Paul Delaroche, joka tunnettiin myös etunimellä Hippolyte, oli Delaroche-suvun toinen poika. Hänen veljensä Jules oli myös taidemaalari, mutta ei pystynyt tekemään itselleen nimeä Paul Delarocheen verrattuna. Isän taiteilijataustan vaikutuksesta hänen maalausuransa alkoi varhain. Uransa alussa hän harjoitti maisemamaalausta. Hän sai asianmukaista koulutusta taiteilija Louis Étienne Watelet'n kanssa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli neljä vuotta kuuluisan ranskalaisen taiteilijan Antoine-Jean Gros:n ohjauksessa. Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa romantiikkaan kasvoi, ja hänen maalauksensa saivat dramaattisen värityksen. Hän kiinnitti erityistä huomiota kuvattujen ihmisten yksityiskohtiin. Ensimmäisessä näyttelyssään vuonna 1822 hän tapasi samanikäiset taidemaalarit Eugène Delacroix ja Théodore Géricault. Yhdessä he kuuluivat tuon ajan kuuluisimpiin historiamaalareihin. Vuonna 1833 hän työskenteli professorina Pariisissa ja avioitui taidemaalari Horace Vernetin tyttären kanssa. Delaroche kuvasi monia aikalaisiaan, kuten Remusta, Guitozia ja muita. Hänen viimeisissä maalauksissaan voidaan nähdä raamatullisia motiiveja.
Samoin kuin Vincent van Gogh, Delaroche sai tuttaviltaan ja kollegoiltaan pilkkaa ja halveksuntaa. Delacroix väitti, ettei hänellä ollut silmää väreille, eikä hänellä kuulemma ollut makua. Lisäpainotus historiamaalaukseen ja aiheisiin, kuten aatelisten teloituksiin, oli ikävä tuomio. Kyse ei ollut vain taiteilijoista - myös muut merkittävät henkilöt arvostelivat taiteilijaa. Heinrich Heine kutsui hänen maalauksiaan banaaleiksi.
Vielä vuonna 1853 häntä pidettiin yhtenä Italian merkittävimmistä taidemaalareista, mutta 1900-luvulla hän joutui unohduksiin. Vasta muutama vuosikymmen sitten heräsi uusi kiinnostus ja sen mukanaan tuoma tunnustus. Taideasiantuntijat kiittelivät hänen tarkkaa työskentelyään, päähenkilöiden ilmaisuvoimaista katsetta sekä heidän ilmaisuaan ja liikkumistaan. Delaroche työskenteli pikkutarkasti - hän tarkisti vahamalleista toistuvasti, miten varjo osui, ja nappasi sen tarkasti. Hän ei ollut huolissaan historiallisesta oikeellisuudesta vaan aikansa tunteista.
Paul Delaroche, joka tunnettiin myös etunimellä Hippolyte, oli Delaroche-suvun toinen poika. Hänen veljensä Jules oli myös taidemaalari, mutta ei pystynyt tekemään itselleen nimeä Paul Delarocheen verrattuna. Isän taiteilijataustan vaikutuksesta hänen maalausuransa alkoi varhain. Uransa alussa hän harjoitti maisemamaalausta. Hän sai asianmukaista koulutusta taiteilija Louis Étienne Watelet'n kanssa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli neljä vuotta kuuluisan ranskalaisen taiteilijan Antoine-Jean Gros:n ohjauksessa. Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa romantiikkaan kasvoi, ja hänen maalauksensa saivat dramaattisen värityksen. Hän kiinnitti erityistä huomiota kuvattujen ihmisten yksityiskohtiin. Ensimmäisessä näyttelyssään vuonna 1822 hän tapasi samanikäiset taidemaalarit Eugène Delacroix ja Théodore Géricault. Yhdessä he kuuluivat tuon ajan kuuluisimpiin historiamaalareihin. Vuonna 1833 hän työskenteli professorina Pariisissa ja avioitui taidemaalari Horace Vernetin tyttären kanssa. Delaroche kuvasi monia aikalaisiaan, kuten Remusta, Guitozia ja muita. Hänen viimeisissä maalauksissaan voidaan nähdä raamatullisia motiiveja.
Samoin kuin Vincent van Gogh, Delaroche sai tuttaviltaan ja kollegoiltaan pilkkaa ja halveksuntaa. Delacroix väitti, ettei hänellä ollut silmää väreille, eikä hänellä kuulemma ollut makua. Lisäpainotus historiamaalaukseen ja aiheisiin, kuten aatelisten teloituksiin, oli ikävä tuomio. Kyse ei ollut vain taiteilijoista - myös muut merkittävät henkilöt arvostelivat taiteilijaa. Heinrich Heine kutsui hänen maalauksiaan banaaleiksi.
Vielä vuonna 1853 häntä pidettiin yhtenä Italian merkittävimmistä taidemaalareista, mutta 1900-luvulla hän joutui unohduksiin. Vasta muutama vuosikymmen sitten heräsi uusi kiinnostus ja sen mukanaan tuoma tunnustus. Taideasiantuntijat kiittelivät hänen tarkkaa työskentelyään, päähenkilöiden ilmaisuvoimaista katsetta sekä heidän ilmaisuaan ja liikkumistaan. Delaroche työskenteli pikkutarkasti - hän tarkisti vahamalleista toistuvasti, miten varjo osui, ja nappasi sen tarkasti. Hän ei ollut huolissaan historiallisesta oikeellisuudesta vaan aikansa tunteista.
Sivu 1 / 2