Gerrit eli Gerard van Honthorst oli yksi Utrechtin koulukunnan johtavista jäsenistä kultakaudella. Honthorst sai maalaustaiteen perusteet ensin isältään. Hänen ensimmäinen varsinainen harjoittelunsa tapahtui Abraham Bloemaert:n studiossa, joka opetti myös Hendrik Terbrugghenia. Koulutuksensa päätyttyä Honthorst lähti monien kollegojensa tavoin Italiaan opiskelemaan modernia ja antiikin italialaista taidetta. Roomassa hänen tärkeimpiä suojelijoitaan olivat pankkiiri ja taidekeräilijä Vincenzo Giustiniani ja kardinaali Borghese. Giustinianilla, jonka palatsissa Honthorst asui, oli huomattava kokoelma italialaista nykytaidetta. Mukana olivat Caravaggio:n, Bartolomeo Manfredi:n ja Carracci:n teokset. Erityisesti Caravaggion tyyli vaikutti voimakkaasti Honthorstin myöhempiin töihin. Honthorstilla oli erityinen lahjakkuus kuvata kohtauksia keinovalossa, ja hän hallitsi siihen liittyvät valo- ja varjotehosteet täydellisesti. Usein koko iltakuva valaistiin yhdellä kynttilällä, kuten "Lapsen palvonnassa". Tämä toi hänelle Italiassa lempinimen Gherardo della Notte (Yön Gherardo).
Noin vuonna 1620 Honthorst palasi Utrechtiin. Pian hänen maineensa ulottui jopa maan rajojen ulkopuolelle. Hän liittyi Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1622 ja nimitettiin sen puheenjohtajaksi jo seuraavana vuonna. Seuraavina vuosina hän sai lukuisia toimeksiantoja eri aatelistaloilta. Hän maalasi useita muotokuvia Englannin Kaarle I:lle sekä Alankomaissa maanpaossa eläneelle böömiläiselle kuningasparille, ja hänen kerrotaan myös antaneen maalausopetusta heidän neljälle lapselleen. Myöhemmin Honthorst nimitettiin Oranssin kuningasperheen hovimaalariksi. Tämä toi hänelle niin paljon tilauksia, että hänen oli avattava toinen studio Haagiin. Hänellä oli monia oppilaita ja avustajia, jotka auttoivat hänen muotokuviensa jäljentämisessä. Eräs hänen oppilaistaan Joachim von Sandrat, joka myös seurasi häntä Englantiin toimeksiantoihin, väitti myöhemmin, että Honthorstilla oli aina 24 oppilasta kerrallaan, joista jokainen maksoi oppitunneista 100 guldenia vuodessa. Honthorst ei kuitenkaan ollut vain tuottelias ja menestynyt muotokuvamaalari, joka ansaitsi hyvin. Hänellä oli johtava rooli hollantilaisen maalaustaiteen kehityksessä. Yhdessä Terbrugghenin kanssa hän oli Utrechtin karavaggistien malli ja johtohahmo. Rembrandtin sanotaan lähestyneen Caravaggiota suurelta osin Honthorstin töitä tutkimalla.
Honthorst oli naimisissa serkkunsa kanssa. Hänen nuorempi veljensä Willem van Honthorst oli myös menestynyt muotokuva- ja historiamaalari. Koska jälkimmäistä opettivat sekä Gerrit että hänen opettajansa Bloemaert, veljesten tyyli ja motiivit ovat hyvin samankaltaisia. Aluksi monet Willemin teoksista luettiin virheellisesti vanhemmalle Gerritille, osittain samankaltaisen tyylin ja myös samankaltaisten allekirjoitusten vuoksi. Veljesten kerrotaan myös työskennelleen yhdessä Gerritin studiossa useiden vuosien ajan. Honthorstin erityinen arvostus Peter Paul Rubens:ää kohtaan käy selväksi, kun hän kutsui taiteilijan illalliselle Utrechtin kartanoonsa. Tällöin hän valmisti Rubensista muotokuvan, jossa tämä oli Diogeneksen kuvaama "vanhurskas mies". Honthorst vietti viimeiset vuotensa vuodesta 1652 alkaen kotikaupungissaan Utrechtissa.
