1700-luvun tilausmaalaukset palvelivat pitkälti yhteiskunnallista representaatiota. Kaikkien virka-asemissa olleiden henkilöiden maalauksellista esittämistä on lähes mahdoton ohittaa. Silti taiteilijat onnistuivat ainakin jossain määrin luonnehtimaan persoonallisuuttaan joko pukeutumisen, miljöön tai muiden ihmisten tai erityisten esineiden kanssa tekemiensä yhteyksien kautta.
Antoine de Favrayn muotokuvat ovat ennen kaikkea dokumentteja. Niissä näytetään tapahtumia ja muotokuvia, dokumentoidaan virallisia tapahtumia ja tunnettujen henkilöiden läsnäoloa. Mutta myös genreaiheet kuuluivat hänen repertuaariinsa, samoin kuin jotkut maisemakuvaukset asuinpaikkojensa näkyminä. Maalauksellisen ilmaisun osalta nämä teokset ovat rokokootyylisiä, mutta siellä täällä voi tunnistaa klassistisen ja raittiin maalaustyylin alkuja. De Favrayn maalauksilla ei ole paljon yhteistä hänen opettajansa Jean-François de Troy:n historisoivien ja mytologisten aiheiden kanssa, mutta hän oli kuitenkin Ranskan taiteellisen maun mukainen. De Troy oli Rooman Académie de Francen johtaja, jonka tarkoituksena oli antaa nuorille taiteilijoille mahdollisuus opiskella Italian taideaarteita. Vuonna 1738 de Favray liittyi opettajansa seuraan ja matkusti Roomaan. Siellä hän tapasi Maltan ritarikunnan jäseniä, joiden kanssa hän muutti Maltalle vuonna 1744. Taidemaalari samaistui selvästi ritarikunnan ihanteisiin, ja hänestä itsestään tuli ritarikunnan ritari ja muotokuvaaja vuonna 1751. Maltan altis sijainti Välimerellä oli jo pitkään määrittänyt sen läheisyyden Ottomaanien valtakuntaan. Se oli ratkaisevaa kristittyjen maltalaisten toimille islamia vastaan. Ritarit ottivat järjestelmällisesti haltuunsa muslimialuksia ja orjuuttivat miehistön. Näiden toimien aikana de Favray saapui Konstantinopoliin vuonna 1762, jossa hän tapasi Ranskan suurlähettilään, kreivi de Vergennesin. Taiteilija dokumentoi lukuisissa teoksissaan suurlähettilään, mutta myös islamilaisten arvohenkilöiden virallisia esiintymisiä. Tällä tavoin hän auttoi tuomaan idän länsimaisen maailman tietoisuuteen.
Orientalismi 1700-luvun lopun ja 1800-luvun taiteessa, jonka yhtenä edelläkävijänä de Favrayta on pidettävä, ei kuitenkaan vastannut juurikaan todellisuutta. Täällä tuotiin esiin melko romanttisia ajatuksia. Eksoottisuus ja aistillisuus olivat teemoja ja johtivat kuvauskohteisiin, kuten esimerkiksi de Favrayn aikalaisissa François Boucher (1703-1770) ja Jea-Honore Fragonard (1732-1806). Myös de Favrayn töissä tämän taiteellisen vaiheen visuaalinen ilmaisu näkyy usein maalauksellisissa tuotannoissa, joissa Vergennesin ja hänen vaimonsa kaltaiset eurooppalaiset on kuvattu itämaisissa vaatteissa. Kaksi tunnettua taiteilijan versiota on peräisin vuosilta 1766 ja 1768. Tällaisista epäaidoista näkymistä tuli kuitenkin itämaisen kulttuurin ruumiillistuma Euroopassa.
1700-luvun tilausmaalaukset palvelivat pitkälti yhteiskunnallista representaatiota. Kaikkien virka-asemissa olleiden henkilöiden maalauksellista esittämistä on lähes mahdoton ohittaa. Silti taiteilijat onnistuivat ainakin jossain määrin luonnehtimaan persoonallisuuttaan joko pukeutumisen, miljöön tai muiden ihmisten tai erityisten esineiden kanssa tekemiensä yhteyksien kautta.
Antoine de Favrayn muotokuvat ovat ennen kaikkea dokumentteja. Niissä näytetään tapahtumia ja muotokuvia, dokumentoidaan virallisia tapahtumia ja tunnettujen henkilöiden läsnäoloa. Mutta myös genreaiheet kuuluivat hänen repertuaariinsa, samoin kuin jotkut maisemakuvaukset asuinpaikkojensa näkyminä. Maalauksellisen ilmaisun osalta nämä teokset ovat rokokootyylisiä, mutta siellä täällä voi tunnistaa klassistisen ja raittiin maalaustyylin alkuja. De Favrayn maalauksilla ei ole paljon yhteistä hänen opettajansa Jean-François de Troy:n historisoivien ja mytologisten aiheiden kanssa, mutta hän oli kuitenkin Ranskan taiteellisen maun mukainen. De Troy oli Rooman Académie de Francen johtaja, jonka tarkoituksena oli antaa nuorille taiteilijoille mahdollisuus opiskella Italian taideaarteita. Vuonna 1738 de Favray liittyi opettajansa seuraan ja matkusti Roomaan. Siellä hän tapasi Maltan ritarikunnan jäseniä, joiden kanssa hän muutti Maltalle vuonna 1744. Taidemaalari samaistui selvästi ritarikunnan ihanteisiin, ja hänestä itsestään tuli ritarikunnan ritari ja muotokuvaaja vuonna 1751. Maltan altis sijainti Välimerellä oli jo pitkään määrittänyt sen läheisyyden Ottomaanien valtakuntaan. Se oli ratkaisevaa kristittyjen maltalaisten toimille islamia vastaan. Ritarit ottivat järjestelmällisesti haltuunsa muslimialuksia ja orjuuttivat miehistön. Näiden toimien aikana de Favray saapui Konstantinopoliin vuonna 1762, jossa hän tapasi Ranskan suurlähettilään, kreivi de Vergennesin. Taiteilija dokumentoi lukuisissa teoksissaan suurlähettilään, mutta myös islamilaisten arvohenkilöiden virallisia esiintymisiä. Tällä tavoin hän auttoi tuomaan idän länsimaisen maailman tietoisuuteen.
Orientalismi 1700-luvun lopun ja 1800-luvun taiteessa, jonka yhtenä edelläkävijänä de Favrayta on pidettävä, ei kuitenkaan vastannut juurikaan todellisuutta. Täällä tuotiin esiin melko romanttisia ajatuksia. Eksoottisuus ja aistillisuus olivat teemoja ja johtivat kuvauskohteisiin, kuten esimerkiksi de Favrayn aikalaisissa François Boucher (1703-1770) ja Jea-Honore Fragonard (1732-1806). Myös de Favrayn töissä tämän taiteellisen vaiheen visuaalinen ilmaisu näkyy usein maalauksellisissa tuotannoissa, joissa Vergennesin ja hänen vaimonsa kaltaiset eurooppalaiset on kuvattu itämaisissa vaatteissa. Kaksi tunnettua taiteilijan versiota on peräisin vuosilta 1766 ja 1768. Tällaisista epäaidoista näkymistä tuli kuitenkin itämaisen kulttuurin ruumiillistuma Euroopassa.
Sivu 1 / 1