Venäjän sydämessä, hallituksen hallinnoimassa Tambovissa sijaitsevassa Stanitšnaja Slobodassa Andrei Petrovits Rjabuškin näki päivänvalon 29. lokakuuta 1861. Hän syntyi ikonimaalareiden perheeseen, ja taide oli alusta alkaen hänen elämäänsä ohjaava tekijä. Hän auttoi nuoresta pitäen isäänsä ja isoveljeään, jotka molemmat harjoittivat tätä pyhää ammattia. Mutta 14-vuotiaana hän menetti vanhempansa ja jäi orvoksi. Tämän tuskan keskellä Rjabuškin löysi rohkeutta jatkaa intohimoaan taiteeseen ja pääsi Moskovan maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin korkeakouluun vuonna 1875 - yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista opiskelijoista.
Hänen koulutuksensa oli kattava ja innostava. Häntä opettivat sellaiset mestarit kuin Vasili Grigorjevitš Perov ja Illarion Mihailovitš Prjanishnikov. Perovin kuoltua vuonna 1882 hän kuitenkin lähti Moskovasta ilman tutkintoa ja siirtyi Pietarin taideakatemiaan opiskelemaan Pavel Petrovitš Tšistjakovin johdolla. Vaikka hän oli henkilökohtaisesti pettynyt tähän kokemukseen, hän valmistui vuonna 1892. Vaikka hän ei saanut palkintoa opinnäytetyöstään, hän sai stipendin, jonka turvin hän sai jatkaa opintojaan ulkomailla omalla kustannuksellaan.
Rjabuškin päätti kuitenkin olla lähtemättä ulkomaille. Sen sijaan hän matkusti vanhoissa venäläisissä kaupungeissa, kuten Novgorodissa, Kiovassa, Moskovassa, Uglitšissa ja Jaroslavlissa. Näillä matkoilla hän uppoutui näiden kaupunkien arkkitehtonisiin ihmeisiin, kansankäsityötaitoihin, vanhoihin aseisiin, kankaisiin, kuvakudoksiin ja kirjontaan. Näillä matkoilla kehittynyt syvä kiintymys venäläiseen kulttuuriin ja sen ymmärtäminen oli merkittävä inspiraation lähde hänen myöhemmissä teoksissaan.
Vuosina 1890, 1892 ja 1894 hän osallistui realistista taidetta edistäneen taiteilijaliikkeen Peredwischnikin kiertonäyttelyihin. Myöhemmin hän kuitenkin erosi tästä ryhmästä. 1890-luvulla, jolloin hän sai vain vähän tilauksia piirustuksista, akvarelleista ja lehtien kuvituksista, hän asettui asumaan Lubvinoon. Vuonna 1901 hän rakennutti ateljeensa läheiseen Didwinon kylään. Seuraavina vuosina hän omistautui intensiivisesti aikansa venäläisen maaseutuväestön elämälle, mikä heijastui tämän ajan teoksiin.
Venäjän sydämessä, hallituksen hallinnoimassa Tambovissa sijaitsevassa Stanitšnaja Slobodassa Andrei Petrovits Rjabuškin näki päivänvalon 29. lokakuuta 1861. Hän syntyi ikonimaalareiden perheeseen, ja taide oli alusta alkaen hänen elämäänsä ohjaava tekijä. Hän auttoi nuoresta pitäen isäänsä ja isoveljeään, jotka molemmat harjoittivat tätä pyhää ammattia. Mutta 14-vuotiaana hän menetti vanhempansa ja jäi orvoksi. Tämän tuskan keskellä Rjabuškin löysi rohkeutta jatkaa intohimoaan taiteeseen ja pääsi Moskovan maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin korkeakouluun vuonna 1875 - yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista opiskelijoista.
Hänen koulutuksensa oli kattava ja innostava. Häntä opettivat sellaiset mestarit kuin Vasili Grigorjevitš Perov ja Illarion Mihailovitš Prjanishnikov. Perovin kuoltua vuonna 1882 hän kuitenkin lähti Moskovasta ilman tutkintoa ja siirtyi Pietarin taideakatemiaan opiskelemaan Pavel Petrovitš Tšistjakovin johdolla. Vaikka hän oli henkilökohtaisesti pettynyt tähän kokemukseen, hän valmistui vuonna 1892. Vaikka hän ei saanut palkintoa opinnäytetyöstään, hän sai stipendin, jonka turvin hän sai jatkaa opintojaan ulkomailla omalla kustannuksellaan.
Rjabuškin päätti kuitenkin olla lähtemättä ulkomaille. Sen sijaan hän matkusti vanhoissa venäläisissä kaupungeissa, kuten Novgorodissa, Kiovassa, Moskovassa, Uglitšissa ja Jaroslavlissa. Näillä matkoilla hän uppoutui näiden kaupunkien arkkitehtonisiin ihmeisiin, kansankäsityötaitoihin, vanhoihin aseisiin, kankaisiin, kuvakudoksiin ja kirjontaan. Näillä matkoilla kehittynyt syvä kiintymys venäläiseen kulttuuriin ja sen ymmärtäminen oli merkittävä inspiraation lähde hänen myöhemmissä teoksissaan.
Vuosina 1890, 1892 ja 1894 hän osallistui realistista taidetta edistäneen taiteilijaliikkeen Peredwischnikin kiertonäyttelyihin. Myöhemmin hän kuitenkin erosi tästä ryhmästä. 1890-luvulla, jolloin hän sai vain vähän tilauksia piirustuksista, akvarelleista ja lehtien kuvituksista, hän asettui asumaan Lubvinoon. Vuonna 1901 hän rakennutti ateljeensa läheiseen Didwinon kylään. Seuraavina vuosina hän omistautui intensiivisesti aikansa venäläisen maaseutuväestön elämälle, mikä heijastui tämän ajan teoksiin.
Sivu 1 / 1