1500-lukua ei varsinaisesti tunnettu naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Naisilta evättiin esimerkiksi pääsy koulutukseen, kuten taideakatemioihin. Tästä huolimatta 1500-luvulla syntyi joitakin poikkeuksellisia naistaiteilijoita.
Yksi heistä oli Lavinia Fontana, joka syntyi Bolognassa vuonna 1552. Hänen isänsä Prospero Fontana oli muotokuvamaalari, ja hän alkoi kouluttaa häntä jo varhain. Bolognassa sijaitsi mahtava Bolognan yliopisto, ja vaikka hän ei saanut mennä luentosaleihin, Lavinia piti tiiviisti yhteyttä oppineisiin ja tiedemiehiin. Nämä vierailivat Lavinian isän luona, ja jotkut heistä ottivat muotokuvia Laviniasta, heistä tuli hänen ystäviään ja he vaikuttivat hänen taiteeseensa.
Kaunis ja oppinut Lavinia oli suosittu bolognalaisen yläluokan keskuudessa, ja hänellä oli helppo pääsy malleihinsa, joiden kanssa hänellä oli epätavallisen läheinen suhde. Pian hänen maalaamiaan tauluja pidettiin tyylikkäänä, erityisesti aatelisneitojen keskuudessa. Hänen empatiakykynsä ja poikkeuksellinen silmänsä yksityiskohdille, kuten koruille, olivat hänelle eduksi. Hän sai enemmän tilauksia kuin kukaan muu Bolognan taidemaalari, ja hänelle maksettiin paljon palkkaa. Mutta ottaakseen isänsä studion haltuunsa arvostettuna naisena hän tarvitsi aviomiehen. Niinpä hän meni vuonna 1577 naimisiin taiteilija Gian Paolo Zappin kanssa, joka allekirjoitti tilaisuutta varten varsin erikoisen avioehtosopimuksen. Siinä todettiin esimerkiksi, että Paolo Zappi asuisi Lavinian kanssa hänen appensa Prospero Fontanan talossa ja että pariskunnan taiteesta saamat voitot menisivät appiukolle. Lavinian avioliitto osoittautui epätavalliseksi myös roolijaon suhteen, joten hänen miehensä luopui omasta taiteilijanurastaan ja tuki vaimoaan siitä lähtien myymällä tämän maalauksia, neuvottelemalla sopimuksia tämän puolesta mutta myös hoitamalla kotitaloutta. Se oli tuolloin täysin uusi konsepti, jonka ansiosta Lavinia pystyi keskittymään täysin taiteeseensa ja saamaan silti yksitoista lasta. Muotokuvien lisäksi, joita pidettiin tuohon aikaan vielä hyväksyttävinä naisille, hän maalasi myös uskonnollisia motiiveja ja myöhemmässä elämässään suuria alttaritauluja. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka uskaltautui maalaamaan alastonkuvia yksityisten mesenaattien makuuhuoneisiin tarkoitetuissa teoksissa.
Vuonna 1603, isänsä kuoleman jälkeen, valtapari Lavinia ja Gian muutti perheineen Roomaan, ja hyvin harjoiteltu tiimi menestyi hyvin myös täällä. Lavinia sai merkittäviä julkisia tilauksia, kuten alttaritauluja paavi Klemens VII:lle, ja uransa huipulla hänet valittiin Rooman akatemian jäseneksi, mikä oli kunnia, joka myönnettiin vain aikansa parhaille maalaustaiteilijoille. Lavinia Fontana, maailmankaunotar, yhdentoista lapsen äiti ja kuuluisa taiteilija, kuoli Roomassa vuonna 1613.
1500-lukua ei varsinaisesti tunnettu naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Naisilta evättiin esimerkiksi pääsy koulutukseen, kuten taideakatemioihin. Tästä huolimatta 1500-luvulla syntyi joitakin poikkeuksellisia naistaiteilijoita.
Yksi heistä oli Lavinia Fontana, joka syntyi Bolognassa vuonna 1552. Hänen isänsä Prospero Fontana oli muotokuvamaalari, ja hän alkoi kouluttaa häntä jo varhain. Bolognassa sijaitsi mahtava Bolognan yliopisto, ja vaikka hän ei saanut mennä luentosaleihin, Lavinia piti tiiviisti yhteyttä oppineisiin ja tiedemiehiin. Nämä vierailivat Lavinian isän luona, ja jotkut heistä ottivat muotokuvia Laviniasta, heistä tuli hänen ystäviään ja he vaikuttivat hänen taiteeseensa.
Kaunis ja oppinut Lavinia oli suosittu bolognalaisen yläluokan keskuudessa, ja hänellä oli helppo pääsy malleihinsa, joiden kanssa hänellä oli epätavallisen läheinen suhde. Pian hänen maalaamiaan tauluja pidettiin tyylikkäänä, erityisesti aatelisneitojen keskuudessa. Hänen empatiakykynsä ja poikkeuksellinen silmänsä yksityiskohdille, kuten koruille, olivat hänelle eduksi. Hän sai enemmän tilauksia kuin kukaan muu Bolognan taidemaalari, ja hänelle maksettiin paljon palkkaa. Mutta ottaakseen isänsä studion haltuunsa arvostettuna naisena hän tarvitsi aviomiehen. Niinpä hän meni vuonna 1577 naimisiin taiteilija Gian Paolo Zappin kanssa, joka allekirjoitti tilaisuutta varten varsin erikoisen avioehtosopimuksen. Siinä todettiin esimerkiksi, että Paolo Zappi asuisi Lavinian kanssa hänen appensa Prospero Fontanan talossa ja että pariskunnan taiteesta saamat voitot menisivät appiukolle. Lavinian avioliitto osoittautui epätavalliseksi myös roolijaon suhteen, joten hänen miehensä luopui omasta taiteilijanurastaan ja tuki vaimoaan siitä lähtien myymällä tämän maalauksia, neuvottelemalla sopimuksia tämän puolesta mutta myös hoitamalla kotitaloutta. Se oli tuolloin täysin uusi konsepti, jonka ansiosta Lavinia pystyi keskittymään täysin taiteeseensa ja saamaan silti yksitoista lasta. Muotokuvien lisäksi, joita pidettiin tuohon aikaan vielä hyväksyttävinä naisille, hän maalasi myös uskonnollisia motiiveja ja myöhemmässä elämässään suuria alttaritauluja. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka uskaltautui maalaamaan alastonkuvia yksityisten mesenaattien makuuhuoneisiin tarkoitetuissa teoksissa.
Vuonna 1603, isänsä kuoleman jälkeen, valtapari Lavinia ja Gian muutti perheineen Roomaan, ja hyvin harjoiteltu tiimi menestyi hyvin myös täällä. Lavinia sai merkittäviä julkisia tilauksia, kuten alttaritauluja paavi Klemens VII:lle, ja uransa huipulla hänet valittiin Rooman akatemian jäseneksi, mikä oli kunnia, joka myönnettiin vain aikansa parhaille maalaustaiteilijoille. Lavinia Fontana, maailmankaunotar, yhdentoista lapsen äiti ja kuuluisa taiteilija, kuoli Roomassa vuonna 1613.
Sivu 1 / 1