Pierre Puvis de Chevannesia pidetään yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä ranskalaisista taidemaalareista. Vaikka hän teki myös joitakin kangasmaalauksia, hän oli kuuluisin laajoista seinämaalauksistaan. Nykyään hänestä käytetään hellästi nimitystä "Ranskan taidemaalari", ja monet hänen aikalaisensa kunnioittavat häntä. De Chevannen tyyliä ei voida selkeästi luokitella mihinkään suurista taidesuuntauksista, mikä on saattanut herättää hänen ihailunsa monissa eri taiteilijoissa, kuten Georges Seurat, Paul Gauguin, Théophile Gautier tai Charles Baudelaire. Hän löysi tiensä maalaamisen pariin kiertotietä. Oikeastaan Puvis de Chevannes suunnitteli ryhtyvänsä kaivosinsinööriksi, aivan kuten isänsä. Vakavan sairauden vuoksi hän joutui kuitenkin keskeyttämään opintonsa Pariisissa ennenaikaisesti. Toipumisaikana hän teki Italian-matkan, joka avasi hänen silmänsä. Hän palasi Pariisiin ja ilmoitti haluavansa ryhtyä taidemaalariksi. Hän aloitti opintonsa Eugène Delacroix:ssa. Kun Delacroix joutui pian sen jälkeen sulkemaan ateljeensa terveydellisistä syistä, Puvis liittyi Henry Scheffer:ään ja myöhemmin Thomas Couture:een.
Koulutuksensa jälkeen Puvis hankki suuren ateljeen ja kävi sivutoimisesti anatomian kursseja Taideakatemiassa. Hänen läpimurtonsa kesti joitakin vuosia. Hän lähetti jatkuvasti töitä Pariisin Saloniin, mutta ne hylättiin aina. Kahdeksan epäonnistuneen vuoden jälkeen hänen maalauksensa "Concordia" ja "Bellum" olivat viimein esillä vuonna 1861. Seuraavina vuosina hän sai monia valtion toimeksiantoja ja valmisti erilaisia seinämaalauksia kaupungintaloihin ja muihin valtion laitoksiin eri puolilla maata. Yksi hänen tärkeimmistä ja suurimmista toimeksiannoistaan oli paneelimaalaukset Pariisin Pantheoniin. Vaikka seinämaalaukset tekivät hänet tunnetuksi, hän jatkoi tasaisesti maalaustöitään teoksilla "Hope" ja "The Dream". Puvis de Chevannes oli Société Nationale des Beaux-Artsin puheenjohtaja ja perustaja, ja siitä tuli aikansa hallitseva taidesalonki. Vuodesta 1926 lähtien tämä yhdistys on myöntänyt Puvis de Chevannes -palkinnon perustajansa kunniaksi.
Hän oli syntynyt Pierre-Cécile Puvisina ja lisäsi myöhemmin tittelin de Chevannes. Hänen isänsä polveutui nimittäin tästä muinaisesta burgundilaisesta aatelissuvusta. Toisaalta hän halveksi koko ikänsä synnyinkaupunkiaan Lyonia ja viittasi mieluummin burgundilaisiin juuriinsa. Puvis de Chevannesilla kerrotaan olleen Montmartressa asuessaan suhde Suzanne Valadoniin, joka poseerasi hänelle ja josta myöhemmin tuli itsekin arvostettu taiteilija. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan ole koskaan todistettu lopullisesti. Hänen suuri rakkautensa oli romanialainen prinsessa Marie Cantacuzène. He olivat pariskunta yhteensä 40 vuotta, mutta menivät naimisiin vasta 38 vuoden suhteen jälkeen. Marie kuoli kesällä 1898, mikä sai Puvis de Chevannesin suremaan niin paljon, että hänkin kuoli vain kaksi kuukautta myöhemmin.
Pierre Puvis de Chevannesia pidetään yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä ranskalaisista taidemaalareista. Vaikka hän teki myös joitakin kangasmaalauksia, hän oli kuuluisin laajoista seinämaalauksistaan. Nykyään hänestä käytetään hellästi nimitystä "Ranskan taidemaalari", ja monet hänen aikalaisensa kunnioittavat häntä. De Chevannen tyyliä ei voida selkeästi luokitella mihinkään suurista taidesuuntauksista, mikä on saattanut herättää hänen ihailunsa monissa eri taiteilijoissa, kuten Georges Seurat, Paul Gauguin, Théophile Gautier tai Charles Baudelaire. Hän löysi tiensä maalaamisen pariin kiertotietä. Oikeastaan Puvis de Chevannes suunnitteli ryhtyvänsä kaivosinsinööriksi, aivan kuten isänsä. Vakavan sairauden vuoksi hän joutui kuitenkin keskeyttämään opintonsa Pariisissa ennenaikaisesti. Toipumisaikana hän teki Italian-matkan, joka avasi hänen silmänsä. Hän palasi Pariisiin ja ilmoitti haluavansa ryhtyä taidemaalariksi. Hän aloitti opintonsa Eugène Delacroix:ssa. Kun Delacroix joutui pian sen jälkeen sulkemaan ateljeensa terveydellisistä syistä, Puvis liittyi Henry Scheffer:ään ja myöhemmin Thomas Couture:een.
Koulutuksensa jälkeen Puvis hankki suuren ateljeen ja kävi sivutoimisesti anatomian kursseja Taideakatemiassa. Hänen läpimurtonsa kesti joitakin vuosia. Hän lähetti jatkuvasti töitä Pariisin Saloniin, mutta ne hylättiin aina. Kahdeksan epäonnistuneen vuoden jälkeen hänen maalauksensa "Concordia" ja "Bellum" olivat viimein esillä vuonna 1861. Seuraavina vuosina hän sai monia valtion toimeksiantoja ja valmisti erilaisia seinämaalauksia kaupungintaloihin ja muihin valtion laitoksiin eri puolilla maata. Yksi hänen tärkeimmistä ja suurimmista toimeksiannoistaan oli paneelimaalaukset Pariisin Pantheoniin. Vaikka seinämaalaukset tekivät hänet tunnetuksi, hän jatkoi tasaisesti maalaustöitään teoksilla "Hope" ja "The Dream". Puvis de Chevannes oli Société Nationale des Beaux-Artsin puheenjohtaja ja perustaja, ja siitä tuli aikansa hallitseva taidesalonki. Vuodesta 1926 lähtien tämä yhdistys on myöntänyt Puvis de Chevannes -palkinnon perustajansa kunniaksi.
Hän oli syntynyt Pierre-Cécile Puvisina ja lisäsi myöhemmin tittelin de Chevannes. Hänen isänsä polveutui nimittäin tästä muinaisesta burgundilaisesta aatelissuvusta. Toisaalta hän halveksi koko ikänsä synnyinkaupunkiaan Lyonia ja viittasi mieluummin burgundilaisiin juuriinsa. Puvis de Chevannesilla kerrotaan olleen Montmartressa asuessaan suhde Suzanne Valadoniin, joka poseerasi hänelle ja josta myöhemmin tuli itsekin arvostettu taiteilija. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan ole koskaan todistettu lopullisesti. Hänen suuri rakkautensa oli romanialainen prinsessa Marie Cantacuzène. He olivat pariskunta yhteensä 40 vuotta, mutta menivät naimisiin vasta 38 vuoden suhteen jälkeen. Marie kuoli kesällä 1898, mikä sai Puvis de Chevannesin suremaan niin paljon, että hänkin kuoli vain kaksi kuukautta myöhemmin.
Sivu 1 / 3