Ranskalainen taidemaalari Henri Fantin-Latour tuli tunnetuksi erityisesti kukka-asetelmistaan. Myöhemmin erityistä huomiota saivat myös erilaiset ryhmämuotokuvat, joita hän teki maalaajakollegoistaan ja muista aikansa merkittävistä taiteilijoista. Näihin kuuluvat muun muassa teokset "Hommage à Delacroix" ja "Un atelier aux Batignolles", joissa hän kuvaa hyvää ystäväänsä Édouard Manet-maalausta kollegoidensa ympäröimänä. Vaikka Fantin-Latour oli ystävä Edouard Manet'n ja Edgar Degas kaltaisten impressionistien kanssa, hänen teoksensa olivat enemmän akateemisen mallin mukaisia. Toisin kuin monet impressionistikollegansa, kuten ARTISTREPLEPLACE2 ja ARTISTREPLEPLACE3, Fantin-Latour maalasi harvoin ulkona, vaan pysytteli mieluummin ateljeessaan.
Hänen omaleimainen tekniikkansa, joka näkyy erityisesti hänen asetelmissaan, kuten "Panier des roses", hioutui jo nuorena. Hänen isänsä, kuuluisa muotokuvamaalari Jean-Théodore Fantin-Latour, opetti häntä noin 10-vuotiaasta lähtien. Hän pääsi 14-vuotiaana Lecoq de Boisbaurdanin Ecole Dessiniin. Hän osallistui siihen vielä 4 vuoden ajan ja oppi Boisbaurdanilta erityisesti visuaalisen muistinsa harjoittamista. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan École des Beaux-Artsiin vuodesta 1854 alkaen. Myöhemmin Fantin-Latour harjoitteli havaintokykyään ja kypsää tekniikkaansa tekemällä kopioita Louvren vanhoista mestareista, kuten monet muutkin aikansa taiteilijat. Hän oli erityisen innostunut ARTISTREPLEPLACE4:n ja ARTISTREPLEPLACE5:n teoksista. Aluksi Fantin-Latour halusi tulla tunnetuksi muotokuvamaalarina isänsä tavoin. Siksi hän jätti ensimmäisen muotokuvansa Pariisin Saloniin vuonna 1859, mutta se hylättiin. Tulokseen pettyneenä hän omistautui siitä lähtien asetelmille. Näiden avulla hän saavutti läpimurtonsa. Hän osasi maalata yksityiskohtaisesti, kiinnittäen huomiota jokaiseen terälehteen. Hänen kuvansa olivat hyvin suosittuja erityisesti Englannissa. Tämä ei ollut vähiten hänen ystävänsä James McNeill Whistler:n vaikutuksen ansiota. Tämän ja Alphonse Legros:n kautta hän tutustui englantilaiseen taide-elämään. Hänen suosionsa Britanniassa oli niin suuri, että monet hänen asetelmistaan myytiin suoraan sinne.
Fantin-Latour ansaitsi suurimman osan elannostaan asetelmista. Hän ei koskaan luopunut muotokuvasta. Hän oli yksi niistä harvoista taiteilijoista, jotka saattoivat osallistua samanaikaisesti sekä Pariisin Saloniin että niin sanottuun Salon des Refusés -näyttelyyn, joka oli vastanäyttely Pariisin Salonin hylkäämille teoksille. Vuonna 1862 hän perusti yhdessä Edouard Manet'n, James McNeill Whistlerin, Alphonse Legros'n, ARTISTREPLEPLACE8:n ja useiden muiden taiteilijoiden kanssa taiteilijayhdistyksen edistääkseen kaiverrustaidetta. Myöhäisessä taiteellisessa vaiheessa hän alkoi yhä enenevässä määrin työskennellä litografian parissa. Kuten monet muutkin aikansa taiteilijat, hän sai inspiraatiota Wagnerin oopperateoksista. Fantin-Latour avioitui ranskalaisen taidemaalarin Victoria Dubourg kanssa vuonna 1876. Miehensä tavoin hän maalasi kukka-asetelmia. Pariskunta vietti paljon aikaa taiteilijan vanhempien kartanossa Normandiassa, jossa Fantin-Latour lopulta kuoli vuonna 1904.
