Barokkitaiteilija Jacob van Ruisdael syntyi 1600-luvun lopulla Haarlemin kaupungissa Alankomaissa, ja häntä pidetään yhtenä suurimmista hollantilaisista maisemamaalareista. Lahjakkaan ja monipuolisen taiteilijan motiivit sekä tyyli vaihtelivat uransa aikana suuresti. Hän jätti jälkeensä dynaamisen teoskokonaisuuden, johon kuuluu noin 700 maalausta, 100 piirustusta ja useita etsauksia. Kuuluisa öljymaalaus on "Vesiputous matalan metsäisen kukkulan kanssa", jota voi nykyään ihailla Firenzen Uffizin galleriassa. Van Ruisdaelin kuuluisa oppilas oli taiteilija Meindert Hobbema, joka oli opettajansa suuri seuraaja.
Van Ruisdaelia opetti hänen isänsä. Hänen isänsä oli taiteilija Isaak de Goyerin kehystäjä, joka myöhemmin antoi itselleen nimen Ruisdael. Hänen vaikutuksensa luonnetta ja laajuutta poikansa taiteeseen ei kuitenkaan voida nykyään määritellä selvästi, sillä Isaakin teoksia ei voida tunnistaa selkeästi. Sen sijaan Jacob van Ruisdaelin varhaisimmissa teoksissa vuodelta 1646 on selvästi havaittavissa kotikaupungistaan kotoisin olleen taiteilijatoverin ja maisema-arkkitehdin Cornelis Vroomin vaikutus. Van Ruisdaelista tuli nuorena miehenä Haarlemin Pyhän Luukkaan killan jäsen. Tehtyään 1650-luvulla laajoja taidematkoja Alankomaissa ja Saksan lähialueilla hän asettui asumaan Amsterdamiin. Van Ruisdaelista tehtiin Amsterdamin vapaa kansalainen vuonna 1659.
Van Ruisdaelin varhaisissa töissä, esimerkiksi maalauksessa "Maalaistalo maisemassa", asiantuntevat tarkkailijat havaitsevat hänen mielenkiintoisen pakkomielteensä puihin. Kun hollantilaiset taiteilijat käyttivät puita vain koristeellisina sommittelukeinoina, luova Van Ruisdael nosti ne maalaustensa pääaiheeksi. Hänen puilleen on ominaista voimakas intensiteetti. Van Ruisdael luonnosteli motiivinsa yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Levittämällä kankaille impastomaalia hän antoi myöhemmin maalatessaan puidensa lehdille ja rungoille syvyyttä ja luonnetta.
Hänen kuvaamiensa maisemien monumentaalisuus lisääntyy Van Ruisdaelin iän myötä: muodot ovat massiivisempia, värit elävämpiä ja sommittelu keskittyneempää. Yksi hänen mestarillisimmista maalauksistaan on juutalaisen hautausmaan kuvaus. Maalaus on nykyään Gemäldegalerie Alte Meisterissä Dresdenissä. Päämotiivi, kolme tuhoutunutta hautaa, on alisteinen muille vähemmän tärkeille esineille, mikä symboloi hienostuneella tavalla ajallisten asioiden katoavaisuutta.
Vuoden 1656 jälkeen Van Ruisdaelin väripaletti vaalenee selvästi. Hän löytää tiensä takaisin juurilleen, kiinnostuksensa metsäkuviin ja kotikaupunkinsa Haarlemin näkymiin. Maalaukset esittävät pääasiassa suurikokoisia panoraamakuvia tasaisesta hollantilaisesta maisemasta, jossa horisontti on matalalla. Van Ruisdaelin myöhäisten öljyvärimaalausten hallitseva piirre on laaja, rehevä pilvitaivas. Hänen maalauksissaan usein näkyvät pienet ihmiset eivät ole Van Ruisdaelin omia töitä. Ne ovat muiden taiteilijoiden, kuten TAITEILIJA1, TAITEILIJA2, TAITEILIJA3 ja Claes Berchem, myöhemmin lisäämiä.
