Evelyn De Morgan oli yksi harvoista aikansa hyvin menestyneistä englantilaisista naistaiteilijoista. Naiset olivat tuohon aikaan taiteessa vahvasti aliedustettuina. Hän kuului preraafaliittien ryhmään. Tämä taiteilijaryhmä syntyi Englannissa 1800-luvun puolivälissä. Työskentelyllään ryhmä loi oman tyylinsä, esiraafalaisuuden. Se oli suunnattu myöhäiskeskiajan italialaiseen taiteeseen. Historialliset kuvaukset olivat usein esiraffaelilaisten teosten aiheena. Nämä representaatiot eivät kuitenkaan palvele taidetta, vaan niiden pitäisi pikemminkin olla ajatuksia herättävä impulssi yhteiskunnalliseen muutokseen.
Evelyn De Morgan oli kotoisin keskiluokkaisesta taloudesta. Hän sai kotiopetusta 15-vuotiaana. Hänen äitinsä piti erittäin tärkeänä, että Evelyn saisi saman koulutuksen kuin veljensä. Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi hän oppi useita kieliä, kuten kreikkaa, latinaa, ranskaa, saksaa, italiaa ja saksaa, ja sai kirjallisuuden, mytologian ja historian opetusta. Hän opiskeli myös luonnontieteellisiä aineita. Hänen setänsä ARTISTREPLEPLACE0 oli itse taiteilija ja vaikutti hänen omaan taiteelliseen työhönsä. Stanhope asui Firenzessä. Aina kun hän pystyi, Evelyn vieraili setänsä luona Italiassa. Hän käytti aikaansa siellä oppiakseen italialaisesta renessanssitaiteesta. Siellä hän huomasi kiinnostuksensa merkittävän italialaisen taidemaalarin Sandro Botticelli töihin.
De Morganin teokset vaikuttavat yksityiskohtaisilta ja hieman leikkisiltä. Hän kuvasi usein naisia mytologisissa ja hengellisissä kohtauksissa. Naisvartaloon kiinnitettiin erityistä huomiota lähes kaikissa hänen teoksissaan. Nykyään voidaan sanoa, että taiteilija ilmaisi feministisiä arvoja älykkäällä tavalla taidokkaasti muotoilluilla maalauksillaan. De Morganin maalauksista löytyy tyypillisiä metaforia, kuten valo ja pimeys tai muodonmuutos. Hän kiinnitti huomiota myös naisten sosiaaliseen tilanteeseen muilla alueilla. Vuonna 1889 hän allekirjoitti julistuksen naisten äänioikeuden käyttöönoton puolesta. Hänen teoksistaan käy ilmi myös hänen pasifistiset näkemyksensä, sillä taiteilija vastusti kiivaasti sotaa. Evelyn De Morganin ammatillinen kiinnostus kohdistui yksinomaan taiteeseen ja maalaukseen. Hänen oli taisteltava kovasti saadakseen tunnustusta taiteen kentällä, olihan hän kuitenkin nainen. Hänellä oli aina oma mielipide, mikä auttoi häntä urasuunnitelmissaan. Vuonna 1872 hän aloitti opinnot National Art Training Schoolissa (nykyisin Royal College of Art) ja vuonna 1873 Slade School of Artissa, jonne naiset pääsivät opiskelemaan ensimmäistä kertaa tuolloin. Lahjakas taiteilija sai stipendin ja palkintoja töistään opiskeluaikanaan. Vuonna 1887 hän meni naimisiin keramiikkataiteilija William de Morgan:n kanssa. Aluksi Evelyn tuki miestään taloudellisesti taideteostensa myynnistä saaduilla tuloilla. Myöhemmin hänen miehensä onnistui julkaisemaan menestyksekkäästi romaanin. Tästä saatavat tulot toivat taloudellista helpotusta ja lisää vapautta. Taiteilija kuoli Lontoossa vuonna 1919, vain kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen.
