Bartolomeo Passarotti oli saavuttanut renessanssin Italiassa merkittävän maineen taidemaalarina ja kaivertajana. Häntä pidetään erityisesti Cinquecenton päähenkilönä, koska hän edustaa aikakaudelle tyypillistä kauneuden käsitettä maalaustaiteessa.
Bartolomeo Passarottin vuosisatoja vanhasta nuoruudesta ei ole juuri mitään tietoa, mutta ensimmäiset todisteet hänen urastaan ovat vuodelta 1551, jolloin hän lähti synnyinpaikkakunnaltaan Bolognasta opiskelemaan ja työskentelemään Roomaan myöhäisrenessanssin arkkitehdin Jacopo Barozzi da Vignolan ja manieristisen taidemaalarin Taddeo Zuccari johdolla. Tuolloin häneen vaikutti arkkitehdin jäsennelty lähestymistapa sekä keskittyminen yksilölliseen taiteelliseen tapaan, jonka tyyli oli oikukas ja jännitteinen. Palattuaan Bolognaan Bartolomeo Passarotti avasi oman suuren työpajan vuonna 1565. Maalaustaiteessa hän noudatti niin sanotun venetsialaisen koulukunnan tyyliä ja keskittyi erityisesti väritykseen. Passarotti koulutti muiden taiteilijoiden ohella taidemaalaria ja kaivertajaa Agostino Carracci, samalla hän maalasi asetelmia, muotokuvia ja uskonnollisia motiiveja, joita voi nykyään nähdä lähinnä Bolognan kirkoissa, esimerkiksi San Giacomo Maggioren basilikassa.
Passarottin muotokuvia pidetään alkavan barokin ilmentymänä taiteessa, joka kuitenkin pohjautuu renessanssin perinteisiin. Taiteellisesti Passarotti sai tuolloin vaikutteita Girolamo Francesco Maria Mazzolalta, jota kutsuttiin Parmigianino:ksi ja Antonio da Correggio:ksi. Juuri hänen muotokuvansa antoivat Bartolomeo Passarottille maineen tärkeimpänä muotokuvataiteilijana Bolognassa 1500-luvun lopulla. Hän käytti erityisen viehättävää värimaailmaa, mutta tyypillistä oli äärimmäisen elävä luonnehdintataito, joka oli Cinquecenton ajan italialaisen taiteen erityispiirre.
Mestari viljeli kuvauksissaan italialaisen Cinquecenton kauneuskäsitystä. Cinquecento-tyyliä pidetään Quattrocenton jatkokehityksenä, jossa on ankaraa ja vaatimatonta kuvastoa, joka on siirtynyt kohti säteilevän hienostuneita motiiveja. Bartolomeo Passerotti omistautui yhtäältä mytologisille ja uskonnollisille aiheille ja toisaalta elävälle muotokuvataiteelle, jossa kuvattiin tosielämästä otettuja kansantyyppejä. Tältä osin ei voi olla huomaamatta tiettyä paatosta, jolla representaatio on suunniteltu. Hänen myöhemmille muotokuvilleen on ominaista muun muassa käsien vilkas leikki. Se elävöittää toimintaa dramaattiseksi. Lisäksi Bartolomeo Passarotti kiehtoo huolella laaditulla fysiognomiallaan sekä uskonnollisissa kuvauksissa että aikansa ihmisiä luonnehtivissa kuvissa.
Bartolomeo Passarotti oli saavuttanut renessanssin Italiassa merkittävän maineen taidemaalarina ja kaivertajana. Häntä pidetään erityisesti Cinquecenton päähenkilönä, koska hän edustaa aikakaudelle tyypillistä kauneuden käsitettä maalaustaiteessa.
Bartolomeo Passarottin vuosisatoja vanhasta nuoruudesta ei ole juuri mitään tietoa, mutta ensimmäiset todisteet hänen urastaan ovat vuodelta 1551, jolloin hän lähti synnyinpaikkakunnaltaan Bolognasta opiskelemaan ja työskentelemään Roomaan myöhäisrenessanssin arkkitehdin Jacopo Barozzi da Vignolan ja manieristisen taidemaalarin Taddeo Zuccari johdolla. Tuolloin häneen vaikutti arkkitehdin jäsennelty lähestymistapa sekä keskittyminen yksilölliseen taiteelliseen tapaan, jonka tyyli oli oikukas ja jännitteinen. Palattuaan Bolognaan Bartolomeo Passarotti avasi oman suuren työpajan vuonna 1565. Maalaustaiteessa hän noudatti niin sanotun venetsialaisen koulukunnan tyyliä ja keskittyi erityisesti väritykseen. Passarotti koulutti muiden taiteilijoiden ohella taidemaalaria ja kaivertajaa Agostino Carracci, samalla hän maalasi asetelmia, muotokuvia ja uskonnollisia motiiveja, joita voi nykyään nähdä lähinnä Bolognan kirkoissa, esimerkiksi San Giacomo Maggioren basilikassa.
Passarottin muotokuvia pidetään alkavan barokin ilmentymänä taiteessa, joka kuitenkin pohjautuu renessanssin perinteisiin. Taiteellisesti Passarotti sai tuolloin vaikutteita Girolamo Francesco Maria Mazzolalta, jota kutsuttiin Parmigianino:ksi ja Antonio da Correggio:ksi. Juuri hänen muotokuvansa antoivat Bartolomeo Passarottille maineen tärkeimpänä muotokuvataiteilijana Bolognassa 1500-luvun lopulla. Hän käytti erityisen viehättävää värimaailmaa, mutta tyypillistä oli äärimmäisen elävä luonnehdintataito, joka oli Cinquecenton ajan italialaisen taiteen erityispiirre.
Mestari viljeli kuvauksissaan italialaisen Cinquecenton kauneuskäsitystä. Cinquecento-tyyliä pidetään Quattrocenton jatkokehityksenä, jossa on ankaraa ja vaatimatonta kuvastoa, joka on siirtynyt kohti säteilevän hienostuneita motiiveja. Bartolomeo Passerotti omistautui yhtäältä mytologisille ja uskonnollisille aiheille ja toisaalta elävälle muotokuvataiteelle, jossa kuvattiin tosielämästä otettuja kansantyyppejä. Tältä osin ei voi olla huomaamatta tiettyä paatosta, jolla representaatio on suunniteltu. Hänen myöhemmille muotokuvilleen on ominaista muun muassa käsien vilkas leikki. Se elävöittää toimintaa dramaattiseksi. Lisäksi Bartolomeo Passarotti kiehtoo huolella laaditulla fysiognomiallaan sekä uskonnollisissa kuvauksissa että aikansa ihmisiä luonnehtivissa kuvissa.
Sivu 1 / 1