Ranskalainen taidemaalari Henri Fantin-Latour tuli tunnetuksi erityisesti kukka-asetelmistaan. Myöhemmin erityistä huomiota saivat myös erilaiset ryhmämuotokuvat, joita hän teki maalaajakollegoistaan ja muista aikansa merkittävistä taiteilijoista. Näihin kuuluvat muun muassa teokset "Hommage à Delacroix" ja "Un atelier aux Batignolles", joissa hän kuvaa hyvää ystäväänsä Édouard Manet-maalausta kollegoidensa ympäröimänä. Vaikka Fantin-Latour oli ystävä Edouard Manet'n ja Edgar Degas kaltaisten impressionistien kanssa, hänen teoksensa olivat enemmän akateemisen mallin mukaisia. Toisin kuin monet impressionistikollegansa, kuten ARTISTREPLEPLACE2 ja ARTISTREPLEPLACE3, Fantin-Latour maalasi harvoin ulkona, vaan pysytteli mieluummin ateljeessaan.
Hänen omaleimainen tekniikkansa, joka näkyy erityisesti hänen asetelmissaan, kuten "Panier des roses", hioutui jo nuorena. Hänen isänsä, kuuluisa muotokuvamaalari Jean-Théodore Fantin-Latour, opetti häntä noin 10-vuotiaasta lähtien. Hän pääsi 14-vuotiaana Lecoq de Boisbaurdanin Ecole Dessiniin. Hän osallistui siihen vielä 4 vuoden ajan ja oppi Boisbaurdanilta erityisesti visuaalisen muistinsa harjoittamista. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan École des Beaux-Artsiin vuodesta 1854 alkaen. Myöhemmin Fantin-Latour harjoitteli havaintokykyään ja kypsää tekniikkaansa tekemällä kopioita Louvren vanhoista mestareista, kuten monet muutkin aikansa taiteilijat. Hän oli erityisen innostunut ARTISTREPLEPLACE4:n ja ARTISTREPLEPLACE5:n teoksista. Aluksi Fantin-Latour halusi tulla tunnetuksi muotokuvamaalarina isänsä tavoin. Siksi hän jätti ensimmäisen muotokuvansa Pariisin Saloniin vuonna 1859, mutta se hylättiin. Tulokseen pettyneenä hän omistautui siitä lähtien asetelmille. Näiden avulla hän saavutti läpimurtonsa. Hän osasi maalata yksityiskohtaisesti, kiinnittäen huomiota jokaiseen terälehteen. Hänen kuvansa olivat hyvin suosittuja erityisesti Englannissa. Tämä ei ollut vähiten hänen ystävänsä James McNeill Whistler:n vaikutuksen ansiota. Tämän ja Alphonse Legros:n kautta hän tutustui englantilaiseen taide-elämään. Hänen suosionsa Britanniassa oli niin suuri, että monet hänen asetelmistaan myytiin suoraan sinne.
Fantin-Latour ansaitsi suurimman osan elannostaan asetelmista. Hän ei koskaan luopunut muotokuvasta. Hän oli yksi niistä harvoista taiteilijoista, jotka saattoivat osallistua samanaikaisesti sekä Pariisin Saloniin että niin sanottuun Salon des Refusés -näyttelyyn, joka oli vastanäyttely Pariisin Salonin hylkäämille teoksille. Vuonna 1862 hän perusti yhdessä Edouard Manet'n, James McNeill Whistlerin, Alphonse Legros'n, ARTISTREPLEPLACE8:n ja useiden muiden taiteilijoiden kanssa taiteilijayhdistyksen edistääkseen kaiverrustaidetta. Myöhäisessä taiteellisessa vaiheessa hän alkoi yhä enenevässä määrin työskennellä litografian parissa. Kuten monet muutkin aikansa taiteilijat, hän sai inspiraatiota Wagnerin oopperateoksista. Fantin-Latour avioitui ranskalaisen taidemaalarin Victoria Dubourg kanssa vuonna 1876. Miehensä tavoin hän maalasi kukka-asetelmia. Pariskunta vietti paljon aikaa taiteilijan vanhempien kartanossa Normandiassa, jossa Fantin-Latour lopulta kuoli vuonna 1904.
Sivu 1 / 9