Barokki oli aistien juhlaa. Maalaustaiteessa kehittyi asetelman laji. Esineiden kuvaamiseen liittyi usein visuaalista ylellisyyttä. Yhteiskunta halusi esitellä sitä, mitä sillä oli. Eksoottisia ruokia, simpukankuoria kalliina keräilyesineinä ja puutarhojen upeimpia kukkia kukkakimppuina. Hollantilaiset taidemaalarit, kuten Jan van Huysum ja Jan Davisz de Heem, palvelivat varakkaiden asiakkaiden toiveita erittäin kiillotetuilla ja tyylikkäillä asetelmilla. Adrian Coorte tarjosi jyrkän vastakohdan kaikkialla läsnä olevalle loistolle. Taidehistorioitsijat yrittävät vielä tänäkin päivänä tulkita, mikä oli hänen asetelmiensa yksinkertaisen ja hillityn esitystavan tarkoitus.
Adrian Coorte käytti maalausalustoja, jotka olivat täysin epätyypillisiä barokin ajalle. Taiteilija liimasi paperia pahviin. Taidemaalari valitsi mielellään paperia, jonka hän otti vanhoista, enää käyttämättömistä tilikirjoista. Hänen teostensa formaatit ovat epätavallisen pieniä. Monet maalaukset ovat pienempiä kuin koulun vihko ja ovat postikortin kokoisia. Taiteilijan elämäkerrasta tunnetaan muun muassa hänen jäsenyytensä Pyhän Luukkaan killassa. Olosuhde, joka sulkee pois taloudelliset syyt materiaalin säästeliäälle käytölle. Historioitsijoiden keskuudessa on teoria, jonka mukaan Coorte käytti teoksiaan yhteiskuntakritiikkiin. Äänensä välineenä hän käytti tuttuja maalauksen keinoja. Samalla hollantilaista pidetään taiteilijana, joka tutki taiteen rajoja. Hänen motiivinsa pelkistyvät yhteen esineeseen. Hänen tulkintansa hedelmistä ja vihanneksista näyttävät tuoreilta markkinoilta. Kriitikot loivat hänen teostensa yksinkertaisuudesta termin parsa- ja mansikkamaalari.
Adrian Coorten maalaukset muodostavat hiljaisen teoksen, joka todistaa taiteilijan suuresta lahjakkuudesta. Hän esittää kuoret ja hedelmät ilman näyttävyyttä. Varhaisissa teoksissa katsoja löytää esineet epäsuorasta tilasta. Coortes sijoitti esineet yksinkertaisille kivilaatoille. Myöhemmissä teoksissa tila muuttuu kuvitteellisemmaksi ja syntyy vain katsojan mielessä. Adrian leikki pinnan rajoilla. Aivan kuten valokuvaaja käyttää objektiivin zoomia, Coorte kokeili tilan täyttämistä ja vaikutusta katsojaan. Monilla asetelmilla on läsnäolollaan vaikutus, jonka taiteen ystävät vangitsevat etäältä. Adrian Coorten maalaukset haluavat tulla löydetyiksi. Katsojan on lähestyttävä niitä ja löydettävä ne yksityiskohtaiset salaisuudet, joilla taiteilija on ikuistanut itsensä. Elinaikanaan taiteilija korosti mielellään sommittelukuvion merkitystä, joka on nähtävissä monissa varhaisissa teoksissa. Viinirypäleiden, persikoiden, parsanvarsien ja aprikoosien taustalla oleva tasanko on toistuva elementti. Katsojassa herää tarjonnan tunne ja tarttumisen halu. Tämä oli taidemaalarille tärkeä näkökohta hänen taiteensa kaupallisessa markkinoinnissa.
Barokki oli aistien juhlaa. Maalaustaiteessa kehittyi asetelman laji. Esineiden kuvaamiseen liittyi usein visuaalista ylellisyyttä. Yhteiskunta halusi esitellä sitä, mitä sillä oli. Eksoottisia ruokia, simpukankuoria kalliina keräilyesineinä ja puutarhojen upeimpia kukkia kukkakimppuina. Hollantilaiset taidemaalarit, kuten Jan van Huysum ja Jan Davisz de Heem, palvelivat varakkaiden asiakkaiden toiveita erittäin kiillotetuilla ja tyylikkäillä asetelmilla. Adrian Coorte tarjosi jyrkän vastakohdan kaikkialla läsnä olevalle loistolle. Taidehistorioitsijat yrittävät vielä tänäkin päivänä tulkita, mikä oli hänen asetelmiensa yksinkertaisen ja hillityn esitystavan tarkoitus.
Adrian Coorte käytti maalausalustoja, jotka olivat täysin epätyypillisiä barokin ajalle. Taiteilija liimasi paperia pahviin. Taidemaalari valitsi mielellään paperia, jonka hän otti vanhoista, enää käyttämättömistä tilikirjoista. Hänen teostensa formaatit ovat epätavallisen pieniä. Monet maalaukset ovat pienempiä kuin koulun vihko ja ovat postikortin kokoisia. Taiteilijan elämäkerrasta tunnetaan muun muassa hänen jäsenyytensä Pyhän Luukkaan killassa. Olosuhde, joka sulkee pois taloudelliset syyt materiaalin säästeliäälle käytölle. Historioitsijoiden keskuudessa on teoria, jonka mukaan Coorte käytti teoksiaan yhteiskuntakritiikkiin. Äänensä välineenä hän käytti tuttuja maalauksen keinoja. Samalla hollantilaista pidetään taiteilijana, joka tutki taiteen rajoja. Hänen motiivinsa pelkistyvät yhteen esineeseen. Hänen tulkintansa hedelmistä ja vihanneksista näyttävät tuoreilta markkinoilta. Kriitikot loivat hänen teostensa yksinkertaisuudesta termin parsa- ja mansikkamaalari.
Adrian Coorten maalaukset muodostavat hiljaisen teoksen, joka todistaa taiteilijan suuresta lahjakkuudesta. Hän esittää kuoret ja hedelmät ilman näyttävyyttä. Varhaisissa teoksissa katsoja löytää esineet epäsuorasta tilasta. Coortes sijoitti esineet yksinkertaisille kivilaatoille. Myöhemmissä teoksissa tila muuttuu kuvitteellisemmaksi ja syntyy vain katsojan mielessä. Adrian leikki pinnan rajoilla. Aivan kuten valokuvaaja käyttää objektiivin zoomia, Coorte kokeili tilan täyttämistä ja vaikutusta katsojaan. Monilla asetelmilla on läsnäolollaan vaikutus, jonka taiteen ystävät vangitsevat etäältä. Adrian Coorten maalaukset haluavat tulla löydetyiksi. Katsojan on lähestyttävä niitä ja löydettävä ne yksityiskohtaiset salaisuudet, joilla taiteilija on ikuistanut itsensä. Elinaikanaan taiteilija korosti mielellään sommittelukuvion merkitystä, joka on nähtävissä monissa varhaisissa teoksissa. Viinirypäleiden, persikoiden, parsanvarsien ja aprikoosien taustalla oleva tasanko on toistuva elementti. Katsojassa herää tarjonnan tunne ja tarttumisen halu. Tämä oli taidemaalarille tärkeä näkökohta hänen taiteensa kaupallisessa markkinoinnissa.
Sivu 1 / 1