Alphonse de Neuville on yksi niistä taidemaalareista, jotka säästyivät taiteilijan elämään usein liittyviltä vaikeuksilta. Vain hänen varhainen kuolemansa sopii kliseen. Suojellusta nuoruudestaan huolimatta de Neuville ei kuitenkaan ole pasifistien taiteilija; hänhän syntyi sota-aikaan ja palveli itse Ranskan armeijan upseerina.
Kuuluisa taistelumaalari syntyi Saint-Omerissa vuonna 1836 varakkaan maa-aristokraatin poikana. Pikkukaupunki sijaitsee Ranskan koillisrannikolla, lähellä kuuluisaa Calais'n satamakaupunkia. De Neuville sai hyvän koulusivistyksen, eikä hän ollut lapsuudessaan ja nuoruudessaan vähääkään kiinnostunut maalaamisesta, mutta hän osoitti suurta innostusta niitä lukuisia teknisiä saavutuksia kohtaan, jotka alkoivat muuttaa maailmaa 1800-luvun puolivälissä. Tämä intohimo heijastui myös hänen uratoiveisiinsa. Valmistuttuaan lukiosta hän päätti ryhtyä insinööriksi ja opiskeli merivoimien akatemiassa Lorientissa. Täällä de Neuville ei ainoastaan seurustellut muiden upseerikokelaiden kanssa, vaan tuli myös ensimmäistä kertaa kosketuksiin tiedemiesten, filosofien ja taiteilijoiden kanssa. Nuori Alphonse oli erityisen vaikuttunut historia- ja muotokuvamaalari Francois Edouard Picot:sta, jonka oppilas hänestä lopulta tuli. Picot piti yllä yhteyksiä Pariisin salonkeihin ja esitteli oppilaansa näissä piireissä. Näin hän tuli kosketuksiin Eugene Delacroix:n, impressionismin tärkeän edelläkävijän, kanssa. Pariisilaisessa ateljeessaan de Neuville jatkoi taiteellista harjoitteluaan ja pystyi esittelemään ensimmäisen suuren teoksensa "Episodi Krimin sodasta" pariisilaiselle yleisölle vain vuotta myöhemmin.
Sen jälkeen hän alkoi työskennellä kustantajille piirtäjänä ja kuvitti tunnettujen kirjailijoiden, kuten Alexandre Dumas'n ja Jules Vernen, teoksia. Hänen taiteilijanuransa keskeytyi vuosina 1870/1871 Ranskan ja Preussin sotaan, johon hän osallistui upseerina. Hänen sotakokemuksillaan on täytynyt olla vahva vaikutus häneen, ja ne ovat siitä lähtien määrittäneet hänen suosikkiaiheensa. Sodan jälkeisenä aikana Pariisissa hänestä tuli nopeasti arvostettu taistelumaalari. Hän sai työstään lukuisia palkintoja, ja hänestä tehtiin ensin ritari ja myöhemmin kunniakuningas. Hänen isänmaallinen tyylinsä sopi siihen moraalisen uudistumisen aikakauteen, jota Ranska kävi läpi hävityn sodan jälkeen, vaikka nykyajan kriitikot syyttävätkin taiteilijaa usein sodan ihannoinnista. Hänen voimakkaita ja optimistisia maalauksiaan ihaillaan kuitenkin yhä nykyäänkin.
Tunnetuimpia ovat kaksi maalausta "Viimeiset kartongit" ja "Saint-Privatin hautausmaa", joiden suuren menestyksen ansiosta hänet valittiin Kunnialegioonaan.
Alphonse de Neuville on yksi niistä taidemaalareista, jotka säästyivät taiteilijan elämään usein liittyviltä vaikeuksilta. Vain hänen varhainen kuolemansa sopii kliseen. Suojellusta nuoruudestaan huolimatta de Neuville ei kuitenkaan ole pasifistien taiteilija; hänhän syntyi sota-aikaan ja palveli itse Ranskan armeijan upseerina.
Kuuluisa taistelumaalari syntyi Saint-Omerissa vuonna 1836 varakkaan maa-aristokraatin poikana. Pikkukaupunki sijaitsee Ranskan koillisrannikolla, lähellä kuuluisaa Calais'n satamakaupunkia. De Neuville sai hyvän koulusivistyksen, eikä hän ollut lapsuudessaan ja nuoruudessaan vähääkään kiinnostunut maalaamisesta, mutta hän osoitti suurta innostusta niitä lukuisia teknisiä saavutuksia kohtaan, jotka alkoivat muuttaa maailmaa 1800-luvun puolivälissä. Tämä intohimo heijastui myös hänen uratoiveisiinsa. Valmistuttuaan lukiosta hän päätti ryhtyä insinööriksi ja opiskeli merivoimien akatemiassa Lorientissa. Täällä de Neuville ei ainoastaan seurustellut muiden upseerikokelaiden kanssa, vaan tuli myös ensimmäistä kertaa kosketuksiin tiedemiesten, filosofien ja taiteilijoiden kanssa. Nuori Alphonse oli erityisen vaikuttunut historia- ja muotokuvamaalari Francois Edouard Picot:sta, jonka oppilas hänestä lopulta tuli. Picot piti yllä yhteyksiä Pariisin salonkeihin ja esitteli oppilaansa näissä piireissä. Näin hän tuli kosketuksiin Eugene Delacroix:n, impressionismin tärkeän edelläkävijän, kanssa. Pariisilaisessa ateljeessaan de Neuville jatkoi taiteellista harjoitteluaan ja pystyi esittelemään ensimmäisen suuren teoksensa "Episodi Krimin sodasta" pariisilaiselle yleisölle vain vuotta myöhemmin.
Sen jälkeen hän alkoi työskennellä kustantajille piirtäjänä ja kuvitti tunnettujen kirjailijoiden, kuten Alexandre Dumas'n ja Jules Vernen, teoksia. Hänen taiteilijanuransa keskeytyi vuosina 1870/1871 Ranskan ja Preussin sotaan, johon hän osallistui upseerina. Hänen sotakokemuksillaan on täytynyt olla vahva vaikutus häneen, ja ne ovat siitä lähtien määrittäneet hänen suosikkiaiheensa. Sodan jälkeisenä aikana Pariisissa hänestä tuli nopeasti arvostettu taistelumaalari. Hän sai työstään lukuisia palkintoja, ja hänestä tehtiin ensin ritari ja myöhemmin kunniakuningas. Hänen isänmaallinen tyylinsä sopi siihen moraalisen uudistumisen aikakauteen, jota Ranska kävi läpi hävityn sodan jälkeen, vaikka nykyajan kriitikot syyttävätkin taiteilijaa usein sodan ihannoinnista. Hänen voimakkaita ja optimistisia maalauksiaan ihaillaan kuitenkin yhä nykyäänkin.
Tunnetuimpia ovat kaksi maalausta "Viimeiset kartongit" ja "Saint-Privatin hautausmaa", joiden suuren menestyksen ansiosta hänet valittiin Kunnialegioonaan.
Sivu 1 / 2