Evelyn De Morgan oli yksi harvoista aikansa hyvin menestyneistä englantilaisista naistaiteilijoista. Naiset olivat tuohon aikaan taiteessa vahvasti aliedustettuina. Hän kuului preraafaliittien ryhmään. Tämä taiteilijaryhmä syntyi Englannissa 1800-luvun puolivälissä. Työskentelyllään ryhmä loi oman tyylinsä, esiraafalaisuuden. Se oli suunnattu myöhäiskeskiajan italialaiseen taiteeseen. Historialliset kuvaukset olivat usein esiraffaelilaisten teosten aiheena. Nämä representaatiot eivät kuitenkaan palvele taidetta, vaan niiden pitäisi pikemminkin olla ajatuksia herättävä impulssi yhteiskunnalliseen muutokseen.
Evelyn De Morgan oli kotoisin keskiluokkaisesta taloudesta. Hän sai kotiopetusta 15-vuotiaana. Hänen äitinsä piti erittäin tärkeänä, että Evelyn saisi saman koulutuksen kuin veljensä. Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi hän oppi useita kieliä, kuten kreikkaa, latinaa, ranskaa, saksaa, italiaa ja saksaa, ja sai kirjallisuuden, mytologian ja historian opetusta. Hän opiskeli myös luonnontieteellisiä aineita. Hänen setänsä ARTISTREPLEPLACE0 oli itse taiteilija ja vaikutti hänen omaan taiteelliseen työhönsä. Stanhope asui Firenzessä. Aina kun hän pystyi, Evelyn vieraili setänsä luona Italiassa. Hän käytti aikaansa siellä oppiakseen italialaisesta renessanssitaiteesta. Siellä hän huomasi kiinnostuksensa merkittävän italialaisen taidemaalarin Sandro Botticelli töihin.
De Morganin teokset vaikuttavat yksityiskohtaisilta ja hieman leikkisiltä. Hän kuvasi usein naisia mytologisissa ja hengellisissä kohtauksissa. Naisvartaloon kiinnitettiin erityistä huomiota lähes kaikissa hänen teoksissaan. Nykyään voidaan sanoa, että taiteilija ilmaisi feministisiä arvoja älykkäällä tavalla taidokkaasti muotoilluilla maalauksillaan. De Morganin maalauksista löytyy tyypillisiä metaforia, kuten valo ja pimeys tai muodonmuutos. Hän kiinnitti huomiota myös naisten sosiaaliseen tilanteeseen muilla alueilla. Vuonna 1889 hän allekirjoitti julistuksen naisten äänioikeuden käyttöönoton puolesta. Hänen teoksistaan käy ilmi myös hänen pasifistiset näkemyksensä, sillä taiteilija vastusti kiivaasti sotaa. Evelyn De Morganin ammatillinen kiinnostus kohdistui yksinomaan taiteeseen ja maalaukseen. Hänen oli taisteltava kovasti saadakseen tunnustusta taiteen kentällä, olihan hän kuitenkin nainen. Hänellä oli aina oma mielipide, mikä auttoi häntä urasuunnitelmissaan. Vuonna 1872 hän aloitti opinnot National Art Training Schoolissa (nykyisin Royal College of Art) ja vuonna 1873 Slade School of Artissa, jonne naiset pääsivät opiskelemaan ensimmäistä kertaa tuolloin. Lahjakas taiteilija sai stipendin ja palkintoja töistään opiskeluaikanaan. Vuonna 1887 hän meni naimisiin keramiikkataiteilija William de Morgan:n kanssa. Aluksi Evelyn tuki miestään taloudellisesti taideteostensa myynnistä saaduilla tuloilla. Myöhemmin hänen miehensä onnistui julkaisemaan menestyksekkäästi romaanin. Tästä saatavat tulot toivat taloudellista helpotusta ja lisää vapautta. Taiteilija kuoli Lontoossa vuonna 1919, vain kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen.
Sivu 1 / 2