Sivu 1 / 2
Irlantilaisen taidemaalarin William Orpenin töitä hallitsee kaksi aihetta, muotokuvat ja sotamaalaukset. Molemmissa hän saavutti suuren suosion virallisena kronikoitsijana Britannian hallituksen ja sotilasjohdon palveluksessa. Tämä on jo henkilön ja taiteilijan erinomainen ominaispiirre. Hän oli koko elämänsä ajan kiihkeän brittiläisen nationalismin kannattaja. Irlannissa syntynyt Orpen edusti maan jakautumista katoliseen enemmistöön sekä protestanttiseen ja brittiläiseen eliittiin. Lakimiehen poikana hän kasvoi sotilaallisen asenteen vallitessa. Irlannin katolilaisten ja irlantilaisten kansallismielisten pääsiäiskapina vuonna 1916 järkytti Orpenia siinä määrin, että hän jätti kotimaansa lopullisesti eikä enää koskaan astunut Irlannin maaperälle. Näin myös hänen hankkeensa Irlannin kulttuurisesta uudelleensyntymisestä brittiläisen identiteetin pohjalta epäonnistui. Hänen irlantilaisen renessanssin piiriin kuuluvilla taiteellisilla luomuksillaan oli kuitenkin huomattava vaikutus seuraavan sukupolven irlantilaisiin taiteilijoihin, esimerkiksi Sean Keatingiin. Tähän vaikutti myös hänen opettamisensa Dublinin Metropolitan School of Artissa, josta hän luopui vuonna 1914.
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen irrotti Orpenin irlantilaisesta tehtävästään ja antoi hänen nationalismilleen taiteellisen tarkoituksen. Orpen ilmoittautui vapaaehtoiseksi sotapalvelukseen vuonna 1914, liittyi Britannian sotapropagandatoimiston sotataiteilijaprojektiin vuonna 1916 ja sitoutui täysin tavoitteeseen, joka oli Britannian voitto Saksan valtakunnasta. Taiteilijan toiminta sodan alussa osoittaa hänen kansallismielisen suuntautumisensa. Orpen myi varakkaille kansalaisille tyhjiä kankaita Britannian Punaisen Ristin ja sotavammojen hoidon hyväksi, ja niihin maalattiin myöhemmin muotokuvia. Hän aloitti taiteellisen propagandatyönsä suositulla karikatyyrillä, jonka kuvaava nimi oli "Keisari Vilhelm II paholaisena".
Aluksi hän teki muotokuvia sotilaista, mutta vuonna 1917 hän matkusti länsirintamalle ja kuvasi siellä juoksuhaudoissa käytyjä taisteluita. Hänen tunnetuimpiin kuviinsa kuuluvat "Dead German Soldiers in a Trench" (kuolleita saksalaissotilaita juoksuhaudassa) ja "Tank" (tankki), jossa brittiläinen tankki ajaa saksalaisten esteiden yli ja hautaa juoksuhaudan. Sodan päätyttyä Orpen sai sotilaallisia kunnianosoituksia ja hänet otettiin Royal Academy of Artsin jäseneksi. Britannian sotilasjohto määräsi Orpenin viralliseksi muotokuvataiteilijaksi Versailles'n rauhanneuvotteluihin, joissa hän muun muassa ikuisti Versailles'n sopimuksen allekirjoittamisen palatsin peilisalissa ja loi siitä maalauksen. Taiteilija aiheutti kuitenkin skandaalin sotamaalauksellaan Royal Academyn näyttelyssä vuonna 1923. Tuntematon brittisotilas Ranskassa -nimellä varustettu Orpenin teos herätti tuon ajan moraalista herkkyyttä. Kaksi brittisotilasta asetettiin Union Jackin peittämän arkun viereen, ja he pitivät kunniavartiota paljain rintoin. Lehdistössä esitettyjen vastalauseiden ja sotaministeriön lausunnon jälkeen taiteilija suunnitteli maalauksensa uudelleen.
