Alphonse Legros oli ranskalais-brittiläinen taidemaalari, kaivertaja ja mitalitaiteilija, jolla oli läheiset siteet realismiin. Hän aloitti taidekoulutuksensa kotikaupungissaan Lyonissa, jossa hän kävi Ecole des Beaux Arts -oppilaitosta ja oli maître Nicolardon, talo- ja muotokuvamaalarin, oppilas. Noin vuonna 1851 Legros muutti Pariisiin jatkamaan opintojaan. Matkan varrella hän vietti noin kuusi kuukautta Lyonissa sisustajan ja taidemaalarin Jean Baptiste Beauchot'n oppipoikana. Legros auttoi kardinaali Bonaldin kappelin sisustamisessa tänä aikana. Pariisiin saapuessaan Legros pääsi Lecoq de Boisbaudranin Petite Ecoleen, josta myöhemmin tuli École nationale supérieure des arts décoratifs. Siellä hän tutustui kollegoihinsa, kuten Charles-Antoine Cambon, Jules Dalou ja Auguste Rodin. Legros kirjoittautui myös École des Beaux-Artsin iltakursseille. Siellä hän ystävystyi ARTISTREPLEPLACE2:n kanssa.
Opettajiensa rohkaisemana Legros lähetti ensimmäisen kerran kaksi muotokuvaa Pariisin Saloniin vuonna 1857. Näistä vain yksi hyväksyttiin, isän muotokuva. Tämä oli Legrosin ensimmäinen julkinen näyttely. Kirjailija Champfleury, joka oli suuri realismin kannattaja, sai tietää Salonissa olleesta muotokuvasta ja kutsui Legrosin mukaan Gustave Courbet:n ympärillä toimivan realistiryhmän jäseneksi. Samoihin aikoihin Legros alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota etsaukseen. Kaksi Legrosin tunnetuinta teosta olivat "L'Angelus" ja "Ex Voto". Vuoden mittaisen Espanjan opintomatkan jälkeen hän liittyi Societé des Aquaforistes -järjestöön vuonna 1863. Myöhempinä vuosinaan Legros osoitti olevansa opintomatkojen kannattaja ja piti niitä tärkeänä osana taiteellista kehitystä. Siksi hän antoi osan tuloistaan rahaston kartuttamiseen, josta rahoitettaisiin tällaisia matkoja opiskelijoille.
Legros asettui Lontooseen vuonna 1863 Whistlen ehdotuksesta. Siellä hän antoi ensin piirustus- ja kaiverruskursseja. Myöhemmin hänet hyväksyttiin opettajaksi Kensingtonin taidekouluun. Vuodesta 1876 lähtien hän toimi Taiteilijanpaikan4 seuraajana Slade Schoolin professorina. Hän opetti siellä yli 17 vuoden ajan. Hänen oppilaitaan oli useita nuoria naistaiteilijoita, jotka myöhemmin tunnettiin nimellä Slade Girls. Heidän joukossaan olivat sisarukset Ella ja Nelia Casella, ARTISTREPLEPLACE5 tai Elinor Hallé. Legrosista tuli Britannian kansalainen vuonna 1881. Vuonna 1892 hän luopui professuurista ja omistautui työnsä alkuperäisille motiiveille: maisemakuville, espanjalaisille linnoille ja ranskalaisille maatiloille, jotka hän tunsi lapsuudestaan.
Alphonse Legros oli ranskalais-brittiläinen taidemaalari, kaivertaja ja mitalitaiteilija, jolla oli läheiset siteet realismiin. Hän aloitti taidekoulutuksensa kotikaupungissaan Lyonissa, jossa hän kävi Ecole des Beaux Arts -oppilaitosta ja oli maître Nicolardon, talo- ja muotokuvamaalarin, oppilas. Noin vuonna 1851 Legros muutti Pariisiin jatkamaan opintojaan. Matkan varrella hän vietti noin kuusi kuukautta Lyonissa sisustajan ja taidemaalarin Jean Baptiste Beauchot'n oppipoikana. Legros auttoi kardinaali Bonaldin kappelin sisustamisessa tänä aikana. Pariisiin saapuessaan Legros pääsi Lecoq de Boisbaudranin Petite Ecoleen, josta myöhemmin tuli École nationale supérieure des arts décoratifs. Siellä hän tutustui kollegoihinsa, kuten Charles-Antoine Cambon, Jules Dalou ja Auguste Rodin. Legros kirjoittautui myös École des Beaux-Artsin iltakursseille. Siellä hän ystävystyi ARTISTREPLEPLACE2:n kanssa.
Opettajiensa rohkaisemana Legros lähetti ensimmäisen kerran kaksi muotokuvaa Pariisin Saloniin vuonna 1857. Näistä vain yksi hyväksyttiin, isän muotokuva. Tämä oli Legrosin ensimmäinen julkinen näyttely. Kirjailija Champfleury, joka oli suuri realismin kannattaja, sai tietää Salonissa olleesta muotokuvasta ja kutsui Legrosin mukaan Gustave Courbet:n ympärillä toimivan realistiryhmän jäseneksi. Samoihin aikoihin Legros alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota etsaukseen. Kaksi Legrosin tunnetuinta teosta olivat "L'Angelus" ja "Ex Voto". Vuoden mittaisen Espanjan opintomatkan jälkeen hän liittyi Societé des Aquaforistes -järjestöön vuonna 1863. Myöhempinä vuosinaan Legros osoitti olevansa opintomatkojen kannattaja ja piti niitä tärkeänä osana taiteellista kehitystä. Siksi hän antoi osan tuloistaan rahaston kartuttamiseen, josta rahoitettaisiin tällaisia matkoja opiskelijoille.
Legros asettui Lontooseen vuonna 1863 Whistlen ehdotuksesta. Siellä hän antoi ensin piirustus- ja kaiverruskursseja. Myöhemmin hänet hyväksyttiin opettajaksi Kensingtonin taidekouluun. Vuodesta 1876 lähtien hän toimi Taiteilijanpaikan4 seuraajana Slade Schoolin professorina. Hän opetti siellä yli 17 vuoden ajan. Hänen oppilaitaan oli useita nuoria naistaiteilijoita, jotka myöhemmin tunnettiin nimellä Slade Girls. Heidän joukossaan olivat sisarukset Ella ja Nelia Casella, ARTISTREPLEPLACE5 tai Elinor Hallé. Legrosista tuli Britannian kansalainen vuonna 1881. Vuonna 1892 hän luopui professuurista ja omistautui työnsä alkuperäisille motiiveille: maisemakuville, espanjalaisille linnoille ja ranskalaisille maatiloille, jotka hän tunsi lapsuudestaan.
Sivu 1 / 22