Italialainen taidemaalari Francesco Solimena on saavuttanut 90-vuotisen elämänsä aikana paljon. Taiteellisesti hän on valloittanut itselleen vankan paikan taidehistoriassa napolilaisen barokin merkittävimpänä maalarina. Monet asiantuntijat kutsuvat Francesco Solimenaa jopa yhdeksi aikakautensa suurimmista eurooppalaisista taidemaalareista. Solimena oli myös itsensä mainostamisen mestari. Hän etsi yhteyttä suuriin nimiin ja mesenaatteihin, jotka tunnustivat hänen lahjakkuutensa ja myönsivät hänelle lukuisia toimeksiantoja.
Hänen asiakkaidensa joukossa oli Ranskan kuningas Ludvig XIV, joka oli kuuluisa anteliaisuudestaan nimellä "Roi-Soleil", "Aurinkokuningas". Hänen kauttaan Francesco Solimenan maalaukset päätyivät Versaillesin valtavaan palatsiin. Eugene Franz, kuuluisa Savoy-Carignanin prinssi, josta tuli Habsburgien monarkian tärkein kenraali, tilasi myös lukuisia kuvia Solimenalta. Viimeisinä elinvuosinaan taiteilija, joka oli jo hyvin iäkäs, oli usein Napolin ja Sisilian kuninkaana toimineen Kaarle III:n vieraana, josta tuli myöhemmin Espanjan kuningas. Kaikki mesenaatit pitivät Solimenan erityisestä maalaustyylistä, joka käytti napolilaisen barokin ylenpalttisuutta täydellisenä ilmaisukeinona. Hän hallitsi taidon luoda maalauksiinsa valon ja varjon erityiset efektit, joista tuli tyypillisiä koko hänen teokselleen. Lähes kaikki hänen maalauksensa syntyivät hänen ateljeessaan Napolin kaupungissa, josta hän poistui harvoin. Hänen maalauksensa kulkivat kuitenkin ympäri Eurooppaa. Ne roikkuivat Versailles'n lisäksi myös Belvedere-palatsissa Wienissä ja koristivat lukuisten Saksan ruhtinaskuntien aatelispalatsien seiniä. Taiteilijana häntä ei viehättänyt vain kankaalle piirtäminen, vaan hän sisusti lukemattomia kirkkotiloja taidokkailla freskoilla ja kunnostautui myös arkkitehtina Napolissa sijaitsevan San Nicola alla Caritàn kirkon julkisivulla.
Hänen lahjakkuutensa ja ahkeruutensa tekivät Francesco Solimenasta rikkaan miehen, joka asui Napolissa upeassa palatsissa Via San Potitolla. Hän suunnitteli edustavan rakennuksen itse ja sisusti sen omin käsin. Solimena ei kuitenkaan ajatellut vain itseään, vaan hän oli vahvasti sitoutunut nuorten taidemaalareiden koulutukseen. Hän itse oli maalannut ensimmäiset kuvansa isänsä Angelon ateljeessa ja nautti siellä etuoikeutetusta lähtökohdasta uralleen. Hänen perustamansa akatemia vakiinnutti asemansa Napolin taide-elämän keskuksena. Sen maine ulottui kauas Napolin ulkopuolelle, ja monet eurooppalaiset taideopiskelijat löysivät tiensä rikkaaseen ja kiehtovaan Välimeren kaupunkiin. Joistakin hänen oppilaistaan tuli myöhemmin kuuluisia taidemaalareita. Erityisesti Sebastiano Conca ja Francesco De Mura tulkitsivat uudelleen suuren opettajansa henkeä ja loivat upeita maalauksia siirtymävaiheessa barokista klassismiin.
Italialainen taidemaalari Francesco Solimena on saavuttanut 90-vuotisen elämänsä aikana paljon. Taiteellisesti hän on valloittanut itselleen vankan paikan taidehistoriassa napolilaisen barokin merkittävimpänä maalarina. Monet asiantuntijat kutsuvat Francesco Solimenaa jopa yhdeksi aikakautensa suurimmista eurooppalaisista taidemaalareista. Solimena oli myös itsensä mainostamisen mestari. Hän etsi yhteyttä suuriin nimiin ja mesenaatteihin, jotka tunnustivat hänen lahjakkuutensa ja myönsivät hänelle lukuisia toimeksiantoja.
Hänen asiakkaidensa joukossa oli Ranskan kuningas Ludvig XIV, joka oli kuuluisa anteliaisuudestaan nimellä "Roi-Soleil", "Aurinkokuningas". Hänen kauttaan Francesco Solimenan maalaukset päätyivät Versaillesin valtavaan palatsiin. Eugene Franz, kuuluisa Savoy-Carignanin prinssi, josta tuli Habsburgien monarkian tärkein kenraali, tilasi myös lukuisia kuvia Solimenalta. Viimeisinä elinvuosinaan taiteilija, joka oli jo hyvin iäkäs, oli usein Napolin ja Sisilian kuninkaana toimineen Kaarle III:n vieraana, josta tuli myöhemmin Espanjan kuningas. Kaikki mesenaatit pitivät Solimenan erityisestä maalaustyylistä, joka käytti napolilaisen barokin ylenpalttisuutta täydellisenä ilmaisukeinona. Hän hallitsi taidon luoda maalauksiinsa valon ja varjon erityiset efektit, joista tuli tyypillisiä koko hänen teokselleen. Lähes kaikki hänen maalauksensa syntyivät hänen ateljeessaan Napolin kaupungissa, josta hän poistui harvoin. Hänen maalauksensa kulkivat kuitenkin ympäri Eurooppaa. Ne roikkuivat Versailles'n lisäksi myös Belvedere-palatsissa Wienissä ja koristivat lukuisten Saksan ruhtinaskuntien aatelispalatsien seiniä. Taiteilijana häntä ei viehättänyt vain kankaalle piirtäminen, vaan hän sisusti lukemattomia kirkkotiloja taidokkailla freskoilla ja kunnostautui myös arkkitehtina Napolissa sijaitsevan San Nicola alla Caritàn kirkon julkisivulla.
Hänen lahjakkuutensa ja ahkeruutensa tekivät Francesco Solimenasta rikkaan miehen, joka asui Napolissa upeassa palatsissa Via San Potitolla. Hän suunnitteli edustavan rakennuksen itse ja sisusti sen omin käsin. Solimena ei kuitenkaan ajatellut vain itseään, vaan hän oli vahvasti sitoutunut nuorten taidemaalareiden koulutukseen. Hän itse oli maalannut ensimmäiset kuvansa isänsä Angelon ateljeessa ja nautti siellä etuoikeutetusta lähtökohdasta uralleen. Hänen perustamansa akatemia vakiinnutti asemansa Napolin taide-elämän keskuksena. Sen maine ulottui kauas Napolin ulkopuolelle, ja monet eurooppalaiset taideopiskelijat löysivät tiensä rikkaaseen ja kiehtovaan Välimeren kaupunkiin. Joistakin hänen oppilaistaan tuli myöhemmin kuuluisia taidemaalareita. Erityisesti Sebastiano Conca ja Francesco De Mura tulkitsivat uudelleen suuren opettajansa henkeä ja loivat upeita maalauksia siirtymävaiheessa barokista klassismiin.
Sivu 1 / 2