Xavier Rugiens (rugiens.fr) on syntynyt ja asuu Toursissa. Hänen päivittäinen rutiininsa koostuu tiedon järjestämisestä matriisissa. Matriisin toisella puolella hän tykkää työskennellä vihannespuutarhassaan, meditoida zazenissa, lukea kirsikkapuun varjossa, viihdyttää ystäviään ja kohottaa maljan vanhalla Chinonilla. Hän on kirjoittanut runoja hyvin pitkään, mutta mustia novelleja vasta vajaat kaksi vuotta. Hän pitää itseään pikemminkin filosofina tai sanojen kokkina kuin kirjailijana. Hän tykkää hauduttaa dekkarikirjallisuuden suuren padan aineksia: omalaatuista, empaattista ja karua. Hänen kirjoittamisensa on riemukasta, ja joskus hän jopa nauraa yksin ruudun ääressä. Kun häneltä kysytään, miksi hän kirjoittaa, hän vastaa, että "miksi" on aina hyvin salaperäistä ja että hän suosii "miten": hän katsoo itseään polkemassa, mikä on paljon helpompaa kuin miettiä, miksi hän ajaa pyörällä.rn
Xavier Rugiens (rugiens.fr) on syntynyt ja asuu Toursissa. Hänen päivittäinen rutiininsa koostuu tiedon järjestämisestä matriisissa. Matriisin toisella puolella hän tykkää työskennellä vihannespuutarhassaan, meditoida zazenissa, lukea kirsikkapuun varjossa, viihdyttää ystäviään ja kohottaa maljan vanhalla Chinonilla. Hän on kirjoittanut runoja hyvin pitkään, mutta mustia novelleja vasta vajaat kaksi vuotta. Hän pitää itseään pikemminkin filosofina tai sanojen kokkina kuin kirjailijana. Hän tykkää hauduttaa dekkarikirjallisuuden suuren padan aineksia: omalaatuista, empaattista ja karua. Hänen kirjoittamisensa on riemukasta, ja joskus hän jopa nauraa yksin ruudun ääressä. Kun häneltä kysytään, miksi hän kirjoittaa, hän vastaa, että "miksi" on aina hyvin salaperäistä ja että hän suosii "miten": hän katsoo itseään polkemassa, mikä on paljon helpompaa kuin miettiä, miksi hän ajaa pyörällä.rn
Sivu 1 / 1