeus päästä käsiksi kuninkaalliseen taidekokoelmaan. Tämä kokemus vaikutti ratkaisevasti hänen taiteelliseen kehitykseensä. Ilman suoraa kosketusta TAITEILIJA0:n, TAITEILIJA1:n tai TAITEILIJA2:n teoksiin Dobson ei todennäköisesti olisi löytänyt hänelle tyypillistä maalaustyyliä. Värivalinnat, niiden rakenne ja levitystapa muistuttavat vahvasti italialaista, erityisesti venetsialaista maalausta.
Vuosien 1642 ja 1649 välisen Englannin sisällissodan myllerryksessä William Dobson löysi itsensä Oxfordin yliopistokaupungista. Hän muutti studioon St. Johns Collegessa, jossa hän ansaitsi rahaa maalaamalla muotokuvia. Hän loi poikkeuksellisen paljon kuvia hovin ja yliopistojen työntekijöistä, kuvasi runoilijoita ja filosofeja, poliitikkoja ja ulkomaisia diplomaatteja. Ennen kaikkea hän maalasi mielellään kuninkaallisten "Cavaliersin" upseereita ja kannattajia. Tämän myrskyisän kauden maalaukset kuuluvat englantilaisen barokin suurimpiin teoksiin. Koska Vilhelm oli monarkian ja kuningas Kaarle I:n kiihkeä kannattaja, "pyöreiden päiden" eli parlamentaristien voitosta tuli hänelle suuri ongelma. Hän menetti kaikki etuoikeudet ja omaisuutensa. Lyhyeksi aikaa hän joutui jopa vankilaan. Aivan liian lyhyen, vain 35 vuotta kestäneen elämänsä aikana William Dobson oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa Elizabeth kuoli varhain, ja hänen toinen vaimonsa Judith jäi eloon monella vuodella.
Taiteilijan laajasta tuotannosta vain noin kuusikymmentä maalausta on säilynyt ajan testissä. Niitä on ripustettu eri puolille Englantia, ja niitä on muun muassa Skotlannin kansallisgalleriassa, Tate-galleriassa, Greenwichin Queens Housessa ja Liverpoolin Walker Art Galleryssa. Jotkut niistä ovat yksityisomistuksessa ja koristavat englantilaisten maalaistalojen arvokkaita saleja.
Sivu 1 / 1