1700-luvun suuret löytöretket merkitsevät sitä, että Euroopan suurvallat ottivat maailman haltuunsa. Maailman tieteellisen tutkimisen lisäksi etualalla olivat konkreettiset sotilaalliset ja taloudelliset edut. James Cook loi maapallon kiertomatkallaan ja Tyynen valtameren tutkimuksellaan perustan brittiläisen imperiumin siirtomaavaltaistumiselle. Kartografien työ täytti tuon ajan maailmankuvan valkoiset täplät ja toi Euroopan kosketuksiin mitä erilaisimpien alkuperäiskansojen kulttuurien kanssa. Cookin matkat Etelämerelle ja Etelämantereen reunoille herättivät myös ihmisten mielikuvituksen maassa, joka oli teollisen vallankumouksen kaltaisen mullistavan muutoksen alussa. Samaan aikaan Cookin matkakertomusten kanssa Englannin teollisuuskeskuksissa oli syntymässä vallankumouksellinen teknologia, höyrykone. Löydökset ja moderni teknologia muodostivat perustan Britannian maailmanlaajuiselle vallalle.
Kartografian, luonnontieteiden ja etnografian edustajat matkasivat retkillä aina yhdessä kuvataiteen edustajan kanssa, jonka tehtävänä oli tuottaa kuvia uusista maailmoista. William Hodgesille, joka siihen asti tunnettiin teatteri- ja maisemamaalarina, osallistuminen James Cookin toiselle Etelämerenmatkalle tarjosi tilaisuuden saada suosiota ja tunnustusta. Kun Royal Society valitsi Hodgesin, tämä tarjosi kaksi mahdollisuutta. Ensinnäkin, olla ensimmäinen taiteilija, joka suunnittelee uudet maailmat, ja toiseksi, aloittaa uusi ura kotona onnistuneen kotiinpaluun jälkeen. Vuonna 1772 kaksi James Cookin komennossa ollutta alusta lähti kiertämään maapalloa. Kap Hornin ohituksen jälkeen retkikunta purjehti kohti Etelämannerta ja ylitti ensimmäisenä aluksena eteläisen napapiirin. Tämä uraauurtava saavutus johti muun muassa siihen, että Etelämantereella sijaitseva vuori nimettiin taiteilijan mukaan Hodges Knolliksi. Tämän jälkeen alukset ottivat kurssin kohti Etelämerta ja Uutta-Seelantia. Hodgesin löytöretken aikana tekemille luonnoksille on ominaista se tarkkuus ja yksityiskohtaisuus, jolla ne kuvaavat alkuasukkaiden elämää. Myöhemmin ilmestyneet Etelämeren kuvat tarjosivat eurooppalaisille kaipauksen paikan, joka edusti rauhallista ja seesteistä elämää sivilisaation rajoitusten ulkopuolella. Retkikunnan palattua vuonna 1775 Hodges sai töitä amiraliteetista, jossa hän työsti luonnoksiaan ja teki niistä maalauksia tai kaiverruksia. Cookin matkakertomukset ilmestyivät Hodgesin kaiverrusten kanssa.
Maalaukset ja kaiverrukset aiheuttivat kuitenkin kiivasta keskustelua retkikunnan jäsenten keskuudessa. Preussilaiset luonnontieteilijät Georg ja Johann Forster, jotka olivat olleet matkalla mukana tieteellisesti, arvostelivat erityisesti Hodgesin maalausten etnografisia epätarkkuuksia. Etelämeren idyllin ja tieteellisen tarkkuuden välisessä ristiriidassa brittimaalari valitsi ensin mainitun. Hodges vastasi aikalaistensa kaipuuseen. Kaikki, mikä oli ristiriidassa tämän kuvan tai ajan moraalikäsitysten kanssa, on säilynyt vain alkuperäisissä luonnoksissa.
1700-luvun suuret löytöretket merkitsevät sitä, että Euroopan suurvallat ottivat maailman haltuunsa. Maailman tieteellisen tutkimisen lisäksi etualalla olivat konkreettiset sotilaalliset ja taloudelliset edut. James Cook loi maapallon kiertomatkallaan ja Tyynen valtameren tutkimuksellaan perustan brittiläisen imperiumin siirtomaavaltaistumiselle. Kartografien työ täytti tuon ajan maailmankuvan valkoiset täplät ja toi Euroopan kosketuksiin mitä erilaisimpien alkuperäiskansojen kulttuurien kanssa. Cookin matkat Etelämerelle ja Etelämantereen reunoille herättivät myös ihmisten mielikuvituksen maassa, joka oli teollisen vallankumouksen kaltaisen mullistavan muutoksen alussa. Samaan aikaan Cookin matkakertomusten kanssa Englannin teollisuuskeskuksissa oli syntymässä vallankumouksellinen teknologia, höyrykone. Löydökset ja moderni teknologia muodostivat perustan Britannian maailmanlaajuiselle vallalle.
Kartografian, luonnontieteiden ja etnografian edustajat matkasivat retkillä aina yhdessä kuvataiteen edustajan kanssa, jonka tehtävänä oli tuottaa kuvia uusista maailmoista. William Hodgesille, joka siihen asti tunnettiin teatteri- ja maisemamaalarina, osallistuminen James Cookin toiselle Etelämerenmatkalle tarjosi tilaisuuden saada suosiota ja tunnustusta. Kun Royal Society valitsi Hodgesin, tämä tarjosi kaksi mahdollisuutta. Ensinnäkin, olla ensimmäinen taiteilija, joka suunnittelee uudet maailmat, ja toiseksi, aloittaa uusi ura kotona onnistuneen kotiinpaluun jälkeen. Vuonna 1772 kaksi James Cookin komennossa ollutta alusta lähti kiertämään maapalloa. Kap Hornin ohituksen jälkeen retkikunta purjehti kohti Etelämannerta ja ylitti ensimmäisenä aluksena eteläisen napapiirin. Tämä uraauurtava saavutus johti muun muassa siihen, että Etelämantereella sijaitseva vuori nimettiin taiteilijan mukaan Hodges Knolliksi. Tämän jälkeen alukset ottivat kurssin kohti Etelämerta ja Uutta-Seelantia. Hodgesin löytöretken aikana tekemille luonnoksille on ominaista se tarkkuus ja yksityiskohtaisuus, jolla ne kuvaavat alkuasukkaiden elämää. Myöhemmin ilmestyneet Etelämeren kuvat tarjosivat eurooppalaisille kaipauksen paikan, joka edusti rauhallista ja seesteistä elämää sivilisaation rajoitusten ulkopuolella. Retkikunnan palattua vuonna 1775 Hodges sai töitä amiraliteetista, jossa hän työsti luonnoksiaan ja teki niistä maalauksia tai kaiverruksia. Cookin matkakertomukset ilmestyivät Hodgesin kaiverrusten kanssa.
Maalaukset ja kaiverrukset aiheuttivat kuitenkin kiivasta keskustelua retkikunnan jäsenten keskuudessa. Preussilaiset luonnontieteilijät Georg ja Johann Forster, jotka olivat olleet matkalla mukana tieteellisesti, arvostelivat erityisesti Hodgesin maalausten etnografisia epätarkkuuksia. Etelämeren idyllin ja tieteellisen tarkkuuden välisessä ristiriidassa brittimaalari valitsi ensin mainitun. Hodges vastasi aikalaistensa kaipuuseen. Kaikki, mikä oli ristiriidassa tämän kuvan tai ajan moraalikäsitysten kanssa, on säilynyt vain alkuperäisissä luonnoksissa.
Sivu 1 / 2