Gerrit eli Gerard van Honthorst oli yksi Utrechtin koulukunnan johtavista jäsenistä kultakaudella. Honthorst sai maalaustaiteen perusteet ensin isältään. Hänen ensimmäinen varsinainen harjoittelunsa tapahtui Abraham Bloemaert:n studiossa, joka opetti myös Hendrik Terbrugghenia. Koulutuksensa päätyttyä Honthorst lähti monien kollegojensa tavoin Italiaan opiskelemaan modernia ja antiikin italialaista taidetta. Roomassa hänen tärkeimpiä suojelijoitaan olivat pankkiiri ja taidekeräilijä Vincenzo Giustiniani ja kardinaali Borghese. Giustinianilla, jonka palatsissa Honthorst asui, oli huomattava kokoelma italialaista nykytaidetta. Mukana olivat Caravaggio:n, Bartolomeo Manfredi:n ja Carracci:n teokset. Erityisesti Caravaggion tyyli vaikutti voimakkaasti Honthorstin myöhempiin töihin. Honthorstilla oli erityinen lahjakkuus kuvata kohtauksia keinovalossa, ja hän hallitsi siihen liittyvät valo- ja varjotehosteet täydellisesti. Usein koko iltakuva valaistiin yhdellä kynttilällä, kuten "Lapsen palvonnassa". Tämä toi hänelle Italiassa lempinimen Gherardo della Notte (Yön Gherardo).
Noin vuonna 1620 Honthorst palasi Utrechtiin. Pian hänen maineensa ulottui jopa maan rajojen ulkopuolelle. Hän liittyi Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1622 ja nimitettiin sen puheenjohtajaksi jo seuraavana vuonna. Seuraavina vuosina hän sai lukuisia toimeksiantoja eri aatelistaloilta. Hän maalasi useita muotokuvia Englannin Kaarle I:lle sekä Alankomaissa maanpaossa eläneelle böömiläiselle kuningasparille, ja hänen kerrotaan myös antaneen maalausopetusta heidän neljälle lapselleen. Myöhemmin Honthorst nimitettiin Oranssin kuningasperheen hovimaalariksi. Tämä toi hänelle niin paljon tilauksia, että hänen oli avattava toinen studio Haagiin. Hänellä oli monia oppilaita ja avustajia, jotka auttoivat hänen muotokuviensa jäljentämisessä. Eräs hänen oppilaistaan Joachim von Sandrat, joka myös seurasi häntä Englantiin toimeksiantoihin, väitti myöhemmin, että Honthorstilla oli aina 24 oppilasta kerrallaan, joista jokainen maksoi oppitunneista 100 guldenia vuodessa. Honthorst ei kuitenkaan ollut vain tuottelias ja menestynyt muotokuvamaalari, joka ansaitsi hyvin. Hänellä oli johtava rooli hollantilaisen maalaustaiteen kehityksessä. Yhdessä Terbrugghenin kanssa hän oli Utrechtin karavaggistien malli ja johtohahmo. Rembrandtin sanotaan lähestyneen Caravaggiota suurelta osin Honthorstin töitä tutkimalla.
Honthorst oli naimisissa serkkunsa kanssa. Hänen nuorempi veljensä Willem van Honthorst oli myös menestynyt muotokuva- ja historiamaalari. Koska jälkimmäistä opettivat sekä Gerrit että hänen opettajansa Bloemaert, veljesten tyyli ja motiivit ovat hyvin samankaltaisia. Aluksi monet Willemin teoksista luettiin virheellisesti vanhemmalle Gerritille, osittain samankaltaisen tyylin ja myös samankaltaisten allekirjoitusten vuoksi. Veljesten kerrotaan myös työskennelleen yhdessä Gerritin studiossa useiden vuosien ajan. Honthorstin erityinen arvostus Peter Paul Rubens:ää kohtaan käy selväksi, kun hän kutsui taiteilijan illalliselle Utrechtin kartanoonsa. Tällöin hän valmisti Rubensista muotokuvan, jossa tämä oli Diogeneksen kuvaama "vanhurskas mies". Honthorst vietti viimeiset vuotensa vuodesta 1652 alkaen kotikaupungissaan Utrechtissa.
Sivu 1 / 2