Sivu 1 / 2
1800-luvun Amerikkaa hallitsi kolme suurta teemaa. Maan löytäminen, tutkimusmatkailu ja maaseudun asuttaminen lännessä. Henki oli optimistinen. Kaupungistuminen, joka oli jo edennyt pitkälle itärannikolla, oli tarkoitus viedä länteen. Länsirannikon kaupungeissa oli vuosisadan alkuun mennessä vakiintunut taide-elämä. Erityisesti New Yorkissa ja Philadelphiassa joukko taiteilijoita oli ottanut tehtäväkseen vangita idän maisemat ja luoda ihmisen ja luonnon symbioosi. Philadelphiasta kotoisin oleva taidemaalari William Trost Richards löysi taiteellisen kotinsa amerikkalaisten maisemamaalareiden joukosta.
Richards löysi mieleisensä aiheet henkilökohtaisesta ympäristöstään. Luovan uransa alkuvaiheessa häntä veti puoleensa Hudsonin rannat ja Catskills-vuoristo. Myöhemmin taidemaalari suosi rannikkomaisemia, Atlantin aaltoja ja Rhode Islandin villiromanttisia kallioita. Taiteellisen kehityksensä aikana Richards teki säännöllisesti matkoja Eurooppaan. Romantiikan ajan valon leikit vaikuttivat taiteilijaan ja muovasivat hänen tuulisia merimaisemiaan. Richards keräsi merellistä inspiraatiota opintomatkoillaan Pohjois-Euroopassa. Erityisesti Englanti teki taidemaalariin niin suuren vaikutuksen, että hän vietti viimeiset vuotensa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
William Trost Richards syntyi heräämisen aikaan ja kehittyi taiteilijaksi, jota on vaikea määritellä aikakauden tyypilliseksi edustajaksi. Teokset sopivat Hudson River Schoolin linjaan ja esittävät koko skaalan realismiin suuntautuneen ja romantiikan vaikutteita saaneen taiteen välillä. Samalla kun Yhdysvaltain länsirannikon taidekenttä pyrki rakentamaan yksilöllistä profiilia, eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat taiteeseen jatkuvasti vaikutteita, jotka johtivat kiistoihin ja mullistuksiin. Richardin teokset ovat vivahteikkaita ja niissä näkyy etenkin hänen viimeisinä vuosinaan eurooppalaisten impressionistien vaikutteita. Alkuperäinen realismi väistyy tunnelmallisen ihanteellisen maiseman tieltä.
1800-luvun Amerikkaa hallitsi kolme suurta teemaa. Maan löytäminen, tutkimusmatkailu ja maaseudun asuttaminen lännessä. Henki oli optimistinen. Kaupungistuminen, joka oli jo edennyt pitkälle itärannikolla, oli tarkoitus viedä länteen. Länsirannikon kaupungeissa oli vuosisadan alkuun mennessä vakiintunut taide-elämä. Erityisesti New Yorkissa ja Philadelphiassa joukko taiteilijoita oli ottanut tehtäväkseen vangita idän maisemat ja luoda ihmisen ja luonnon symbioosi. Philadelphiasta kotoisin oleva taidemaalari William Trost Richards löysi taiteellisen kotinsa amerikkalaisten maisemamaalareiden joukosta.
Richards löysi mieleisensä aiheet henkilökohtaisesta ympäristöstään. Luovan uransa alkuvaiheessa häntä veti puoleensa Hudsonin rannat ja Catskills-vuoristo. Myöhemmin taidemaalari suosi rannikkomaisemia, Atlantin aaltoja ja Rhode Islandin villiromanttisia kallioita. Taiteellisen kehityksensä aikana Richards teki säännöllisesti matkoja Eurooppaan. Romantiikan ajan valon leikit vaikuttivat taiteilijaan ja muovasivat hänen tuulisia merimaisemiaan. Richards keräsi merellistä inspiraatiota opintomatkoillaan Pohjois-Euroopassa. Erityisesti Englanti teki taidemaalariin niin suuren vaikutuksen, että hän vietti viimeiset vuotensa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
William Trost Richards syntyi heräämisen aikaan ja kehittyi taiteilijaksi, jota on vaikea määritellä aikakauden tyypilliseksi edustajaksi. Teokset sopivat Hudson River Schoolin linjaan ja esittävät koko skaalan realismiin suuntautuneen ja romantiikan vaikutteita saaneen taiteen välillä. Samalla kun Yhdysvaltain länsirannikon taidekenttä pyrki rakentamaan yksilöllistä profiilia, eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat taiteeseen jatkuvasti vaikutteita, jotka johtivat kiistoihin ja mullistuksiin. Richardin teokset ovat vivahteikkaita ja niissä näkyy etenkin hänen viimeisinä vuosinaan eurooppalaisten impressionistien vaikutteita. Alkuperäinen realismi väistyy tunnelmallisen ihanteellisen maiseman tieltä.