Englantilainen luontomaalauksen koulukunta jakautui 1800-luvun puolivälissä kahteen suuntaan: Akatemian maalaustaide klassisine, akateemisine motiiveineen ja esiraffaelilaismaalaustaide, jonka tavoitteena oli maalata luontoa sellaisena kuin se on. John William Inchbold, brittiläisestä Yorkshiresta kotoisin olevan sanomalehden kustantajan poika, oli yksi heistä.
Inchboldin töissä näkyy hänen varhainen, yksityiskohtainen, lähes rakastava sitoutumisensa luontoon. Yliopistossa hän tapasi Rosettin veljesten ympärillä olevan maalariryhmän. Myöhemmin he kutsuivat itseään preraafaliittiveljeskunnaksi. Näiden nuorten taidemaalareiden vaikutus on luettavissa tämän veljeskunnan tavoitteista, suoraan John William Inchboldin motiivin toteutuksesta. Ryhmä sitoutui elävien, eli elävien motiivien elävään ja yksityiskohtaiseen kuvaamiseen. He hylkäsivät akateemisoidun ja keinotekoisen kuvauksen aiheista. Tämän luonnollisuuteen sitoutumisen voi havaita hänen ensimmäisenä esillä olleen öljyvärimaalauksensa The Moorland (Suoalue) katsojille. Maalaus rakentuu useista tasoista, eikä katsoja tiedä, mihin katsoa ensin. Pitäisikö etualalla olevan korpin olla ensin vai karun maiseman vihjailevan laajuuden aina horisonttiin asti? Tässä maisemassa tuntee itsensä kirjaimellisesti eläväksi. John Ruskin, aikansa johtava brittiläinen taidekriitikko, kiitti häntä vuolaasti tämän nummimaiseman kuvauksesta. Myös hänen työtovereiltaan, taidemaalareilta Cecil Lawson, James Clarke Hook tai Ernest Parton on saatu ihailevia sanoja.
Kun hän kuitenkin joutui säännöllisesti taloudellisiin vaikeuksiin nelikymppisestä lähtien, hän jätti Lontoon ja muutti Sveitsiin. Siellä hän oli viettänyt säännöllisiä vierailuja Ruskinin kanssa 1850-luvun puolivälissä. Sveitsiläisvuosina hän maalasi lähes yksinomaan vuoristoaiheisia kuvia Sveitsin huipuista. Täysin preraafaliittien vaatimuksen mukaisesti - "maalaa mitä näet". Nämä motiivit vakiinnuttivat lopullisesti hänen maineensa erinomaisena maisemamaalarina. Ainoa muutos Sveitsistä oli matka Algeriaan. Palattuaan hän oli täynnä uusia motiiveja, luonnoksia ja luonnoksia uusia kuvia varten. Näiden ei kuitenkaan pitänyt toteutua, sillä vain puolitoista vuotta paluunsa jälkeen John William Inchbold kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. Hänen teoksiaan on kaikissa Lontoon kuuluisissa museoissa: Royal Academy of Artsissa, Victoria and Albert Museumissa, Tate Britainissa ja Leedsin taidegalleriassa.
Englantilainen luontomaalauksen koulukunta jakautui 1800-luvun puolivälissä kahteen suuntaan: Akatemian maalaustaide klassisine, akateemisine motiiveineen ja esiraffaelilaismaalaustaide, jonka tavoitteena oli maalata luontoa sellaisena kuin se on. John William Inchbold, brittiläisestä Yorkshiresta kotoisin olevan sanomalehden kustantajan poika, oli yksi heistä.
Inchboldin töissä näkyy hänen varhainen, yksityiskohtainen, lähes rakastava sitoutumisensa luontoon. Yliopistossa hän tapasi Rosettin veljesten ympärillä olevan maalariryhmän. Myöhemmin he kutsuivat itseään preraafaliittiveljeskunnaksi. Näiden nuorten taidemaalareiden vaikutus on luettavissa tämän veljeskunnan tavoitteista, suoraan John William Inchboldin motiivin toteutuksesta. Ryhmä sitoutui elävien, eli elävien motiivien elävään ja yksityiskohtaiseen kuvaamiseen. He hylkäsivät akateemisoidun ja keinotekoisen kuvauksen aiheista. Tämän luonnollisuuteen sitoutumisen voi havaita hänen ensimmäisenä esillä olleen öljyvärimaalauksensa The Moorland (Suoalue) katsojille. Maalaus rakentuu useista tasoista, eikä katsoja tiedä, mihin katsoa ensin. Pitäisikö etualalla olevan korpin olla ensin vai karun maiseman vihjailevan laajuuden aina horisonttiin asti? Tässä maisemassa tuntee itsensä kirjaimellisesti eläväksi. John Ruskin, aikansa johtava brittiläinen taidekriitikko, kiitti häntä vuolaasti tämän nummimaiseman kuvauksesta. Myös hänen työtovereiltaan, taidemaalareilta Cecil Lawson, James Clarke Hook tai Ernest Parton on saatu ihailevia sanoja.
Kun hän kuitenkin joutui säännöllisesti taloudellisiin vaikeuksiin nelikymppisestä lähtien, hän jätti Lontoon ja muutti Sveitsiin. Siellä hän oli viettänyt säännöllisiä vierailuja Ruskinin kanssa 1850-luvun puolivälissä. Sveitsiläisvuosina hän maalasi lähes yksinomaan vuoristoaiheisia kuvia Sveitsin huipuista. Täysin preraafaliittien vaatimuksen mukaisesti - "maalaa mitä näet". Nämä motiivit vakiinnuttivat lopullisesti hänen maineensa erinomaisena maisemamaalarina. Ainoa muutos Sveitsistä oli matka Algeriaan. Palattuaan hän oli täynnä uusia motiiveja, luonnoksia ja luonnoksia uusia kuvia varten. Näiden ei kuitenkaan pitänyt toteutua, sillä vain puolitoista vuotta paluunsa jälkeen John William Inchbold kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. Hänen teoksiaan on kaikissa Lontoon kuuluisissa museoissa: Royal Academy of Artsissa, Victoria and Albert Museumissa, Tate Britainissa ja Leedsin taidegalleriassa.
Sivu 1 / 1