Peter Lely syntyi alun perin Pieter van der Faesina Westfalenin Soestin kaupungissa, joka kuului tuolloin Alankomaihin. Myöhemmin hän antoi itselleen nimen Lely viitaten heraldiseen liljaan, joka koristi hänen isänsä Haagissa sijaitsevan talon harjakattoa. Lely opiskeli ensin Haarlemissa Pieter de Grebber:n oppilaana. Opettajansa avustuksella hänet lopulta hyväksyttiin Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1637. Luultavasti noin vuonna 1643 Lely tuli Lontooseen. Siellä hän käsitteli aluksi mytologisia ja uskonnollisia aiheita ja teki myös joitakin muotokuvia. Hänen tyyliinsä vaikuttivat vahvasti ARTISTREPLEPLACE1 ja hollantilainen barokki. Tämä tyyli oli tuohon aikaan erittäin suosittu Englannissa. Koska van Dyck oli kuollut vain muutamaa vuotta aiemmin, Lelylle tarjoutui hyvä tilaisuus, ja hän pääsi nopeasti hovin viralliseksi muotokuvamaalariksi. Jopa Kaarle I:n teloituksen ja väliaikaisen tasavallan perustamisen jälkeen Lely pystyi säilyttämään asemansa.
Kun monarkia palautettiin vuonna 1660, Lely nimitettiin jälleen viralliseksi hovimaalariksi. Tällä kertaa hän palveli Kaarle II:n alaisuudessa, joka tarjosi hänelle 200 punnan vuotuista eläkettä, saman verran kuin van Dyck sai tuolloin samassa asemassa. Lely sai myös Englannin kansalaisuuden. Hän sai hovimuotokuvataiteilijana niin paljon toimeksiantoja, että hän maalasi itse vain malliensa kasvot. Sen jälkeen hän jätti maalausten viimeistelyn oppilaidensa ja avustajiensa tehtäväksi. Tällä tavoin Lely pystyi tuottamaan uransa aikana huomattavan määrän maalauksia. Hänen merkittävimpiä oppilaitaan olivat Nicolas de Largillière, John Greenhill ja William Wessing. Lelyn merkittävimpiin muotokuviin kuuluu 10 muotokuvan sarja hovin naisista, jotka tunnetaan nykyään nimellä Windsorin kaunottaret. Hänen mytologisista aiheistaan erottuu erityisesti "Nymfit suihkulähteen äärellä". Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Lely teki harvoin tämäntyyppisiä maalauksia. Lely kuoli työskennellessään maalaustaulunsa ääressä. Hän maalasi muotokuvaa Somersetin herttuattaresta. Vain vuotta aiemmin kuningas Kaarle II oli lyönyt hänet ritariksi.
Lely ei ollut vain aikansa suosittu ja lahjakas taiteilija. Hän oli myös suuri taiteen tuntija ja keräilijä. Hän piti erityisesti vanhoista mestareista, kuten Veronese, Tizian, Rubens ja Claude Lorrain. Hän oli ostanut monia teoksia Kaarle I:n teloituksen jälkeen, kun Kansainyhteisö purki hänen taidekokoelmansa. Lely valmisti myös mezzotintan Englannissa. Tämä on Alankomaissa kehitetty syväpainomenetelmä. Hän halusi käyttää painomenetelmää omien teostensa levittämisen lisäämiseksi.
Peter Lely syntyi alun perin Pieter van der Faesina Westfalenin Soestin kaupungissa, joka kuului tuolloin Alankomaihin. Myöhemmin hän antoi itselleen nimen Lely viitaten heraldiseen liljaan, joka koristi hänen isänsä Haagissa sijaitsevan talon harjakattoa. Lely opiskeli ensin Haarlemissa Pieter de Grebber:n oppilaana. Opettajansa avustuksella hänet lopulta hyväksyttiin Pyhän Luukkaan killan jäseneksi vuonna 1637. Luultavasti noin vuonna 1643 Lely tuli Lontooseen. Siellä hän käsitteli aluksi mytologisia ja uskonnollisia aiheita ja teki myös joitakin muotokuvia. Hänen tyyliinsä vaikuttivat vahvasti ARTISTREPLEPLACE1 ja hollantilainen barokki. Tämä tyyli oli tuohon aikaan erittäin suosittu Englannissa. Koska van Dyck oli kuollut vain muutamaa vuotta aiemmin, Lelylle tarjoutui hyvä tilaisuus, ja hän pääsi nopeasti hovin viralliseksi muotokuvamaalariksi. Jopa Kaarle I:n teloituksen ja väliaikaisen tasavallan perustamisen jälkeen Lely pystyi säilyttämään asemansa.
Kun monarkia palautettiin vuonna 1660, Lely nimitettiin jälleen viralliseksi hovimaalariksi. Tällä kertaa hän palveli Kaarle II:n alaisuudessa, joka tarjosi hänelle 200 punnan vuotuista eläkettä, saman verran kuin van Dyck sai tuolloin samassa asemassa. Lely sai myös Englannin kansalaisuuden. Hän sai hovimuotokuvataiteilijana niin paljon toimeksiantoja, että hän maalasi itse vain malliensa kasvot. Sen jälkeen hän jätti maalausten viimeistelyn oppilaidensa ja avustajiensa tehtäväksi. Tällä tavoin Lely pystyi tuottamaan uransa aikana huomattavan määrän maalauksia. Hänen merkittävimpiä oppilaitaan olivat Nicolas de Largillière, John Greenhill ja William Wessing. Lelyn merkittävimpiin muotokuviin kuuluu 10 muotokuvan sarja hovin naisista, jotka tunnetaan nykyään nimellä Windsorin kaunottaret. Hänen mytologisista aiheistaan erottuu erityisesti "Nymfit suihkulähteen äärellä". Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Lely teki harvoin tämäntyyppisiä maalauksia. Lely kuoli työskennellessään maalaustaulunsa ääressä. Hän maalasi muotokuvaa Somersetin herttuattaresta. Vain vuotta aiemmin kuningas Kaarle II oli lyönyt hänet ritariksi.
Lely ei ollut vain aikansa suosittu ja lahjakas taiteilija. Hän oli myös suuri taiteen tuntija ja keräilijä. Hän piti erityisesti vanhoista mestareista, kuten Veronese, Tizian, Rubens ja Claude Lorrain. Hän oli ostanut monia teoksia Kaarle I:n teloituksen jälkeen, kun Kansainyhteisö purki hänen taidekokoelmansa. Lely valmisti myös mezzotintan Englannissa. Tämä on Alankomaissa kehitetty syväpainomenetelmä. Hän halusi käyttää painomenetelmää omien teostensa levittämisen lisäämiseksi.
Sivu 1 / 4