Barokkitaiteilija Jacob van Ruisdael syntyi 1600-luvun lopulla Haarlemin kaupungissa Alankomaissa, ja häntä pidetään yhtenä suurimmista hollantilaisista maisemamaalareista. Lahjakkaan ja monipuolisen taiteilijan motiivit sekä tyyli vaihtelivat uransa aikana suuresti. Hän jätti jälkeensä dynaamisen teoskokonaisuuden, johon kuuluu noin 700 maalausta, 100 piirustusta ja useita etsauksia. Kuuluisa öljymaalaus on "Vesiputous matalan metsäisen kukkulan kanssa", jota voi nykyään ihailla Firenzen Uffizin galleriassa. Van Ruisdaelin kuuluisa oppilas oli taiteilija Meindert Hobbema, joka oli opettajansa suuri seuraaja.
Van Ruisdaelia opetti hänen isänsä. Hänen isänsä oli taiteilija Isaak de Goyerin kehystäjä, joka myöhemmin antoi itselleen nimen Ruisdael. Hänen vaikutuksensa luonnetta ja laajuutta poikansa taiteeseen ei kuitenkaan voida nykyään määritellä selvästi, sillä Isaakin teoksia ei voida tunnistaa selkeästi. Sen sijaan Jacob van Ruisdaelin varhaisimmissa teoksissa vuodelta 1646 on selvästi havaittavissa kotikaupungistaan kotoisin olleen taiteilijatoverin ja maisema-arkkitehdin Cornelis Vroomin vaikutus. Van Ruisdaelista tuli nuorena miehenä Haarlemin Pyhän Luukkaan killan jäsen. Tehtyään 1650-luvulla laajoja taidematkoja Alankomaissa ja Saksan lähialueilla hän asettui asumaan Amsterdamiin. Van Ruisdaelista tehtiin Amsterdamin vapaa kansalainen vuonna 1659.
Van Ruisdaelin varhaisissa töissä, esimerkiksi maalauksessa "Maalaistalo maisemassa", asiantuntevat tarkkailijat havaitsevat hänen mielenkiintoisen pakkomielteensä puihin. Kun hollantilaiset taiteilijat käyttivät puita vain koristeellisina sommittelukeinoina, luova Van Ruisdael nosti ne maalaustensa pääaiheeksi. Hänen puilleen on ominaista voimakas intensiteetti. Van Ruisdael luonnosteli motiivinsa yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Levittämällä kankaille impastomaalia hän antoi myöhemmin maalatessaan puidensa lehdille ja rungoille syvyyttä ja luonnetta.
Hänen kuvaamiensa maisemien monumentaalisuus lisääntyy Van Ruisdaelin iän myötä: muodot ovat massiivisempia, värit elävämpiä ja sommittelu keskittyneempää. Yksi hänen mestarillisimmista maalauksistaan on juutalaisen hautausmaan kuvaus. Maalaus on nykyään Gemäldegalerie Alte Meisterissä Dresdenissä. Päämotiivi, kolme tuhoutunutta hautaa, on alisteinen muille vähemmän tärkeille esineille, mikä symboloi hienostuneella tavalla ajallisten asioiden katoavaisuutta.
Vuoden 1656 jälkeen Van Ruisdaelin väripaletti vaalenee selvästi. Hän löytää tiensä takaisin juurilleen, kiinnostuksensa metsäkuviin ja kotikaupunkinsa Haarlemin näkymiin. Maalaukset esittävät pääasiassa suurikokoisia panoraamakuvia tasaisesta hollantilaisesta maisemasta, jossa horisontti on matalalla. Van Ruisdaelin myöhäisten öljyvärimaalausten hallitseva piirre on laaja, rehevä pilvitaivas. Hänen maalauksissaan usein näkyvät pienet ihmiset eivät ole Van Ruisdaelin omia töitä. Ne ovat muiden taiteilijoiden, kuten TAITEILIJA1, TAITEILIJA2, TAITEILIJA3 ja Claes Berchem, myöhemmin lisäämiä.
Sivu 1 / 3