Edward Reginald Frampton, mestarimaalari, viipyi brittiläisen impressionismin aikakaudella ja jätti syvät jäljet taiteellisen perinnön hiekkaan. Hänen syntymänsä vuonna 1870 keskellä viktoriaanisen aikakauden rönsyilevää estetiikkaa muokkasi hänen taiteellista suontaan. Framptonin taidot eivät kuitenkaan rajoittuneet siihen, mitä hän pensselillä kankaalle laittoi. Pikemminkin ne ulottuivat myös lasimaalaustaiteeseen, käsityötaitoon, jonka hän oli todennäköisesti perinyt isältään Edward Framptonilta. Hänen alkuunsa maisemamaalarina vaikutti luonnon maalauksellinen estetiikka. Palattuaan Ranskasta ja Italiasta, jossa hän luultavasti löysi ranskalaisen symbolismin, Frampton löysi todellisen intohimonsa ihmismuotojen kuvaamisesta. Hän sai inspiraationsa Sir Edward Burne Jones:n teoksista, italialaisesta primitiivisestä maalaustaiteesta ja englantilaisesta prerafaeliittimuotoilusta sekä Pierre Puvis de Chavannes:n sävellyksistä. Framptonin tyyli kehittyi ainutlaatuiseksi sekoitukseksi, joka otti erilaisia vaikutteita ja muokkasi niistä jotain täysin omaa. Framptonin tyylille on ominaista hänen teostensa ainutlaatuinen valaistus, jossa kirkas valo ja pisaravarjot puuttuvat lähes kokonaan. Vaikka tällainen käsittely saattaisi aiheuttaa heikkoutta tai määrittelyn puutetta vähemmän taitavalle taiteilijalle, Framptonin teoksissa sillä oli hyvin erityinen tarkoitus. Hänen diffuusin valaistuksensa, joka on melko hillitty ja hienovarainen, pyrkii luomaan tasaisen vaikutelman, joka edistää hänen sävellystensä rauhallista ja arvokasta tyyneyttä.
Merkittävä esimerkki tästä taiteellisesta vaiheesta on suuri paneeli, joka kuvaa kohtausta Pyhän Brendanin legendasta. Pyhän Brendanin ja Juudas Iskariotin kohtaamisen jäävuorella Frampton kuvasi tavalla, joka muistuttaa unohdettujen mestariteosten laatua. Edward Reginald Frampton, poikkeuksellisen hienostunut ja nerokas taiteilija, kuoli Pariisissa 4. marraskuuta 1923. Hänen perintönsä elää kuitenkin edelleen, ei ainoastaan hänen alkuperäisteoksissaan vaan myös taidokkaissa taidegrafiikoissa, jotka tuovat hänen työnsä uuden sukupolven taiteenystävien ulottuville. Tällaiset taidegrafiikat ovat enemmän kuin pelkkiä jäljennöksiä; ne ovat kunnianosoitus Edward Reginald Framptonin kaltaisten taiteilijoiden taiteelliselle nerokkuudelle ja vertaansa vailla olevalle lahjakkuudelle. Niiden kautta kunnioitetaan kaikin tavoin hänen ainutlaatuista tyyliään, hänen hienoa valon ja varjojen tuntemustaan ja hänen kykyään vangita sekä ihmismuotojen kauneus että maiseman tunnelma.
Edward Reginald Frampton, mestarimaalari, viipyi brittiläisen impressionismin aikakaudella ja jätti syvät jäljet taiteellisen perinnön hiekkaan. Hänen syntymänsä vuonna 1870 keskellä viktoriaanisen aikakauden rönsyilevää estetiikkaa muokkasi hänen taiteellista suontaan. Framptonin taidot eivät kuitenkaan rajoittuneet siihen, mitä hän pensselillä kankaalle laittoi. Pikemminkin ne ulottuivat myös lasimaalaustaiteeseen, käsityötaitoon, jonka hän oli todennäköisesti perinyt isältään Edward Framptonilta. Hänen alkuunsa maisemamaalarina vaikutti luonnon maalauksellinen estetiikka. Palattuaan Ranskasta ja Italiasta, jossa hän luultavasti löysi ranskalaisen symbolismin, Frampton löysi todellisen intohimonsa ihmismuotojen kuvaamisesta. Hän sai inspiraationsa Sir Edward Burne Jones:n teoksista, italialaisesta primitiivisestä maalaustaiteesta ja englantilaisesta prerafaeliittimuotoilusta sekä Pierre Puvis de Chavannes:n sävellyksistä. Framptonin tyyli kehittyi ainutlaatuiseksi sekoitukseksi, joka otti erilaisia vaikutteita ja muokkasi niistä jotain täysin omaa. Framptonin tyylille on ominaista hänen teostensa ainutlaatuinen valaistus, jossa kirkas valo ja pisaravarjot puuttuvat lähes kokonaan. Vaikka tällainen käsittely saattaisi aiheuttaa heikkoutta tai määrittelyn puutetta vähemmän taitavalle taiteilijalle, Framptonin teoksissa sillä oli hyvin erityinen tarkoitus. Hänen diffuusin valaistuksensa, joka on melko hillitty ja hienovarainen, pyrkii luomaan tasaisen vaikutelman, joka edistää hänen sävellystensä rauhallista ja arvokasta tyyneyttä.
Merkittävä esimerkki tästä taiteellisesta vaiheesta on suuri paneeli, joka kuvaa kohtausta Pyhän Brendanin legendasta. Pyhän Brendanin ja Juudas Iskariotin kohtaamisen jäävuorella Frampton kuvasi tavalla, joka muistuttaa unohdettujen mestariteosten laatua. Edward Reginald Frampton, poikkeuksellisen hienostunut ja nerokas taiteilija, kuoli Pariisissa 4. marraskuuta 1923. Hänen perintönsä elää kuitenkin edelleen, ei ainoastaan hänen alkuperäisteoksissaan vaan myös taidokkaissa taidegrafiikoissa, jotka tuovat hänen työnsä uuden sukupolven taiteenystävien ulottuville. Tällaiset taidegrafiikat ovat enemmän kuin pelkkiä jäljennöksiä; ne ovat kunnianosoitus Edward Reginald Framptonin kaltaisten taiteilijoiden taiteelliselle nerokkuudelle ja vertaansa vailla olevalle lahjakkuudelle. Niiden kautta kunnioitetaan kaikin tavoin hänen ainutlaatuista tyyliään, hänen hienoa valon ja varjojen tuntemustaan ja hänen kykyään vangita sekä ihmismuotojen kauneus että maiseman tunnelma.
Sivu 1 / 1