John Linnell (1792 - 1882) oli aikansa menestyneimpiä englantilaisia muotokuva- ja maisemamaalareita. Veistämön ja kullattimen poikana hän tuli jo varhain kosketuksiin taiteen kanssa. Jo 10-vuotiaana Linnell ansaitsi rahaa myymällä muotokuvia liidulla ja lyijykynällä. Hänen isänsä James Thomas Linnell hyödynsi poikansa lahjakkuutta ja laittoi hänet tekemään kopioita George Morlanin kaltaisista taidemaalareista, joita hän myi voitolla. 13-vuotiaana John Linnell pääsi lopulta Royal Academy Schooliin. Häntä opetti TAITEILIJA1 ja myöhemmin TAITEILIJA2, jonka oppilaisiin kuuluivat tuolloin William Hunt ja TAITEILIJA3. Linnell oli monipuolinen taiteilija, joka hallitsi akvarelli- ja öljymaalauksen sekä kaiverruksen.
Pian Linnell oli saavuttanut maineen muotokuvamaalarina. Muotokuvat muodostivat suurimman osan hänen tuloistaan. Hänellä oli suuri kysyntä papiston ja aateliston keskuudessa. Mutta hänen syvä intohimonsa oli aina maisemamaalaaminen. Lähes 30 vuotta muotokuvataiteilijana toimineen Linnell siirtyi 1840-luvulta alkaen yksinomaan maisemamaalaukseen. Vaikka monet hänen maisemakuvistaan sisälsivät ihmisiä ja olivat joskus otsikoitu, kuten "Johanneksen saarna", "Vehnä" tai "Matka Emmanuksen luo", ihmiset vaikuttivat melko merkityksettömiltä. Linnell keskittyi paljon enemmän taivaan ja ympäröivän maiseman kuvaamiseen. Usein maalaukset kuvasivat jännittämättömiä englantilaisia maisemia. Maalaukset olivat silti lumoavia, sillä Linnell koristi maalauksiaan mielellään auringonnousuilla tai -laskuilla. Nämä valaistusolosuhteet tekivät hänen teoksistaan lopulta niin erityisiä. Vapaa-ajallaan Linnell tutki Raamattua alkuperäisenä, kirjoitti siihen kommentteja ja runoja. Hän ihaili eurooppalaista renessanssia, erityisesti ARTISTREPLEPLACE4.
John Linnell oli naimisissa Mary Palmerin kanssa, joka oli kappelin rahastonhoitajan vanhin tytär. Pariskunnalla oli yhdeksän lasta. Hänen pojastaan Thomas Linnellistä tuli myös menestyvä maisemamaalari, joka oppi paljon isänsä töistä. Linnell suhtautui hyvin myötämielisesti nuoriin taiteilijoihin. Hän oli esimerkiksi yksi William Blake:n tärkeimmistä mesenaatista, joka puolusti häntä voimakkaasti ja antoi hänelle ensimmäiset toimeksiannot. Hänen sanotaan myös olleen esiraafaliittien ARTISTREPLEPLACE6, Rosettin ja Millaisin kannattaja, kun liikettä vielä vastustettiin voimakkaasti. Hänen tulevan vävynsä Samuel Palmer:n hän otti myös siipiensä suojaan 17-vuotiaana. Heidän alun perin hyvien suhteidensa sanotaan kuitenkin myöhemmin kiristyneen yhä enemmän.
John Linnell (1792 - 1882) oli aikansa menestyneimpiä englantilaisia muotokuva- ja maisemamaalareita. Veistämön ja kullattimen poikana hän tuli jo varhain kosketuksiin taiteen kanssa. Jo 10-vuotiaana Linnell ansaitsi rahaa myymällä muotokuvia liidulla ja lyijykynällä. Hänen isänsä James Thomas Linnell hyödynsi poikansa lahjakkuutta ja laittoi hänet tekemään kopioita George Morlanin kaltaisista taidemaalareista, joita hän myi voitolla. 13-vuotiaana John Linnell pääsi lopulta Royal Academy Schooliin. Häntä opetti TAITEILIJA1 ja myöhemmin TAITEILIJA2, jonka oppilaisiin kuuluivat tuolloin William Hunt ja TAITEILIJA3. Linnell oli monipuolinen taiteilija, joka hallitsi akvarelli- ja öljymaalauksen sekä kaiverruksen.
Pian Linnell oli saavuttanut maineen muotokuvamaalarina. Muotokuvat muodostivat suurimman osan hänen tuloistaan. Hänellä oli suuri kysyntä papiston ja aateliston keskuudessa. Mutta hänen syvä intohimonsa oli aina maisemamaalaaminen. Lähes 30 vuotta muotokuvataiteilijana toimineen Linnell siirtyi 1840-luvulta alkaen yksinomaan maisemamaalaukseen. Vaikka monet hänen maisemakuvistaan sisälsivät ihmisiä ja olivat joskus otsikoitu, kuten "Johanneksen saarna", "Vehnä" tai "Matka Emmanuksen luo", ihmiset vaikuttivat melko merkityksettömiltä. Linnell keskittyi paljon enemmän taivaan ja ympäröivän maiseman kuvaamiseen. Usein maalaukset kuvasivat jännittämättömiä englantilaisia maisemia. Maalaukset olivat silti lumoavia, sillä Linnell koristi maalauksiaan mielellään auringonnousuilla tai -laskuilla. Nämä valaistusolosuhteet tekivät hänen teoksistaan lopulta niin erityisiä. Vapaa-ajallaan Linnell tutki Raamattua alkuperäisenä, kirjoitti siihen kommentteja ja runoja. Hän ihaili eurooppalaista renessanssia, erityisesti ARTISTREPLEPLACE4.
John Linnell oli naimisissa Mary Palmerin kanssa, joka oli kappelin rahastonhoitajan vanhin tytär. Pariskunnalla oli yhdeksän lasta. Hänen pojastaan Thomas Linnellistä tuli myös menestyvä maisemamaalari, joka oppi paljon isänsä töistä. Linnell suhtautui hyvin myötämielisesti nuoriin taiteilijoihin. Hän oli esimerkiksi yksi William Blake:n tärkeimmistä mesenaatista, joka puolusti häntä voimakkaasti ja antoi hänelle ensimmäiset toimeksiannot. Hänen sanotaan myös olleen esiraafaliittien ARTISTREPLEPLACE6, Rosettin ja Millaisin kannattaja, kun liikettä vielä vastustettiin voimakkaasti. Hänen tulevan vävynsä Samuel Palmer:n hän otti myös siipiensä suojaan 17-vuotiaana. Heidän alun perin hyvien suhteidensa sanotaan kuitenkin myöhemmin kiristyneen yhä enemmän.
Sivu 1 / 3