Johann Georg Hinz on todellinen revontuli. Altonassa syntyneestä taiteilijasta ei tiedetä paljonkaan. Hän vietti elämänsä Hampurissa, jossa hänestä kehittyi Hampurin ensimmäinen ja aikansa tunnetuin asetelmataiteilija. Tämä toi hänelle ensin kansalaisuuden, joka oikeutti hänet ylempään porvarilliseen luokkaan ja merkitsi sitä, että Johann Georg Hinzillä oli jo talo ja rahaa. Tämä ei ollut yllättävää, sillä hänellä oli kukoistava työpaja, jossa hän koulutti muun muassa ARTISTREPLEPLACE0:a. Myöhemmin hän sai jopa kutsua itseään "Freimeisteriksi", joka oli nimitys käsityömestarille, joka ei kuulunut mihinkään kiltaan ja joka saattoi myydä teoksiaan vapaasti ja veroja maksamatta. Johann Georg Hinzin asiat sujuivat ilmeisesti varsin hyvin. Sanotaan, että hän hankki huomattavat taitonsa Alankomaiden suurilta mestareilta käymällä Amsterdamissa ja Antwerpenissä. Nykyään hänet mainitaankin joskus samassa hengessä Pieter Claeszin tai Floris van Dyckin kanssa, jotka olivat aikakautensa korifeeneja. Häneltä ei todellakaan puuttunut toimeksiantoja, sillä muun muassa Holstenin panimo ja jopa Tanskan kuningashuone kuuluivat hänen asiakkaisiinsa.

Mutta se oli myös yksinkertaisesti oikea aika hänen lajityypilleen. Asetelmaelämä eli kukoistuskauttaan 1600-luvun jälkipuoliskolla. Vanitas (lat. turhamaisuus, synonyymi sanoille "arvoton" tai "katoavainen") on nimitys, joka on annettu elämän surullisen katoavaisuuden kuvaamiselle, jota symboloivat usein mätänevät tai unohtuneet ruoat, tippuvat tai sammuneet kynttilät tai veltot, kuihtuvat kukat. Samalla se toimii myös muistutuksena asiakkaille: liiallisuuden ja väsymyksen, jota edustaa vain puoliksi syödyn aterian dekadentti hylkääminen, on tarkoitus saada heidät tietoisiksi omasta kuolevaisuudestaan, eliniän kulumisesta. Hänen trompe-l'oeil-ilmiöään pidettiin erityisen taiteellisena, mestarillisen illusionistisena maalaustapana, jonka avulla katsojan oli vaikea erottaa maalausta ja todellisuutta toisistaan petollisen aidon kolmiulotteisuuden avulla. Hän valmisti myös upeita asetelmia (jaloilla materiaaleilla ja pröystäilevästi koristelluilla esineillä koristeltu asetelma, joka osoittaa ylenpalttista rikkautta), juhla-aterioita (aamiaisia tai pieniä aterioita, jotka ilmeisesti usein vain jätettiin) ja kukka-asetelmia (joiden asetelmat noudattavat usein harkittua symboliikkaa ja viittaavat vuodenaikoihin, uskonnollisiin viitteisiin tai vaurauteen). Hän maalasi usein saman kuvan useaan kertaan ja järjesteli sen esineitä joka kerta uudelleen.

Joka tapauksessa hän pystyi tekemään vaikutuksen aikalaisiinsa. Esimerkiksi taidemaalari ja taidekirjailija Joachim von Sandrart kirjoitti hänestä vuonna 1675 ilmestyneessä Teutsche Academie -teoksessaan: "Hinzille on niin ikään varattu paikka kuuluisien taidemaalareiden joukossa, hän on myös hyvä asetelmissa, ja Hampurissa hänen ylistyksensä on tällä hetkellä täydessä vauhdissa".