Irlantilaisen taidemaalarin William Orpenin töitä hallitsee kaksi aihetta, muotokuvat ja sotamaalaukset. Molemmissa hän saavutti suuren suosion virallisena kronikoitsijana Britannian hallituksen ja sotilasjohdon palveluksessa. Tämä on jo henkilön ja taiteilijan erinomainen ominaispiirre. Hän oli koko elämänsä ajan kiihkeän brittiläisen nationalismin kannattaja. Irlannissa syntynyt Orpen edusti maan jakautumista katoliseen enemmistöön sekä protestanttiseen ja brittiläiseen eliittiin. Lakimiehen poikana hän kasvoi sotilaallisen asenteen vallitessa. Irlannin katolilaisten ja irlantilaisten kansallismielisten pääsiäiskapina vuonna 1916 järkytti Orpenia siinä määrin, että hän jätti kotimaansa lopullisesti eikä enää koskaan astunut Irlannin maaperälle. Näin myös hänen hankkeensa Irlannin kulttuurisesta uudelleensyntymisestä brittiläisen identiteetin pohjalta epäonnistui. Hänen irlantilaisen renessanssin piiriin kuuluvilla taiteellisilla luomuksillaan oli kuitenkin huomattava vaikutus seuraavan sukupolven irlantilaisiin taiteilijoihin, esimerkiksi Sean Keatingiin. Tähän vaikutti myös hänen opettamisensa Dublinin Metropolitan School of Artissa, josta hän luopui vuonna 1914.
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen irrotti Orpenin irlantilaisesta tehtävästään ja antoi hänen nationalismilleen taiteellisen tarkoituksen. Orpen ilmoittautui vapaaehtoiseksi sotapalvelukseen vuonna 1914, liittyi Britannian sotapropagandatoimiston sotataiteilijaprojektiin vuonna 1916 ja sitoutui täysin tavoitteeseen, joka oli Britannian voitto Saksan valtakunnasta. Taiteilijan toiminta sodan alussa osoittaa hänen kansallismielisen suuntautumisensa. Orpen myi varakkaille kansalaisille tyhjiä kankaita Britannian Punaisen Ristin ja sotavammojen hoidon hyväksi, ja niihin maalattiin myöhemmin muotokuvia. Hän aloitti taiteellisen propagandatyönsä suositulla karikatyyrillä, jonka kuvaava nimi oli "Keisari Vilhelm II paholaisena".
Aluksi hän teki muotokuvia sotilaista, mutta vuonna 1917 hän matkusti länsirintamalle ja kuvasi siellä juoksuhaudoissa käytyjä taisteluita. Hänen tunnetuimpiin kuviinsa kuuluvat "Dead German Soldiers in a Trench" (kuolleita saksalaissotilaita juoksuhaudassa) ja "Tank" (tankki), jossa brittiläinen tankki ajaa saksalaisten esteiden yli ja hautaa juoksuhaudan. Sodan päätyttyä Orpen sai sotilaallisia kunnianosoituksia ja hänet otettiin Royal Academy of Artsin jäseneksi. Britannian sotilasjohto määräsi Orpenin viralliseksi muotokuvataiteilijaksi Versailles'n rauhanneuvotteluihin, joissa hän muun muassa ikuisti Versailles'n sopimuksen allekirjoittamisen palatsin peilisalissa ja loi siitä maalauksen. Taiteilija aiheutti kuitenkin skandaalin sotamaalauksellaan Royal Academyn näyttelyssä vuonna 1923. Tuntematon brittisotilas Ranskassa -nimellä varustettu Orpenin teos herätti tuon ajan moraalista herkkyyttä. Kaksi brittisotilasta asetettiin Union Jackin peittämän arkun viereen, ja he pitivät kunniavartiota paljain rintoin. Lehdistössä esitettyjen vastalauseiden ja sotaministeriön lausunnon jälkeen taiteilija suunnitteli maalauksensa uudelleen.