Italialaisesta barokkimaalari Carlo Dolcista tiedetään suhteellisen vähän. Hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä on kuitenkin tarkasti dokumentoitu. Dolci syntyi 25. toukokuuta 1616 Firenzessä ja kuoli 69-vuotiaana 17. tammikuuta 1686, myös Firenzessä. Hänen vanhemmistaan ei tiedetä mitään. Kuitenkin myös hänen äidin isoisänsä sanotaan olleen taidemaalari. Nuori Carlo tuli 9-vuotiaana oppilaana taidemaalari Jacopo Vicnalin työhuoneeseen. Kuuluisan italialaisen taidemaalarin Agnolo di Cosimo Torin eli Bronzinon sanotaan olleen hänen suuri esikuvansa, jota hän yritti matkia.
Carlo Dolcista tuli itse asiassa myös hyvin kuuluisa taidemaalari, vaikkakaan ei kovin tuottelias, eikä myöskään ilman kiistoja. Hänen elämäkerturinsa Fillipo Baldinucci kertoi, että hän työskenteli loputtomasti yhden maalauksen parissa, joskus useita viikkoja vain yhden hahmon yhden jalan parissa. Tämä hitaus teki hänestä luonnollisesti sopimattoman suurikokoisten maalausten ja freskojen tekemiseen; hän maalasi harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yleensä pienikokoisia kuvia. Voimakkaat värit ja valovoima, jotka ovat ominaista monille suurten mestareiden barokkimaalauksille, puuttuvat myös Dolcin töistä. Hänen kuvansa ovat hyvin huolellisesti ja hienosti toteutettuja, herkillä väreillä ja hyvin tummilla taustoilla, ja niissä on usein hieman sentimentaalinen ja lämminhenkinen ilme, aivan kuten hänen suuri esikuvansa Agnolo Bronzino myös maalasi.
Carlo Dolcin yksityiselämästä on vain vähän vihjeitä. Hänellä oli tytär nimeltä Agnese, joka oli myös lahjakas taidemaalari ja kopioi useita hänen maalauksiaan. Hän kuoli ennen isäänsä vuonna 1680. Carlo Dolci oli hyvin hurskas mies. Hänen kerrotaan maalanneen kuvan Jeesuksesta orjantappurakruunu päässä joka vuosi kärsimysjuhlan ajaksi. Myös muuten monilla hänen maalauksillaan on uskonnollisia motiiveja, ja usein hän maalasi myös yhtä ja samaa motiivia useita kertoja. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat useiden Madonna-kuvien lisäksi maalaukset "Kristus murtaa leivän", "Pyhä Cecilia urkujen ääressä", "Maagisten palvominen", "Salome Johannes Kastajan pään kanssa", "Mooses" ja "Daavid ja Goljat". Tunnettu on myös hänen omakuvansa vuodelta 1674.
Carlo Dolcin kerrotaan eläneen elämänsä viimeiset vuodet hyvin vetäytyneenä ja häntä vaivasi syvä melankolia.
Italialaisesta barokkimaalari Carlo Dolcista tiedetään suhteellisen vähän. Hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä on kuitenkin tarkasti dokumentoitu. Dolci syntyi 25. toukokuuta 1616 Firenzessä ja kuoli 69-vuotiaana 17. tammikuuta 1686, myös Firenzessä. Hänen vanhemmistaan ei tiedetä mitään. Kuitenkin myös hänen äidin isoisänsä sanotaan olleen taidemaalari. Nuori Carlo tuli 9-vuotiaana oppilaana taidemaalari Jacopo Vicnalin työhuoneeseen. Kuuluisan italialaisen taidemaalarin Agnolo di Cosimo Torin eli Bronzinon sanotaan olleen hänen suuri esikuvansa, jota hän yritti matkia.
Carlo Dolcista tuli itse asiassa myös hyvin kuuluisa taidemaalari, vaikkakaan ei kovin tuottelias, eikä myöskään ilman kiistoja. Hänen elämäkerturinsa Fillipo Baldinucci kertoi, että hän työskenteli loputtomasti yhden maalauksen parissa, joskus useita viikkoja vain yhden hahmon yhden jalan parissa. Tämä hitaus teki hänestä luonnollisesti sopimattoman suurikokoisten maalausten ja freskojen tekemiseen; hän maalasi harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yleensä pienikokoisia kuvia. Voimakkaat värit ja valovoima, jotka ovat ominaista monille suurten mestareiden barokkimaalauksille, puuttuvat myös Dolcin töistä. Hänen kuvansa ovat hyvin huolellisesti ja hienosti toteutettuja, herkillä väreillä ja hyvin tummilla taustoilla, ja niissä on usein hieman sentimentaalinen ja lämminhenkinen ilme, aivan kuten hänen suuri esikuvansa Agnolo Bronzino myös maalasi.
Carlo Dolcin yksityiselämästä on vain vähän vihjeitä. Hänellä oli tytär nimeltä Agnese, joka oli myös lahjakas taidemaalari ja kopioi useita hänen maalauksiaan. Hän kuoli ennen isäänsä vuonna 1680. Carlo Dolci oli hyvin hurskas mies. Hänen kerrotaan maalanneen kuvan Jeesuksesta orjantappurakruunu päässä joka vuosi kärsimysjuhlan ajaksi. Myös muuten monilla hänen maalauksillaan on uskonnollisia motiiveja, ja usein hän maalasi myös yhtä ja samaa motiivia useita kertoja. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat useiden Madonna-kuvien lisäksi maalaukset "Kristus murtaa leivän", "Pyhä Cecilia urkujen ääressä", "Maagisten palvominen", "Salome Johannes Kastajan pään kanssa", "Mooses" ja "Daavid ja Goljat". Tunnettu on myös hänen omakuvansa vuodelta 1674.
Carlo Dolcin kerrotaan eläneen elämänsä viimeiset vuodet hyvin vetäytyneenä ja häntä vaivasi syvä melankolia.
Sivu 1 / 2