Venäläinen taidemaalari Marianne von Werefkin oli saksalaisen ekspressionismin merkittävä hahmo. Hän oli kotoisin venäläisestä aristokraattisuvusta ja syntyi Marianna Wladimirowna Werefkinaksi 29. elokuuta 1860 Tulassa. Hänen taiteellista lahjakkuuttaan kannustettiin jo varhain, ja jo neljätoistavuotiaana hän sai akateemisia piirustustunteja. Pietarissa hän otti yksityistunteja Repin:ssa. Metsästäessään hän ampuu vahingossa oikean kätensä läpi. Sitkeällä harjoittelulla hän onnistuu jälleen maalaamaan oikealla kädellään. Hän hallitsee realistisen maalauksen niin täydellisesti, että häntä kutsutaan "venäläiseksi Rembrandtiksi". Vuonna 1891 hän tapasi taidemaalarin Alexej von Jawlensky. Viisi vuotta myöhemmin hän muuttaa miehen kanssa Müncheniin.
Baijerin pääkaupungissa hän perustaa salongin, jossa Münchenin boheemit tapaavat. Hän perustaa myös Lukasbruderschaftin, "Neue Künstlervereinigung Münchenin" ja "Blauer Reiterin" ytimen. Pojan syntymän jälkeen Jawlenskyn ja Marianne von Werefkinin välinen kriisi kärjistyy. Poikansa kanssa hän tekee useita matkoja Ranskaan. Aloitettuaan maalaamisen uudelleen hän työskentelee usein Jawlenskyn, Kandinsky:n ja Gabriele Münterin kanssa Murnaussa. Yhdessä Jawlenskyn, Oscar Wittensteinin ja Adolf Erbslöh:n kanssa hän perustaa "Neue Künstlervereinigung Münchenin", jonka puheenjohtajaksi Kandinsky pian tulee.
Vuonna 1907 syntyvät Werefkinin ensimmäiset ekspressionistiset maalaukset, joiden innoittajina ovat Vincent van Gogh, Paul Gauguin ja Henri de Toulouse Lautrec. Tämä toi hänelle lempinimen "Ranskalainen". Motiivisesti ja ikonologisesti hän lainaa usein myös Edvard Munch:n teoksia. Werefkin ja Jawlensky osallistuvat näyttelyyn Berliinin galleriassa "Der Sturm" vuonna 1913 ryhmän "Der Blaue Reiter" kanssa. Yhdessä Jawlenskyn kanssa Werefkin muuttaa Sveitsiin vuonna 1914, jossa he päätyvät Asconaan useiden muuttojen jälkeen. Jawlensky eroaa Werefkinistä vuonna 1921. Hän ansaitsee elantonsa maalaamalla postikortteja ja julisteita sekä kirjoittamalla artikkeleita muun muassa Neue Zürcher Zeitungiin.
Maalaukset hänen eläkkeellä ollessaan eivät enää tunnu niin järkyttäviltä. Niistä tulee arvoituksellisempia ja kertovampia. Tyypilliset venäläiset piirteet värityksessä erottuvat nyt hyvin selvästi. Helmikuussa 1938 Werefkin kuoli Asconassa, jonne hänet haudattiin venäläisen ortodoksisen riitin mukaisesti. Hänen jäämistönsä on suurelta osin sijoitettu Asconassa sijaitsevaan Fondazione Marianne Werefkiniin.
Venäläinen taidemaalari Marianne von Werefkin oli saksalaisen ekspressionismin merkittävä hahmo. Hän oli kotoisin venäläisestä aristokraattisuvusta ja syntyi Marianna Wladimirowna Werefkinaksi 29. elokuuta 1860 Tulassa. Hänen taiteellista lahjakkuuttaan kannustettiin jo varhain, ja jo neljätoistavuotiaana hän sai akateemisia piirustustunteja. Pietarissa hän otti yksityistunteja Repin:ssa. Metsästäessään hän ampuu vahingossa oikean kätensä läpi. Sitkeällä harjoittelulla hän onnistuu jälleen maalaamaan oikealla kädellään. Hän hallitsee realistisen maalauksen niin täydellisesti, että häntä kutsutaan "venäläiseksi Rembrandtiksi". Vuonna 1891 hän tapasi taidemaalarin Alexej von Jawlensky. Viisi vuotta myöhemmin hän muuttaa miehen kanssa Müncheniin.
Baijerin pääkaupungissa hän perustaa salongin, jossa Münchenin boheemit tapaavat. Hän perustaa myös Lukasbruderschaftin, "Neue Künstlervereinigung Münchenin" ja "Blauer Reiterin" ytimen. Pojan syntymän jälkeen Jawlenskyn ja Marianne von Werefkinin välinen kriisi kärjistyy. Poikansa kanssa hän tekee useita matkoja Ranskaan. Aloitettuaan maalaamisen uudelleen hän työskentelee usein Jawlenskyn, Kandinsky:n ja Gabriele Münterin kanssa Murnaussa. Yhdessä Jawlenskyn, Oscar Wittensteinin ja Adolf Erbslöh:n kanssa hän perustaa "Neue Künstlervereinigung Münchenin", jonka puheenjohtajaksi Kandinsky pian tulee.
Vuonna 1907 syntyvät Werefkinin ensimmäiset ekspressionistiset maalaukset, joiden innoittajina ovat Vincent van Gogh, Paul Gauguin ja Henri de Toulouse Lautrec. Tämä toi hänelle lempinimen "Ranskalainen". Motiivisesti ja ikonologisesti hän lainaa usein myös Edvard Munch:n teoksia. Werefkin ja Jawlensky osallistuvat näyttelyyn Berliinin galleriassa "Der Sturm" vuonna 1913 ryhmän "Der Blaue Reiter" kanssa. Yhdessä Jawlenskyn kanssa Werefkin muuttaa Sveitsiin vuonna 1914, jossa he päätyvät Asconaan useiden muuttojen jälkeen. Jawlensky eroaa Werefkinistä vuonna 1921. Hän ansaitsee elantonsa maalaamalla postikortteja ja julisteita sekä kirjoittamalla artikkeleita muun muassa Neue Zürcher Zeitungiin.
Maalaukset hänen eläkkeellä ollessaan eivät enää tunnu niin järkyttäviltä. Niistä tulee arvoituksellisempia ja kertovampia. Tyypilliset venäläiset piirteet värityksessä erottuvat nyt hyvin selvästi. Helmikuussa 1938 Werefkin kuoli Asconassa, jonne hänet haudattiin venäläisen ortodoksisen riitin mukaisesti. Hänen jäämistönsä on suurelta osin sijoitettu Asconassa sijaitsevaan Fondazione Marianne Werefkiniin.
Sivu 1 / 2